Yritysten monet kielet
Artikkeli 3/2010

Sari Maamies

Yritysten monet kielet

Englannin kielen käytön leviäminen yhä useammille elämänaloille on ollut helposti havaittavaa ja hyvin nopeaa. Esimerkiksi vielä vuonna 1994 ilmestyneessä kielioppikomitean mietinnössä Kieli ja sen kieliopit pohditaan vain yleisesti Euroopan muuttuvan kielitilanteen ja Euroopan unioniin liittymisen mahdollisia vaikutuksia suomen kielen asemaan. Sen sijaan viisitoista vuotta myöhemmin (vuonna 2009) julkaistun kielipoliittisen toimintaohjelman Suomen kielen tulevaisuus kattava teema on suomen kielen asema englannin kasvavan paineen alla.

Liike-elämä mainitaan usein esimerkkinä alasta, jolla englannin käyttö on levinnyt nopeasti ja jolla suomen asema on heikentynyt. Kehitys on seurausta yritysten kansainvälistymisestä. Niiden suomalaiset työntekijät liikkuvat maailmalla, ja Suomessa sijaitseviin toimipaikkoihin palkataan ulkomailta työvoimaa. Kun työyhteisöön kuuluvilla voi helposti olla kymmenenkin eri äidinkieltä, on selvää, että kielten kirjon keskellä  tarvitaan yhteinen kieli, ja useimmiten se on englanti. Usein luullaan, että kansainvälisissä yrityksissä englanti on yksinomainen kommunikaation kieli. Kun yritysten kielellistä todellisuutta on tutkittu, on kuitenkin havaittu, että käytännössä työyhteisön monet kielet elävät rinnakkain. Ne palvelevat eri tehtäviä yrityksen arjessa, ja suomeakin tarvitaan edelleen mm. työpaikan epävirallisten yhteyksien kielenä.

Monikielisen yrityksen kielelliset ratkaisut eivät ole helppoja tai merkityksettömiä. Silti nämä päätökset jäävät usein näkymättömiksi. Yrityksissä on suurta vaihtelua siinä, kuinka avoimeen, tunnettuun ja konkreettiseksi tehtyyn kielipolitiikkaan niiden kielikäytännöt perustuvat. Kuitenkin yrityksessä on tavalla tai toisella sovitettava yhteen välttämätön yhteinen kieli sekä henkilökunnan ja asiakkaiden monet kielet. Tapa, jolla se tehdään, voi käytännön työssä vaikuttaa ratkaisevasti luottamuksen syntyyn niin asiakassuhteessa kuin työntekijöiden kesken. Menestyneessä yrityksessä kielikysymysten ratkaisu kuuluu koko organisaatiolle.

Englannin kielen taitoa on alettu pitää itsestäänselvyytenä työmarkkinoilla. On kuitenkin alkanut kuulua huolestuneita puheenvuoroja myös siitä, että englannin osaamista painotetaan jo liikaa. Muitakin kieliä tarvitaan kipeästi, eikä vain vieraita kieliä. Yhä useammassa työssä vaaditaan taitoa tuottaa mitä erilaisimpia tekstejä myös äidinkielellä: muistioita, raportteja, suunnitelmia, tiedotteita, tarjouksia. On hallittava laaja tekstilajien kirjo, osattava mukauttaa ilmaisuaan tilanteeseen sopivaksi ja vielä hallittava kirjoitetun kielen normit. Työnhakijoiden äidinkielen taitojen tasoon on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota jo rekrytointivaiheessa. Kielitaidosta – niin äidinkielen kuin vieraidenkin kielten taidosta – on tullut olennainen osa ammattitaitoa alla kuin alalla.

Tässä lehdessä kirjoitetaan yritysten kielestä eri näkökulmista. Rebecca Piekkari kuvaa monikansallisten yritysten kielikäytäntöjä, ja Anu Sajavaara tarkastee elinkeinoelämää ja sen kielitaitovaatimuksia. Paula Sjöblom on tutkinut yritysten nimiä ja niiden kieltä. Kirjoittajien näkökulmat ovat erilaiset, mutta kustakin tekstistä käy ilmi, että yritysmaailmassakin kielellinen ympäristö on monella tavalla vaihteleva ja rikas. Menestyjä on se, joka ymmärtää tätä vaihtelua ja osaa hyödyntää sen tarjoamat mahdollisuudet.

Sari Maamies