Espanja on globaali kieli: sillä on yli 500 miljoonaa puhujaa ympäri maailman. Se on levinnyt siirtomaahallinnon ja siirtolaisuuden mukana eri puolille, niin Latinalaiseen Amerikkaan, Yhdysvaltoihin kuin Länsi-Afrikkaan. Nykyään espanja on 21 valtion virallinen kieli, ja lisäksi sitä puhutaan monessa muussakin maassa. Espanja on myös monen virallisen poliittisen tai taloudellisen yhteenliittymän, kuten Euroopan unionin ja YK:n virallinen kieli.
Toisin kuin esimerkiksi toista suurta maailmankieltä englantia, espanjaa säännellään tarkkaan: sen kielenhuollosta vastaa koko espanjan puhuma-alueen laajuinen kieliakatemioiden verkosto.
Kielenhuoltoa Ranskan mallin mukaan
Espanjan kielen huolto pohjautuu ranskalaiseen perinteeseen. Kuten Ranskassa (Académie française) myös Espanjassa kielenhuoltotyötä johtaa arvovaltainen akatemia, vuonna 1713 perustettu Real Academia Española eli RAE (Espanjan kuninkaallinen akatemia), joka sijaitsee Madridissa. Lisäksi kaikissa niissä maissa, joissa espanja on virallinen kieli, on oma kieliakatemiansa. Akatemioita on myös Yhdysvalloissa, Puerto Ricossa ja Filippiineillä. Nämä kielenhuoltoelimet toimivat yhteistyössä.
Suomen kielenhuolto-termille on vaikea löytää täsmällistä espanjan- tai ranskankielistä vastinetta. Ranskaksi käytetään usein termiä aménagement linguistique (’kielensuunnittelu’). Espanjankielisissä maissa taas on vanhastaan käytetty ilmausta la defensa y el buen uso de la lengua, joka on lainattu ranskasta (la défense et le bon usage de la langue, ’kielen puolustaminen ja hyvä käytäntö’).
Bon usage tai buen uso (’hyvä käytäntö’) on niiden sääntöjen kokonaisuus, joita kielenkäyttäjän on noudatettava käyttääkseen kieltä hyvin. Hyvä on määriteltävä tilanteen mukaan. Defensa (’puolustaminen’) taas viittaa siihen, että yleiskieltä pitää suojella esimerkiksi vieraiden kielten vaikutukselta. Suomalaisesta näkökulmasta la defensa y el buen uso de la lengua viittaa kielenhuoltoon laajassa mielessä: siihen sisältyy esimerkiksi myös kielipoliittinen vaikuttaminen sekä kieleen ja kirjallisuuteen liittyvän tutkimuksen edistäminen. Aiheesta on kirjoittanut Ulla Jokinen ranskan kielen osalta Kielikellossa jo vuonna 1986.
Buenos Airesin yliopiston kielitieteen professorin María Florencia Rizzon mukaan yksi mahdollinen vastine termille kielenhuolto voisi olla espanjan kielen tutkimuksessa käytetty termi regulación lingüística (’kielen sääntely’). Tampereen yliopiston ranskan kielen emeritusprofessorin ja Espanjan kuninkaallisen akatemian ulkomaisen kirjeenvaihtajajäsenen Jukka Havun mukaan Espanjassa termi regulación lingüística taas viittaa useimmiten kielten, erityisesti vähemmistökielten asemaa koskevaan lainsäädäntöön.
Espanjan kuninkaallinen akatemia keskiössä
Espanjan kielen huollon ytimen muodostavat Real Academia Españolan (RAE) 46 akateemikkoa (académicos de numéro), joista yhdeksän kuuluu RAEn kielilautakuntaan (Junta directiva). Akateemikot ovat akatemian elinikäisiä jäseniä. Lisäksi akatemialla on kirjeenvaihtaja- ja kunniajäseniä, joiden rooli on lähinnä muodollinen.
Parhaiten RAE tunnetaan sanakirjoistaan ja kielioppaistaan: näistä arvovaltaisimmat ovat espanjan kielen sanakirja Diccionario de la lengua española, kielioppi Nueva gramática de la lengua española, deskriptiivinen kielioppi Gramática descriptiva de la lengua española ja oikeinkirjoitusopas Ortografía de la lengua española. Lisäksi akatemialla on kaksi sähköistä korpusta, vanhaa espanjaa kuvaava Corpus diacrónico del español (CORDE) ja nykyespanjaa kuvaava Corpus del español actual (CREA). RAE tarjoaa myös kielineuvontaa sekä verkkosivuillaan että sosiaalisessa mediassa. Akatemian toimialaan kuuluu lisäksi espanjan kieleen ja espanjankieliseen kulttuuriin liittyvän tutkimuksen edistäminen.
