Asiallinen, selkeä ja ymmärrettävä kieli palvelee myös tasa-arvoa
Artikkeli 3/2020

Ulla Tiililä

Asiallinen, selkeä ja ymmärrettävä kieli palvelee myös tasa-arvoa

Hallintolain 9. pykälä edellyttää viranomaisten kielenkäytöltä asiallisuutta, selkeyttä ja ymmärrettävyyttä. Miltä sukupuolitietoinen ja erityisesti sukupuolineutraali kieli näyttää hallintolain vaatimusten näkökulmasta? Sukupuolittunut ja seksistinen kieli on laaja ja monitahoinen ilmiö. Tässä kirjoituksessa katse rajataan pääosin mies-loppuisiin ammattinimikkeisiin.

Hallintolain mukaan viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) työssä hyvän virkakielen edistämiseksi lain vaatimuksia tulkitaan niin, että asiallisuus viittaa kielenkäytön sävyyn, selkeys kirjoitetun kielen hahmotettavuuteen ja ymmärrettävyys mahdollisuuteen käsittää teksti vaivatta.

Kotuksen tulkinnan taustalla on se, miten näitä vaatimuksia on avattu hallintolain perusteluissa (HE 72/2002). Se, että laissa mainitaan useampi erityyppinen hyvän kielen ominaisuus, vastaa lisäksi kielitieteellistä näkemystä siitä, että kielenkäytöllä on aina useita samanaikaisia ulottuvuuksia.

Kieli liittyy tunteisiin, mielen toimintaan ja aisteihin, ja nämä kietoutuvat sekä kielessä että ihmisen kokemusmaailmassa tiiviisti yhteen. Kielellä ei esimerkiksi pelkästään välitetä informaatiota, vaan sillä myös luodaan ihmissuhteita ja ilmaistaan asenteita: ihmisen kohtelu tapahtuu monelta osin kielen varassa. Kielellä avataan tai suljetaan näkymiä maailmaan, ja sillä rakennetaan todellisuutta.

Ei ”loukkaavia tai väheksyviä sanontoja”

Hallintolain perusteluissa (HE 72/2002) viranomaisten kielenkäytölle asetettuja vaatimuksia avataan jonkin verran. Asiallisuudesta todetaan, että hallinnon asiakkaaseen ei tule kohdistaa ”loukkaavia tai väheksyviä sanontoja”. Tällaisten vaatimusten mainitaan koskevan sekä suullista että kirjallista viestintää. Lisäksi todetaan, että ”[s]uullisessa keskustelussa tulisi – – kiinnittää erityistä huomiota asiakkaan kohteluun ja siihen, ettei keskustelussa käytetä asiakkaaseen kohdistuvia epäasiallisia ilmaisuja”.

Eduskunnan oikeusasiamies on vuosien mittaan ottanut kantaa epäasialliseen kohteluun ja kielenkäyttöön. Usein kannanotoissa on ollut kyse siitä, että ihmisiä on nimitetty tai luonnehdittu epäasiallisella tavalla. Ihmisiin ja ihmisryhmiin viittaaminen ja näiden nimeäminen onkin kielenkäytön herkimpiä alueita, ja nimeämiseen sisältyy moniulotteista vallankäyttöä.

Ihmisiin ja ihmisryhmiin viittaaminen ja näiden nimeäminen onkin kielenkäytön herkimpiä alueita, ja nimeämiseen sisältyy moniulotteista vallankäyttöä.

Oikeusasiamies on pitänyt asiattomina selvästi kielteisiä luonnehdintoja ihmisistä, kuten hankala jähnääjä tai hörhö. Myös näennäisesti positiiviset luonnehdinnat, kuten ihastuttava ekonomitäti, voivat olla asiattomia. Esimerkin asiattomuus perustuu siihen, että tällainen luonnehdinta ei voi liittyä viranomaistehtävän hoitamiseen. Ihastuttava ekonomitäti on myös tulkittavissa alentavaksi ja vähätteleväksi.

Edustavatko mies-loppuiset ammattinimikkeet asiallista kielenkäyttöä?

