YK:n talous- ja sosiaalineuvoston alainen paikannimien standardointikonferenssi on päätöslauselmineen ja niitä toteuttavine työryhmineen kansainvälisesti laajin ja korkein nimistönhuollon yhteistyöelin. Elokuussa 2012 järjestetty YK:n 10. paikannimikonferenssi hyväksyi Bulgarian, Iranin, Ukrainan ja Valko-Venäjän esittämät omien kieltensä latinaistukset kansainvälisiksi suosituksiksi. 

YK:n hyväksymän latinaistussuosituksen kriteerinä on, että asianomainen maa on sen ensin virallisesti hyväksynyt ja ottanut käyttöön. Nyt hyväksytyistä suosituksista bulgarian ja persian latinaistukset korvaavat aiemmat YK-suositukset; ukrainan ja valkovenäjän kielistä ei aiempia kansainvälisiä latinaistuksia ole ollut.

Konferenssissa etenkin bulgarian ja ukrainan latinaistukset aiheuttivat vilkkaan keskustelun, koska ne joiltakin osin pohjautuvat erilaiseen näkemykseen kuin venäjän kielen kansainväliseksi hyväksytty GOST 1983 -latinaistus. Etenkin saksaa puhuvat maat ja muutama slaavilaista kieltä puhuva maa kritisoivat latinaistusten eroja ja taipumista englannin suuntaan. Esimerkiksi ukrainassa x:ää vastaa nyt kh (GOSTissa h), ч:tä vastaa ch (GOSTissa č) ja ю:ta yu (GOSTissa ju).

Esitykset tehneet maat puolustivat latinaistuksiaan oman maansa käytännön yhtenäistämisellä, aakkostojen eroilla ja sillä, että latinaistukset on näissä maissa jo otettu käyttöön. Venäjä ilmaisi tukensa näille latinaistuksille.

Taustaa

Kun Ukraina ja Valko-Venäjä kuuluivat vielä Neuvostoliittoon, venäjä oli koko maan virallinen kieli (virallisesti ”kansallisuuksien välisen kommunikaation kieli”). Niinpä nimetkin kirjoitettiin venäläisittäin ja latinaistettiin Neuvostoliiton ulkopuolella venäjän kielen latinaistamiskaavojen mukaan (Baltian nimiä ja Suomessa esim. Karjalan tasavallan suomenkielisiä nimiä lukuun ottamatta). Neuvostoliiton hajottua 1991 itsenäistyneet Ukraina ja Valko-Venäjä ottivat omat kielensä uusiksi virallisiksi kielikseen ja alkoivat kirjoittaa omia paikannimiään niiden mukaisesti. Samalla ne ryhtyivät kehittämään omiin kieliinsä perustuvia latinaistuksia.

Suomessa kyrillisten kirjainten latinaistukseen on standardi SFS 4900 Kyrillisten kirjainten translitterointi, slaavilaiset kielet (1998). Standardi ohjeistaa käyttämään suomalaista latinaistusta eli ns. kansallista kaavaa yleistajuiseksi tarkoitetussa viestinnässä, mm. lehdistössä, kirjallisuudessa ja kartastoissa. Suomalaisen latinaistuksen lisäksi esitetään myös ISO:n (International Organization for Standardization) kansainvälinen, ns. tieteellinen kaava, jonka käyttöalaa ovat tieteelliset tekstit. ISO:n kaava kuitenkin eroaa paikoin YK:ssa hyväksytyistä suosituksista: esim. ю on ISO:n translitterointikaavan – jossa kutakin äännettä vastaa vain yksi kirjain – mukaan û, YK-suosituksessa ju, ja щ on ISO:n mukaan ŝ, YK-suosituksen mukaan šč.

Latinaistukset kielen mukaan

Valkovenäjä. Valkovenäjän paikannimien nykyiset latinaistusohjeet valmistuivat vuonna 2000, ja niitä alettiin noudattaa kansallisesti mm. kartoissa ja vieraskielisissä dokumenteissa. Vuonna 2012 ne hyväksyttiin YK:ssa kansainväliseksi suositukseksi.

Valkovenäjän latinaistusohjeet ovat pitkälti samanlaiset kuin venäjän omiin paikannimiinsä käyttämä GOST 1983 -standardi, joka hyväksyttiin YK:ssa 1987 kansainväliseksi suositukseksi. Erojakin on: Esimerkiksi kaupunginnimi, joka Neuvostoliiton aikana kirjoitettiin venäläisittäin Ви́тебск ja latinaistettiin GOSTin mukaan Vitebsk, kirjoitetaan nykyään valkovenäjäksi Віцебск ja latinaistetaan Viciebsk (SFS:n mukaan Vitsebsk). Kaupunginnimi, joka kirjoitetaan sekä venäläisittäin että valkovenäjäksi Гомель, latinaistetaan GOSTin mukaan Gomel´, mutta valkovenäjästä Homieĺ (SFS:n mukaan Homel).