Ranskalaisen mallin mukaisesti akatemia on alusta asti tukenut myös espanjankielistä kaunokirjallisuutta, ja se jakaa muun muassa erilaisia kirjallisuuspalkintoja. Kirjailijoilla on ollut perinteisesti merkittävä rooli kielenhuollossa: hyvän käytännön mukaiseen kieleen on osaltaan otettu mallia kirjailijoiden käyttämästä kielestä.
RAEn tavoitteena on pitää espanjan kieli yhtenäisenä siten, että kieli mukautuu puhujien uusiin käyttötarpeisiin säilyttäen kuitenkin perimmäisen luonteensa. Aikaisemmin kielenhuolto on perustunut Kastilian alueella puhuttavaan kielimuotoon, mutta nykyään pyritään huomioimaan koko espanjankielisen alueen erilaiset kielimuodot.
Espanjan kuninkaallisen akatemian syntyä voisi luonnehtia ranskalaiseen Bourbon-sukuun kuuluneen kuningas Felipe V:n (1683–1746) poliittiseksi projektiksi, jonka tavoitteena oli espanjan kielen levittäminen koko valtakuntaan. Espanjan kielen vakiinnuttaminen oli osa uutta keskusjohtoista hallintotapaa, jonka Versaillesin hovissa syntynyt kuningas toi mukanaan. Lounais- ja Keski-Espanjassa sijaitsevalla Kastilian alueella puhuttava murre oli jo pitkään ollut vallitseva kielimuoto, jossa ennen akatemian perustamista oli jonkinasteista vaihtelua. Akatemian tehtävä oli yhdenmukaistaa vaihtelevat muodot.
Kielenhuoltotyötä koordinoidaan Espanjasta käsin
Espanjankielisen maailman kielenhuoltoon vaikuttavat myös monet RAEn alaiset elimet. Fundación del Español Urgente eli Fundéu on RAEn alainen instituutio, jonka tärkein tehtävä on ohjailla tiedotusvälineiden kielenkäyttöä. Fundéu tarjoaa kielineuvontaa verkossa eri kanavilla, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Sillä on sisarinstituutiot Argentiinassa ja Dominikaanisessa tasavallassa.
Melkein kaikilla espanjankielisillä mailla on lisäksi omat kansalliset kieliakatemiansa. Kansalliset akatemiat muodostavat yhdessä RAEn kanssa yhteistyöjärjestön Asociación de Academias de la Lengua Española eli ASALE (Espanjan kielen akatemioiden järjestö).
RAE lähettää ASALEn jäsenille kommentoitavaksi sanakirjojen, kielioppien ja muiden julkaisujen uudet painokset, ja RAEn täytyy ottaa muiden akatemioiden lisäykset ja ehdotukset työssään huomioon. Esimerkiksi sanakirjan uuteen painokseen saatetaan ehdottaa akatemian sanakirjoissa jo mukana oleville sanoille vain yksittäiselle espanjan puhuma-alueelle tyypillisiä merkityksiä.
Myös espanjan kielen maailmanlaajuista asemaa pyritään edistämään. Tämä tehtävä kuuluu Espanjan ulkoministeriön alaiselle Instituto Cervantesille, joka tukee erityisesti kielenopetusta järjestämällä kielikursseja ja -tutkintoja.
Panhispaanista kielenhuoltoa
1900-luvun lopulta alkaen RAE ja ASALE ovat painottaneet kielenhuollossa ”panhispaanisuutta”. Panhispaanisuus tarkoittaa sitä, että kielenhuoltotyössä pyritään ottamaan huomioon kaikki espanjan puhuma-alueen kielivariantit. Tarkoitus on myös, että RAE ja muiden espanjankielisten maiden kieliakatemiat tekevät yhteistyötä.