Miltä sukupuolittuneet ammattinimikkeet näyttävät asiallisuuden vaatimuksen näkökulmasta? Vastaus on lyhyt ja ytimekäs: eivät näytä hyvältä. Ammattiryhmiin kuuluu eri sukupuolia, eikä voi pitää asiallisena sitä, että koko ryhmään viitataan nimityksellä, jonka tarkoitteisiin kaikki viittauksen kohteet eivät kuulu. Ei ole asiallista, että muut kuin miehet tulevat kutsutuksi miehiksi tai muut kuin naiset vaikkapa emänniksi.

Sukupuolittuneiden ammattinimikkeiden käyttö onkin mahdollista nähdä piittaamattomuutena viittauksen kohteena olevaa ihmistä, tämän henkilöä ja identiteettiä kohtaan. Se on huonoa kohtelua samalla tavalla kuin se, että työntekijä pakotettaisiin pukeutumaan selvästi vääränkokoiseen univormuun tai pukuun, joka ei sovi tai kuulu työtehtäviin. Siihenkin voi toki tottua niin, että kiristävä vaate tuntuu luonnolliselta ja sopivalta.

Jos sukupuolittunutta ammattinimikettä kantava ihminen ei edusta nimikkeen ilmaisemaa sukupuolta, hän joutuu tilanteeseen, jossa hänet henkilönä jätetään huomiotta. Kyseessä on eräänlainen rakenteellinen näkymättömäksi tekeminen, joka voi vaikuttaa tiedostamattomasti, vaikka siihen ei kiinnittäisi huomiota. Omalla tavallaan ongelmallista ammattinimikkeiden sukupuolittaminen on sukupuolen moninaisuuden näkökulmasta. Ihmisille, jotka eivät määrittele itseään naisiksi tai miehiksi, se voi olla korostetulla tavalla loukkaavaa.

Sukupuolittuneet ammattinimikkeet eivät ole asiallisia myöskään siksi, että työelämässä ja työtä tehtäessä sukupuolella ei tavallisesti pitäisi olla merkitystä. Sen sijaan sukupuolineutraalit nimikkeet kantavat tasa-arvoista viestiä ja sopivat maailmaan, jossa sukupuolen moninaisuus on otettu huomioon.

”Tässä maailmassa miehellä tarkoitetaan myös naista ja muita sukupuolia”

Hallintolain selkeyden vaatimuksen voi nähdä viittaavan siihen, miten hyvin kieli palvelee kieltä käsitteleviä aisteja, siis kirjoitus näköä tai puhe kuuloa. Selkeyttä edistävät muun muassa sellaiset mies-loppuisia ammattinimikkeitä korvaavat nimikkeet, jotka ovat alkuperäisiä lyhyempiä. Tällainen on esimerkiksi kiinteistönhuoltaja kiinteistönhuoltomiehen sijaan.

Ammattinimikkeiden kannalta selkeyttä merkityksellisempi on ymmärrettävyyden vaatimus. Jos muihin kuin miehiin viitataan mies-loppuisilla nimikkeillä, ei tuoteta ymmärrettävää kieltä. Muiden kuin miesten on silloin erikseen opittava ja ymmärrettävä, että myös he ovat viittauksen kohteita. Miehiltä tätä ylimääräistä ajatteluprosessia ei vaadita. He eivät joudu arkisessa elämässään toistuvasti samaan kummalliseen tilanteeseen kuin lakia lukeva ihminen toisinaan joutuu: ”tässä laissa kanalla tarkoitetaan myös kukkoa”.

Miesloppuiset ammattinimikkeet − samoin kuin yleisemminkin tekstien miehinen näkökulma − voi vaikuttaa samastumisen kokemukseen. Samastumisen kokemus taas usein vaikuttaa lukemiseen, luetun ymmärtämiseen ja muistamiseen: miehisestä näkökulmasta laadittu teksti ei hae muita sukupuolia samastumaan. Tutkitusti naiset ovat esimerkiksi ”vähemmän motivoituneita hakemaan heille esiteltyä työpaikkaa silloin, kun esimerkiksi sen toimenkuvauksessa käytettiin maskuliinisia pronomineja” (Engelberg 2018: 79).

Mies tarkoittaa miestä

Onko sitten todella niin, että muut kuin miehet joutuvat väärin nimetyiksi mies-loppuisilla ammattinimikkeillä? Toisinaan väitetään, että mies olisi ammattinimikkeissä merkitykseltään haalistunut tai viittaisi yleisesti ihmiseen. Tutkimustulokset eivät puolla tätä näkemystä. Näkemys siitä, että mies ongelmitta viittaisi yleisesti ihmiseen, on jo itsessään ongelmallinen.