Ukraina. Myös Ukrainassa alettiin 1990-luvun alussa kehittää yhtenäistä latinaistusta oman kielen pohjalta. Latinaistus hyväksyttiin kansalliseen käyttöön Ukrainassa vuonna 1996. Sitä on kuitenkin kehitetty edelleen, ja vuonna 2010 Ukrainan hallitus hyväksyi uudet latinaistusohjeet, jotka nyt hyväksyttiin YK:ssa. Erot vuoden 1996 systeemiin ovat seuraavat: kirjoitusmerkkiä 30 (щ) vastaa shch (aiemmin sch) ja merkkejä 33 (ь) ja 34 (´) ei latinaisteta lainkaan.

SFS-standardiin verrattuna eroja on enemmän: esimerkiksi nimi Христина latinaistetaan uuden ohjeen mukaan Khrystyna, SFS:n mukaan H’rystyna, ja nimi Гаращенко latinaistetaan Harashchenko (uusi ohje) tai Haraštšenko (SFS). Ukrainan entisen pääministerin nimen Юлія Тимошенко virallinen latinaistus on Yuliia Tymoshenko, SFS:n mukaan Julija Tymošenko.

Neuvostoaikana Ukrainan pääkaupungin nimi kirjoitettiin venäläisittäin Киев ja latinaistettiin GOSTin mukaan Kijev, mutta uuden suosituksen mukaan se kirjoitetaan Київ ja latinaistetaan Kyiv (SFS: Kyjiv). Entinen Львов – Lvov on nykyään sekä virallisen että SFS-latinaistuksen mukaan Львів – Lviv. Ydinvoimalaonnettomuuden vuoksi tunnetuksi tulleen kaupungin nimi Tšernobyl (venäjässä Чернобыль) on ukrainaksi Чорнобиль, uuden latinaistuksen mukaisesti Chornobyl (SFS: Tšornobyl).

Uusi ukrainan kielen latinaistus on tarkoitettu Ukrainassa taloudelliseen, tieteelliseen, poliittiseen ja hallinnolliseen käyttöön. Sitä on määrä käyttää sekä henkilönnimissä (passit, ajokortit jne.) että paikannimissä (kartat,  tien- ja kadunnimikilvet, liikennepaikat).

Bulgaria. Bulgarialla on ollut vuodesta 1977 YK:n hyväksymä latinaistus. Vuonna 2006 Bulgariassa virallistettiin uusi latinaistus, ja vuonna 2012 se hyväksyttiin YK:n  kansainväliseksi suositukseksi, joka korvaa aiemman.

Bulgarian uuden latinaistuksen eroja verrattuna aiempaan YK-suositukseen ja suomalaiseen SFS-latinaistukseen havainnollistakoot seuraavat esimerkit: Марица – Maritsa; YK 1977: Marica ja SFS: Maritsa; Търговище – Targovishte;  YK 1977 ja SFS:  Targovište; Провадия – Provadia;  YK 1977 ja SFS: Provadija; Юлія – Yulia; YK 1977 ja SFS: Julija.

Uuden latinaistuksen käyttö on Bulgariassa pakollista hallinnollisissa, kansainvälisissä yhteyksissä ja kansainvälisessä liiketoiminnassa, henkilötodistuksissa, passeissa, ajokorteissa, kartoissa (myös turisti- ja kaupunkikartat), keskeisten asuinalueiden, historiallisten ja arkkitehtonisten kohteiden viitoituksessa, kadunnimikilvissä sekä niissä paikannimirekistereissä, joihin syötetään myös latinaistetut kirjoitusasut.

Miten suomen kielessä?

Bulgarian osalta Suomessa käytössä oleva standardi SFS 4900 eroaa bulgarian aiemmasta, YK:ssa 1977 hyväksytystä kansainvälisestä latinaistuksesta kahdessa kohtaa: kirjaimen ц vastine c on suomalaisessa kaavassa ts, ja kirjaimen ч vastine č vastaavasti . Ukrainalla ja valkovenäjällä ei standardin laatimiseen aikaan ollut omaa, YK:ssa hyväksyttyä latinaistusta.

Nyt tilanne on muuttunut: sekä ukrainan että valkovenäjän kehittämät ja käyttöön ottamat latinaistukset on hyväksytty YK:ssa kansainväliseen käyttöön, samoin bulgarian uusi latinaistus, joka korvaa vuoden 1977 YK-suosituksen. Tämä tulee aiheuttamaan muutoksia niin kansainvälisiin karttoihin kuin muihinkin sellaisiin yhteyksiin, joissa käytetään kansainvälistä latinaistusta. Esimerkiksi matkailussa muutos on syytä ottaa huomioon: jos turistioppaissa käytetty latinaistus ei täsmää kohdemaan itsensä käyttämän latinaistuksen kanssa, matkailija ei ehkä tunnista paikkaa.