Espanja-keskeisellä kielenhuollolla on pitkä historia. Kun Latinalaisen Amerikan valtiot itsenäistyivät 1800-luvun alkupuoliskolla, suurin osa maista otti espanjan viralliseksi kielekseen ja perusti Espanjan mallin mukaisesti oman kieliakatemiansa. Ajatuksena oli, että Espanjassa tehty kielenhuoltotyö leviäisi paikallisten akatemioiden välityksellä Amerikkaan. Tätä edistämään ja koordinoimaan perustettiin vuonna 1951 – Meksikon silloisen presidentin Miguel Alemán Valdésin aloitteesta – Asociación de Academias de la Lengua Española eli ASALE. ASALEn rooli oli kuitenkin ensimmäisinä vuosikymmeninä vähäinen, ja kielenhuoltotyö oli keskittynyt Espanjaan.
Professori María Florencia Rizzon mukaan vasta Francon diktatuurin päättyminen vuonna 1975 ja Espanjan kansainvälinen avautuminen antoivat alkusysäyksen varsinaiselle panhispaaniselle yhteistyölle. Tällöin Espanja liittyi EU:hun ja Natoon ja ryhdyttiin järjestämään Espanjan, Portugalin sekä Latinalaisen Amerikan espanjan- ja portugalinkielisten maiden välisiä kongresseja (congresos iberoamericanos). Vuonna 1991 perustettiin Instituto Cervantes.
1990-luvulla alettiin RAEn aloitteesta kehittää järjestelmällisesti uudenlaista panhispaanista kielenhuoltostrategiaa (Nueva política lingüística panhispánica). Uusi strategia vahvistettiin virallisesti vuonna 2004 Argentiinassa järjestetyssä ASALEn kongressissa. Tavoitteeksi määriteltiin RAEn espanjan kielen normien kehittäminen niin, että standardiespanjaa voisivat ymmärtää kaikki espanjan kielen puhujat. ASALEn uudeksi tunnuslauseeksi määriteltiin ”Unidad en la diversidad” (’erilaisuudessaan yhtenäinen’). Standardikielimuotoon päätettiin siis hyväksyä myös espanjan latinalaisamerikkalaisten varianttien piirteitä, kuitenkin siten, että kielen perusluonne säilyisi.
Uusi strategia on näkynyt koko espanjankieliselle väestölle suunniteltujen materiaalien määrän huomattavassa kasvussa 1990-luvun lopulta lähtien. Vuonna 1999 julkaistiin oikeinkirjoituksen uudistuksia esittelevä teos La Ortografía, jonka sisältämät normit ASALEn jäsenet hyväksyivät ensimmäistä kertaa yhdessä. Sittemmin on julkaistu panhispaanisia sanakirjoja, esimerkiksi Diccionario panhispánico de dudas (2005) sekä muunlaisia kielenoppaita.
Buenos Airesin yliopiston kielitieteen professorin Daniela Laurelan mukaan panhispaanistumisen taustalla vaikuttivat myös taloudelliset intressit. Ajateltiin, että RAEn kielituotteita sekä muita kulttuurituotteita, kuten televisiosarjoja, voitaisiin myydä laajemmalle kansainväliselle yleisölle, jos niissä käytetty espanja olisi tarpeeksi universaalia.
RAElla edelleen viimeinen sana
Vaikka virallisesti espanjan kielen huollossa on alettu huomioida eri kielimuodot aiempaa paremmin ja paikalliset kieliakatemiat on otettu työhön entistä enemmän mukaan, on RAE kuitenkin edelleen kielenhuollon ylin auktoriteetti.
Rizzon mukaan RAEn johtoaseman yksi syy voi olla ASALEn hierarkkinen rakenne. ASALEn puheenjohtajana toimii aina RAEn puheenjohtaja ja rahastonhoitajana yksi RAEn akateemikoista. Jukka Havun mukaan RAE on myös paremmin järjestäytynyt kuin muut espanjan kieliakatemiat, mihin vaikuttanevat taloudelliset syyt. Toisaalta ASALEn pääsihteeriksi valitaan kuitenkin aina edustaja jostain muusta jäsenakatemiasta kuin RAEsta. ”Pääsihteeri on hyvin tärkeä henkilö ja edustaa järjestöä laajalti julkisuudessa”, Havu toteaa.
Käytännössä RAElla on aina viimeinen sana. On myös käynyt niin, että RAE on jättänyt huomiotta paikallisten akatemioiden ehdotukset tai tehnyt omavaltaisia päätöksiä – mikä on herättänyt kritiikkiä ASALEn akateemikkojen keskuudessa. Esimerkiksi Perun kieliakatemian jäsen Rodolfo Cerrón Palomino kritisoi vuonna 2010 julkaistua espanjankielisen Latinalaisen Amerikan sanastoa kuvaavaa sanakirjaa (Diccionario de americanismos). Hänen mukaansa RAE oli jättänyt huomiotta suurimman osan hänen muutosehdotuksistaan ja korjauksistaan, jotka liittyivät Andien alueen kahdesta suurimmasta alkuperäiskielestä, aimarasta ja ketšuasta, Perun espanjaan saatuihin lainoihin.