Ajatusta haalistumisesta ei tue tieto siitä, millaisessa tilanteessa sanat tavallisesti haalistuvat tai esimerkiksi abstrahoituvat merkitykseltään. Yleensä niin tapahtuu sanoille, joiden alkuperäiselle merkitykselle ei ole enää käyttöä. Hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa entisajan työtapoihin tai ‑välineisiin viittaavat sanat. Kun sanan viittauskohdetta ei enää ole, sanan merkitys muuttuu. Näin on käynyt esimerkiksi keksimiselle, harkitsemiselle ja pohtimiselle, joilla on aiemmin tarkoitettu tiettyjä työtapoja ja ‑välineitä.

Tämä ei kuitenkaan ole vallitseva tilanne ammattinimikkeiden kohdalla. Jako miehiin ja naisiin on maailmassa yhä läsnä, ja lisäksi ymmärrys sukupuolten moninaisuudesta on kasvanut. Sukupuolet eivät siis ole hävinneet maailmasta mihinkään eikä ympäröivä todellisuus näin tue mies-sanan haalistumista.

Voisi tietysti myös ajatella, että pitää tarkastella koko sanaa, ei vain sen loppua. Jos lakimiehistä tai esimiehistä suurin osa olisi muita kuin miehiä, muuttuisiko myös näiden sanojen merkitys ja haalistuisiko miehisyyden merkitys? Vastaus on ”ei”. Arkitodellisuutemme muodostaa ymmärtämisen kehyksen, ja tämä todellisuus on eri osista syntyvä kokonaisuus. Esimerkiksi lakimies-sanan merkitys ei muutu sillä perusteella, että juristeista vaikkapa yli puolet olisi muita kuin miehiä. Näin siksi, että viitekehys ei rajoitu yhteen ammattiryhmään vaan sen muodostavat kaikki ammatit ja laajemminkin koko yhteiskunta.

Vakiintuneisuus vai läpinäkyvyys?

Ymmärrettävyyden näkökulmasta on pohdittava myös ilmauksen vakiintuneisuutta. Ymmärrettävään kieleen pyrittäessä ohjataan nimittäin usein käyttämään ”yleisesti tunnettuja ja hyväksyttyjä käsitteitä”, kuten asiakasasiakirjalaissa (254/2015, 6. §).

Mies-loppuisia ammattinimikkeitä puolustetaankin usein vakiintuneisuuden pohjalta. Miten avautuu puhe palopelastajasta, kun on totuttu palomieheen? Tässä on kieltämättä opettelemista. Monia tällainen muutos maailmassa myös tuntuu ahdistavan. Lohduksi voisi sanoa, että sanasto on kielen nopeimmin muuttuvaa osaa ja uusiin sanoihin tottuu. Nykyään puhutaan esimerkiksi sujuvasti henkilötyövuosista, ja miestyövuodet kuulostavat monista jo armottoman vanhanaikaisilta. Jos puhekumppanina tai lukijana on selkokielen käyttäjä, sana on syytä selittää: myös selkokielen käyttäjillä on oikeus pysyä kielen ja maailman kehityksessä mukana.

Sukupuoli kuvaamassa työn luonnetta ei ole relevanttia eikä asiallista.

Mies-loppuiset ammattinimikkeet eivät useinkaan ole kovin viestiviä ja läpinäkyviä: mies-loppuhan ei ole millään tavalla informatiivinen. Se johtaa harhaan, kun nimikkeen edustaja ei ole mies, mutta ammattinimikkeen osana se ei myöskään kerro työn luonteesta mitään. Sukupuoli kuvaamassa työn luonnetta ei ole relevanttia eikä asiallista. Esimerkiksi järjestyksenvalvoja, AV-asentaja tai ääniteknikko kertovat työn sisällöstä huomattavasti läpinäkyvämmin kuin järjestysmies, AV-huoltomies tai äänimies.

