Yhdeksän vuotta suomen kielen lautakunnan johdossa
Suomen kielen lautakunta 3/2009

Harri Mantila

Yhdeksän vuotta suomen kielen lautakunnan johdossa

Harri Mantila toimi suomen kielen lautakunnassa vuodesta 1997 jäsenenä ja puheenjohtajana. Hän kokosi yhteen kokemuksiaan lautakunnan työstä vanhan ja uuden lautakunnan yhteisseminaarissa toukokuussa 2009, jolloin hän päätti pitkän kautensa.

Tulin suomen kielen lautakunnan puheenjohtajaksi vuonna 2000, ja laadimme Pirjo Hiidenmaan, Kielenhuolto-osaston silloisen johtajan, kanssa lautakunnalle toimintastrategian. Strategia tehtiin myöhemmin myös kahdelle muulle kolmivuotiskaudelle, mutta ensimmäisen strategian linjaukset sisältyivät pääosin niihin. Nyt kun toimikauteni on päättynyt, on aika katsoa taaksepäin kuluneita yhdeksää vuotta ja palata alun suunnitelmiin ja ajatuksiin sekä pohtia, mitä kaikkea on saatu aikaan ja mikä jää seuraavien lautakuntien huoleksi.

Kannanottoja ja seminaareja

Keskeistä strategiassa on ollut tehdä toimintaa enemmän näkyväksi ja pyrkiä vuorovaikutukseen kieliyhteisön kanssa. On haluttu siirtyä yksittäisistä seikoista kohti laajempia kielipoliittisia tai kielenkäyttötapoja ja kielijärjestelmää koskevia kannanottoja. Lautakunta onkin laatinut useita kannanottoja, jotka ovat koskeneet muiden muassa yritysnimiä (2000), uusien kuntien nimiä (2006), sukupuolineutraalia kielenkäyttöä (2007) ja esitystä nisäkkäiden nimistä (2008). Kannanotot on julkaistu Kotuksen verkkosivuilla ja lähetetty aina myös STT:lle sekä niille tahoille, joita kulloinenkin asia on erityisesti koskenut. Monia kannanottoja on ilahduttavan laajasti siteerattu myös lehdistössä. Välistä myös lehtien keskustelupalstat ovat tulvineet viestejä, joissa lautakunnan toimia ja koko kielenhuollon organisaatiota on kritisoitu rajusti. Kieleen liittyy usein myös suuria tunteita.

Kieliyhteisöä on haastettu keskustelemaan yhteisen yleiskielen kehittämisestä myös seminaarien avulla. Vuonna 2002 järjestettiin Helsingissä seminaari Nykysuomi ja sen huolto, jossa paitsi lautakunnan silloiset jäsenet myös muutamat muut asiantuntijat luennoivat kielenhuollon ajankohtaisista kysymyksistä. Seminaari oli menestys: kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet saliin. Tämä osoittaa, että suuri yleisö on kiinnostunut yhteisen yleiskielen kehittämisestä. Vuonna 2005 järjestetyssä seminaarissa keskusteltiin siitä, miten eri organisaatiot kehittävät suomen kieltä. Silloin kuultiin esimerkiksi Suomen Akatemian puheenvuoro tieteen kielestä.

Periaatteiden tarkastelua ja kielipolitiikkaa

Lautakunnan toiminnassa on koko 2000-luvun ollut strategian mukaisesti esillä kielenhuollon periaatteiden kriittinen tarkastelu. Toisaalta kansainvälistyminen ja sen kautta yhä useammat ja moninaisemmat kielikontaktit ja toisaalta julkisen kielenkäytön kirjavoituminen ovat saattaneet kielenhuollon tehtävät uudenlaisen tilanteen eteen. Kielimaisemamme on monessa mielessä tullut pirstaleisemmaksi kuin ennen: näemme ja kuulemme ympärillämme enemmän vieraita kieliä, huomaamme niiden vaikutuksen suomen yleiskieleen samalla, kun kaikenlainen puhekieli ja murteet ovat myös tulleet osaksi julkisesti käytettyä suomea, erityisesti puhuttua mutta yhä enemmän myös kirjoitettua. Vuonna 2005 julkaistiin Kielikellossa (2/2005: Kielikäsityksestä kielenhuollon uusiin periaatteisiin) hahmotelmani kielenhuollon uusiksi periaatteiksi. Niissä olin pyrkinyt ottamaan huomioon viime vuosikymmeninä käydyn kielenhuollon periaatekeskustelun keskeiset kohdat ja suhteuttanut niitä lautakunnassa tehtyihin päätöksiin ja niiden taustoihin.