RAE nähdään Latinalaisessa Amerikassa laajasti auktoriteettina. Jos mediassa käsitellään kielikysymyksiä, eniten näkyvyyttä saavat usein RAEn akateemikkojen kommentit ja heidän mielipidettään kysytään yleensä ensimmäisenä. Jukka Havu korostaa myös RAEn monisatavuotisen historian tuomaa prestiisiä.
Rizzon ja Laurelan mukaan taustalla vaikuttaa kolonialismin perintö: espanjan kielen puhujat Latinalaisessa Amerikassa pitävät edelleen Espanjan keskiosissa puhuttavaa kielimuotoa tavoiteltavimpana kirjoitetussa kielessä. Vaikka asenteet ovatkin muuttumassa, kollektiivisessa ajattelussa vanhat käsitykset pitävät edelleen pintansa. Rizzon mukaan esimerkiksi Argentiinassa käytetään paikallisen yksikön 2. persoonan pronominin vos sijaan Espanjan espanjassa esiintyvää pronominia tú, kun halutaan luoda kirjoitettuun kieleen tyylikäs sävy.
Haasteena espanjankielisen maailman moninaiset kontekstit
Helsingin yliopiston iberoamerikkalaisten kielten ja kulttuurien professorin Eeva Sippolan mukaan espanjan kielen huollossa pitää ottaa huomioon se, että monissa maissa espanja on vain yksi virallisista kielistä. Merkittävä osa väestöstä ei puhu sitä äidinkielenään. Lisäksi useissa Espanjan maakunnissa paikallisilla vähemmistökielillä on virallinen asema. Tämä tuo kielenhuoltotyöhön haasteita, koska kielet vaikuttavat toisiinsa. Esimerkiksi katalaanista on lainautunut sen puhuma-alueen espanjaan monia standardiespanjasta poikkeavia piirteitä.
Espanjan kielen huollossa pitää ottaa huomioon, että monissa maissa espanja on vain yksi virallisista kielistä.
Useissa Latinalaisen Amerikan maissa on jopa kymmeniä virallisia kieliä, esimerkiksi Boliviassa 37 kieltä. Jukka Havu kuitenkin muistuttaa, ettei virallisuus tarkoita sitä, että alkuperäiskielet olisivat espanjan kanssa oikeudellisesti rinnasteisia. Käytännössä espanja on se kieli, jota käytetään virallisissa yhteyksissä. Akatemioiden työssä on pyritty ottamaan huomioon myös erilaiset kielikontaktit ja puhujien erilaiset kielitaustat, mutta tällainen työ on vielä melko vähäistä. Askeleita parempaan suuntaan on kuitenkin jo otettu, kertoo Carlos Manuel Varón Castañeda Kolumbian akatemiasta.
Kielenhuollon toimintaedellytyksiin vaikuttaa myös köyhien Keski-Amerikan maiden väestön luku- ja kirjoitustaidottomuus. Esimerkiksi vuoden 2018 väestölaskennan mukaan Guatemalassa 18,5 % väestöstä eli 2,3 miljoonaa ihmistä ei osannut lukea eikä kirjoittaa. Espanjassa vastaava prosenttiosuus on lähes nolla. Havun mukaan tämä vaikuttaa suoraan akatemioiden työhön, esimerkiksi niihin hakeutuviin työntekijöihin.
Jääkö panhispaanisuus marginaaliin tekoälyn aikakaudella?
María Florencia Rizzon mukaan vaikuttaa siltä, että RAEn toiminta on hiukan hiipunut vuosituhannen alun huippuvuosista. 2000-luvun alussa RAE ja ASALE järjestivät paljon erilaisia tapahtumia ja tekivät julkaisuja. Aktiivisuuden laskua selittävät muun muassa vähentyneet resurssit.
Heikentyneet taloudelliset resurssit sekä internet ja uudenlaisten teknologioiden esiinmarssi ovat pakottaneet myös espanjan kielen huollon perinteiset toimijat reagoimaan uuteen, muuttuvaan tilanteeseen. Esimerkiksi RAEn sanakirjat ja kielioppaat ovat nykyisin verkossa ilmaiseksi kaikkien saatavilla.