Mies-loppuisissa ammattinimikkeissä on muitakin ongelmia. Osa nimikkeistä on varsin vanhoja ja läpinäkymättömiä, kuten nimismies tai katselmusmies. Nimikkeen osista ei voi ilman muita tietoja lainkaan päätellä, mitä esimerkiksi nimismies tekee. Tällaisia nimikkeitä on puolustettu myös historian kunnioittamisen vuoksi. Kieli kantaa kuitenkin historiaa mukanaan läpikotaisin, ja tätä voi tuoda näkyväksi myös tavoilla, jotka eivät tuota vastaavanlaisia ongelmia. On lisäksi hyvä mieltää, että omakin aikamme asettuu osaksi historiaa. Voimme avoimesti ja selvästi viestiä tasa-arvoisemmasta maailmasta.

Tasa-arvoinen kieli tasa-arvoistaa kaikki

Sukupuoleen viittaavien ammattinimikkeiden ei monestakaan syystä voi katsoa täyttävän hallintolain kielipykälän vaatimuksia. Kun ammattinimikkeitä tarkastellaan lain vaatimusten näkökulmasta, huomataan myös, miten nämä vaatimukset asettuvat laajempiin kehyksiin.

Asiallinen, selkeä ja ymmärrettävä kieli on tavallaan itseään suurempaa. Kun kieli on asiallista, se ei väheksy eikä loukkaa eikä sulje ketään ulkopuolelle. Kun kieli on selkeää ja ymmärrettävää, sillä esitetyt asiat avautuvat isolle joukolle ihmisiä. Asiallinen, selkeä ja ymmärrettävä kielenkäyttö tukee aina myös tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja osallisuutta. Koska suuri osa yhteiskunnan palveluista ja tiedonkulusta toteutuu kielellä, myös tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja osallisuus toteutuvat juuri asiallisen, selkeän ja ymmärrettävän kielen kautta.

 

Kirjallisuutta ja lisälukemista

Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu 22.5.2015: Edunvalvonnan päämiehistä käytettiin epäasiallisia luonnehdintoja. https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/726/2014

Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2018. https://www.oikeusasiamies.fi/documents/20184/42383/2018-fi/d41f123c-55c8-465e-9dd7-a154c59bc4fc

Engelberg, Mila 2018: Miehiä ja naisihmisiä. Suomen kielen seksismi ja sen purkaminen. TANE-julkaisuja (2018) 18. Helsinki: Tasa-arvoasiain neuvottelukunta. https://tane.fi/documents/1429808/1854322/TANE_Miehia_ja_naisihmisia_verkko_valmis.pdf/d7b558dc-74ed-4981-0b06-f890ff2973d5/TANE_Miehia_ja_naisihmisia_verkko_valmis.pdf

HE 72/2002: Hallituksen esitys Eduskunnalle hallintolaiksi ja laiksi hallintolainkäyttölain muuttamisesta. https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2002/20020072

Suomen kielen lautakunnan suositus sukupuolineutraalin kielenkäytön edistämiseksi. – Kielikello 4/2007. https://www.kielikello.fi/-/suomen-kielen-lautakunnan-suositus-sukupuolineutraalin-kielenkayton-edistamiseksi

Tiililä, Ulla 2015: Mitä on asiallinen, selkeä ja ymmärrettävä virkakieli? – Kielikello 3/2015. https://www.kielikello.fi/-/mita-on-asiallinen-selkea-ja-ymmarrettava-virkakieli-

Tiililä, Ulla 2020: Kuusi korjattavaa käsitystä sukupuolineutraalista kielestä. Hyvää virkakieltä 16.1.2020. https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit_artikkelit_ja_esitelmat/hyvaa_virkakielta/hyvaa_virkakielta_2020/kuusi_korjattavaa_kasitysta_sukupuolineutraalista_kielesta.32828.news

 

Kirjoitus on laadittu yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Sukupuolella väliä? ‑hankkeen kanssa. Hanketta rahoittaa Euroopan unionin perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelma (2014–2020).

Lue lisää Sukupuolella väliä? ‑hankkeesta: https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/sukupuolella-valia-sukupuolten-tasa-arvoisen-edustuksen-vahvistaminen-mediassa-politiikassa-ja-johtajuudessa

Ulla Tiililä
Kirjoittaja työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa. Kirjoitus on laadittu yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Sukupuolella väliä? -hankkeen kanssa.
Takaisin ylös