Uutena alueena suomen kielen lautakunnan toiminnassa on ollut se, että on haluttu ottaa kantaa myös suomen kielen tilanteeseen ja asemaan suomalaisen yhteiskunnan eniten käytettynä kielenä. Lautakunta tekikin vuonna 2003 aloitteen, jossa esitettiin uuden kielipoliittisen ohjelman laatimista. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Helsingin yliopiston tutkijoiden yhteistyönä on valmistunut tänä vuonna kielipoliittinen toimintaohjelma Suomen kielen tulevaisuus. Suomen kielen lautakunta on toiminut kirjoittajaryhmän kommentaattorina.

Uusia suosituksia

Kuluneiden yhdeksän vuoden aikana on tietysti tehty paljon sellaista työtä, jota ei erikseen ole kirjattu lautakunnan strategiaan vaan joka kuuluu sen perinteiseen tehtäväkenttään. Erityisen paljon on tarkistettu oikeinkirjoitusseikkoja, ja vuonna 2008 ovat ilmestyneet teokset Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas ja Kielitoimiston nimiopas, joissa lautakunnan tekemät uudet suositukset on otettu huomioon. Etenkin nimioppaassa on usein erikseen mainittu, millaisia muutoksia lautakunta on kuhunkin kohtaan päättänyt suosittaa. Myös muoto- ja lauseopin kysymyksiä on käsitelty, esimerkiksi tavan adessiiviin suhtautumista on väljennetty (Kielikello 4/2003: Rakkaudella – tavan adessiivista) ja tittelien taipumisesta on annettu uusia ohjeita (Kielikello 3/2005: Nimikemääritteiden (tittelien) taipuminen).

Käsiteltävät asiat on aina valmisteltu Kielitoimistossa. Suurin osa käsittelyyn tulevista aiheista onkin tullut Kotuksen sisältä. Kuitenkin jonkin verran asioita on otettu käsittelyyn kielestä ja kielenkäytöstä kiinnostuneiden kansalaisten aloitteesta. Tällaisia seikkoja ovat olleet esimerkiksi hallitsijoiden nimien kääntämättä jättäminen tulevaisuudessa sekä kannanotto sukupuolineutraalista kielenkäytöstä. Luonnollisesti myös lautakunnan jäsenet ovat tuoneet käsittelyyn omia ongelmalliseksi huomaamiaan kysymyksiä.

Työ jatkuu

Kuluneet yhdeksän vuotta ovat olleet mielenkiintoista aikaa. Olisin tuskin koskaan tullut teoreettisesti perehtyneeksi niin tarkasti kielenhuollon ja kielensuunnittelun kysymyksiin ja alan kotimaiseen ja kansainväliseen keskusteluun ilman tätä luottamustehtävääni. Toiminnassa olen pyrkinyt tuomaan kielenhuollon asiaa entistä enemmän julkisuuteen ja herättämään keskustelua. Samalla olen halunnut laajentaa toimintaa koskemaan entistä enemmän erilaisia kielipolitiikan ja kielensuunnittelun kysymyksiä.

Välistä lautakunnan toiminta on saanut kiitosta, mutta välillä on tullut reilusti lunta tupaan. Toivon kuitenkin, että lautakunnan työstä on jäänyt jotain perinnöksi seuraavalle lautakunnalle. Suurimpana haasteena tulevaisuuden kielenhuollolle näen edelleen suomalaisen kielimaiseman moniarvoistumisen kaikkine seurauksineen. Työ yhteisen äidinkielen ja kansalliskielen parissa jatkuu.

Kirjoitus perustuu suomen kielen lautakunnan seminaarissa toukokuussa 2009 pidettyyn esitykseen.

Harri Mantila