Suomessakin olisi tarkasteltava tilannetta uudelleen. Vuoden 1998 SFS-standardi edustaa silloista kielipoliittista tilannetta. YK:n paikannimiasiantuntijaryhmässä ja muissa kansainvälisissä yhteisöissä tehdään jatkuvasti työtä nimien kirjoitusasujen yhtenäistämiseksi. Yhtenä tavoitteena on, että eri kirjoitusjärjestelmiä käyttävien kielten paikannimet kirjoitettaisiin kaikissa latinaista kirjoitusjärjestelmää käyttävissä kielissä yhdellä ja samalla tavalla. YK pyrkii tähän muun muassa yhteisten, kansainväliseen käyttöön hyväksyttävien latinaistussuositusten avulla. Suositukset on tarkoitettu omaksuttavaksi kaikkialla; ei niin, että kukin maa alkaisi kehittää niille oman kielensä ääntämisen mukaisia sovelluksia.

Uusien suositusten käyttöönotto merkitsee muutosta aiempaan niin meillä kuin muualla ja aiheuttaa keskustelua. Vastakkain ovat toisaalta kunkin maan oikeus päättää omista nimistään ja niiden kirjoitusasuista ja tähän periaatteeseen perustuvat YK:n suositukset nimikäytännön yhtenäistämiseksi ja tiedonkulun helpottamiseksi, ja toisaalta muiden maiden tarve kirjoittaa ulkomaisia nimiä oman äänteistönsä mukaisesti.

Nykytilanteen ristiriitaisuus näkyy ehkä selvimmin henkilönnimissä. Suomenkin väestörekisterissä on jo passeihin kirjattujen latinaistusten takia lukuisia Julija, Yulia, Yuliia -nimisiä Suomen kansalaisia tai henkilöitä, joilla on kaksoiskansalaisuus. Eikö oman nimen virallista kirjoitusasua olisi noudatettava yleisessä viestinnässä muidenkin maiden kansalaisten nimissä? Esimerkiksi urheilijoiden, taiteilijoiden ja poliitikkojen nimiä esiintyy mediassa taajaan, ja maiden itsensä kansainväliseen käyttöön hyväksymä, passeissa ja käyntikorteissa käytetty latinaistus säästäisi kirjoitusasujen muuntamisen vaivan. Ääntämisen joutuu tietenkin aina tarkistamaan, kuten muissakin vieraissa kielissä. 

Uusien latinaistuspäätösten jälkeen venäjän mukaista kyrillisten kirjainten latinaistusta ei voi enää yksiselitteisesti perustella muissa kuin venäläisissä nimissä. Suomen kielessä käytetyllä venäjän kielen latinaistuksella on sen sijaan pitkät perinteet mm. lehdistössä, kaunokirjallisuudessa ja koulukartastoissa. Siksi sen käyttöä voi vielä puoltaa, varsinkin kun moniin muihinkaan kieliin ei venäjän kansainvälinen latinaistus näytä vielä juurtuneen. Silti voidaan kysyä, olisiko aika alkaa totutella myös YK:n suosittamaan venäjän latinaistukseen ja hyväksyä se rinnalle muissakin yhteyksissä kuin vieraskielisessä tiedonvälityksessä?

Uudet latinaistussuositukset eivät tietenkään koske suomeen vakiintuneita eksonyymejä eli sovinnaisia paikannimiä, kuten Kiova, Krim ja Valko-Venäjä.

Ukrainan, Valko-Venäjän ja Bulgarian uudet latinaistussuositukset on koottu pdf-taulukoiksi:

Iranin paikannimet

Vuosina 2004 ja 2006 Iranin islamilainen tasavalta esitteli YK:n paikannimikokouksissa uudistetun järjestelmän Iranin persiankielisten paikannimien latinaistamiseksi. Vuonna 2012 YK:n paikannimikonferenssi hyväksyi sen  kansainväliseksi suositukseksi. Uusi latinaistus on transkriptio, eli se noudattaa enemmän äänteellistä kuin kirjainvastaavuutta. Sen luonteenomaisimmat piirteet sekä muuntotaulukot nimiesimerkkeineen ovat nähtävissä verkossa:

http://unstats.un.org/unsd/geoinfo/UNGEGN/ungegnConf10.html(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) (→ New Persian Romanization System, E/CONF.101/118/Rev.1*, Submitted by the Islamic Republic of Iran)

Tarkempia tietoja latinaistuksista YK:n latinaistustyöryhmän sivulla http://www.eki.ee/wgrs/(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).