Selvin esimerkki muutoksesta on RAEn koordinoima, vuonna 2022 käynnistynyt projekti Lengua Española e Inteligencia Artificial (’Espanjan kieli ja tekoäly’), jossa ovat mukana espanjalainen tietoliikenneyhtiö Telefónica sekä teknologian superjätit Facebook, Google, Microsoft, X (Twitter) ja Amazon. Projektissa teknologiayritykset ovat sitoutuneet tekemään RAEn kanssa yhteistyötä, kun ne kehittävät uusia tuotteita markkinoille. Niiden pitää myös noudattaa RAEn säätämiä kielenhuollon normeja. Tavoitteena on, että esimerkiksi Windowsin kielentarkistusohjelmat perustavat jatkossa korjauksensa ja ehdotuksensa RAEn normeihin. Tarkoituksena on normittaa sekä tekoälyn tuottamaa espanjaa että sitä espanjaa, jota kielenpuhujat internetissä käyttävät. Taustalla lienee myös pelko englannin kielen hegemoniasta digitaalisessa ympäristössä.
Buenos Airesin yliopistossa työskentelevien Rizzon ja Laurelan mukaan vaikuttaa siltä, että ajatus panhispaanisesta kielimuodosta on jäänyt taka-alalle. Siinä missä panhispaaninen standardiespanja ottaa kielellisen variaation huomioon, digitaalisessa ympäristössä tehokkain kielimuoto on yksinkertainen, yhdenmukainen espanja. Rizzon mukaan kielellinen yhtenäisyys helpottaa kieliteknologian, esimerkiksi konekääntimien ja tsättibottien kehittämistä.
Tulevaisuudessa demokraattisempaa kielenhuoltoa?
Helsingin yliopiston iberoamerikkalaisten kielten ja kulttuurien professorin Eeva Sippolan ja Buenos Airesin yliopiston kielitieteen professorin María Florencia Rizzon mukaan uusi teknologia voi tehdä kielenhuollosta demokraattisempaa ja saavutettavampaa, kun kielenkäyttäjät muun muassa pystyvät suoraan kommentoimaan kielenhuoltajien suosituksia. Esimerkiksi RAE on tarjonnut vuodesta 2012 lähtien kielineuvontaa Twitterissä (nykyisin X). Kanavan suosio kasvoi 2010-luvulla nopeasti.
”Tämä ei tarkoita ainoastaan kielenhuollon kanavan vaihtumista, vaan dynamiikan muutosta, kun instituutioiden ääni, kielenkäyttäjät ja kielitieto ovat uudella tavalla vuorovaikutuksessa keskenään”, toteaa Rizzo.
Hän ei kuitenkaan usko, että RAEn auktoriteettiasema olisi tulevaisuudessa uhattuna, vaikka akatemiaa on Latinalaisessa Amerikassa viime vuosina myös arvosteltu. Tästä kertoo esimerkiksi se, että Espanjan kuningas osallistuu akatemian tärkeimpiin tapahtumiin, kuten ASALEn kongresseihin ja kielituotteiden julkistustilaisuuksiin. Jukka Havu on samaa mieltä:
”Ei Real Academia Españolaa heiluta mikään, se on niin arvokas instituutio. Akatemialla on vahva asema, ja se tulee pysymään myös tulevaisuudessa arvostettuna instituutiona.”
Lue lisää
Espanjan kuninkaallinen akatemia (RAE)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Espanjan kielen akatemioiden järjestö (ASALE)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Francisco Moreno-Fernández (2005): Nuevos instrumentos en la planificación lingüística del español. Ortografías, gramáticas, diccionarios... y más (pdf)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun). Universidad de Alcalá & Instituto Cervantes.
Francisco Moreno-Fernández (1994): Planificación de la lengua española(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun). – T. Kirschner (toim.), Los dos nuevos mundos hoy. Construcciones de la realidad en España y Latinoamérica. The Two New Worlds Today. Constructions of Reality in Spain and Latin America.
María Florencia Rizzo (2022): La regulación del español en contextos digitales. El dispositivo normativo de la Fundéu (Spanish in Context 19)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Ulla Jokinen (1986): Ranskan kielen huolto ennen ja nyt (Kielikello 4/1986)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Katso myös
Frida Ahonen (2022): Kiistakapulana sukupuolineutraali kieli (Kielikello 3/2023)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)