Vuorosanaviiva
Artikkeli 1/2011

Riitta Eronen

Vuorosanaviiva

Tekstiin sisältyvän puheenvuoron merkintään käytetään yhä useammin viivaa lainausmerkkien sijaan.

Ajatusviiva, lainausviiva, puheviiva, repliikkiviiva, tavuviiva, vaakaviiva, viiva, vuoroviiva… Näitä kaikkia sanoja erään koulun abiturientit käyttivät samasta välimerkistä kevään 2010 ylioppilaskirjoitusten äidinkielen tekstitaidon kokeessa, kun tehtävänä oli tarkastella reportaasin moniäänisyyttä. Eräässä ammattikirjoittajien verkkokeskustelussa (jonka aiheena on tuo viiva) samaiseen tarkoitukseen käytetystä viivasta käytettiin vielä muitakin nimityksiä: dialogiviiva, sitaattiviiva, ranskalainen viiva. Ainakin kymmentä  eri nimitystä on siis käytetty välimerkistä, jota merkkistandardi SFS 4175  (2006) kuvaa seuraavasti: ”Ajatusviiva repliikkiviivana. Ajatusviivaa voidaan käyttää lainausmerkkien sijasta osoittamaan repliikin alkua tai jatkumista.”  Kyseessä on siis yksi ajatusviivan lukuisista käyttötavoista. Tästä  repliikkiviivasta käytetään äidinkielen oppikirjoissa nykysin suomalaisempaa nimitystä vuorosanaviiva

Painetun tekstin välimerkki

Vuorosanaviiva tulee lukijaa vastaan erityisesti teksteissä, joissa on haastatteluja. Milloin käytetään puheenvuoron osoittamiseen viivaa, milloin lainausmerkkejä? Julkaisuissa käytäntö vaihtelee, ja niissä saatetaan antaa kirjavuuden välttämiseksi omia ohjeita repliikkien kirjoittamiseen. Juhlallisimmasta päästä lienee nykyisen raamatunkäännöksen toimituskunnan (nimitettiin 1991)  ratkaisu repliikkiviivan ja lainausmerkkien välillä:

Käännöksen välimerkkien käyttöä sekä nimistön oikeinkirjoitusta ja taivutusta on yhtenäistetty kielenhuollon suositusten mukaisiksi. Repliikkiviivaa on käytetty ensisijaisesti Jumalan tai profeetan puhejaksoissa, muissa lainauksissa yleensä tavanomaisen käytännön mukaisia lainausmerkkejä. (www.evl.fi/raamattu 1992/lukijalla)

Esimerkiksi aikakauslehti Kulttuurivihkot antaa kirjoittajilleen seuraavat ohjeet: 

Lainaukset eli sitaatit eli suora esitys merkitään lainausmerkeillä: ”En mä vaan tiedä”, Pekka sanoi, ”mutta ehkä se onnistuukin!” Vuorosanaviivaa ei käytetä milloinkaan (ainoa poikkeus ovat kaunokirjalliset tekstit). ”Puolilainausmerkkejä käytetään ainoastaan, jos täytyy esittää lainaus lainauksen sisällä: ”Mä sanoin sille ’hasta la vista’, mut ei se tajunnu”, Pekka kerskui. (www.kulttuurivihkot.fi/avustajat)

Aiemmin kielioppaissa on annettu sama ohje: lainausmerkkien sijasta käytetään kaunokirjallisessa esityksessä yleisesti ajatusviivaa osoittamaan repliikin alkua (esim. Saarimaa). Myöhemmissä oppaissa ohjetta on laajennettu: etenkin painetuissa teksteissä puheesta otettu lainaus merkitään repliikkiviivan avulla. Koulun vuorosanaviivaopetuksen myötä viivaa on alettu käyttää käsin kirjoitettaessa. Kielenhuollon ohjeissa on pitäydytty siinä, että repliikkiviiva on lähinnä painetun tekstin käytäntö.

Vuorosanaviiva oppikirjoissa

Anna Kytömäki on tutkinut tekstilajeja peruskoulun viidennen vuosiluokan äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjasarjoissa; hänen selvityksensä mukaan vuoropuhelu on kolmanneksi yleisin tekstilaji niistä, joita oppilaat itse tuottavat koulussa. Vuorosanojen merkitsemisen hallitseminen on siis tärkeä taito. 

Vuorosanaviiva mainitaan jo kolmannen luokan  opetussuunnitelmissa ja oppikirjoissa. Peruskoulun alakoulunkin äidinkielen useimmissa oppikirjasarjoissa  opetetaan  vuorosanaviiva  ennen lainausmerkkejä. Hyvänä tarkoituksena tähän käytäntöön siirryttäessä lienee ollut, että viivan merkitseminen repliikin eli vuorosanan edelle on helpompaa kuin lainausmerkkien käyttö. Toisin kuitenkin on käytännössä: Oppikirjojen käyttäjille, sekä opettajille että oppilaille, mutta ehkä myös oppikirjojen tekijöille, on jäänyt monesti epäselväksi, miten viivaa eri tapauksissa käytetään. Alkaako uusi repliikki aina uudelta riviltä? Mikä on johtolauseen paikka? Kaksi eri tapaa menevät oppikirjoissa välillä  sekaisin.

Kielenhuollon ohjeet ovat selvät: joko lainausmerkit tai repliikkiviiva (ei molempia sekaisin), ja  jälkimmäisten yhteydessä uusi repliikki aloitetaan uudelta riviltä.  Sekä viivoja  että lainausmerkkejä käytettäessä kannattaa olla tarkkana, jotta lukija pysyy kärryillä siitä, kuka puhuu. Koneella ja verkossa kirjoitettaessa lainausmerkkejä voi suosia mm. siksi, että viivan tuottaminen on teknisesti hankalaa.

Ajatusviiva vuorosana- eli repliikkiviivana

Lainausmerkkien sijasta käytetään usein ajatusviivaa ns. vuorosanaviivana eli repliikkiviivana varsinkin lehtien haastatteluissa ja dialogia sisältävässä kaunokirjallisuudessa. Tällöin lainaus (repliikki, puheenvuoro, vuorosana, sitaatti)  aloitetaan aina uudelta riviltä. Samoin muu kerronta alkaa lainauksen jälkeen uudelta riviltä. Sen sijaan saman puhujan vuorosanat voidaan pitää tilan salliessa samalla rivillä. Johtolause saattaa olla myös virkkeen keskellä. Tällöin sitaatti jatkuu johtolauseen ja uuden vuorosanaviivan jälkeen pienellä alkukirjaimella ja samalla rivillä.

Seuraavassa sama teksti ensin lainausmerkkien  ja sitten repliikkiviivan  avulla esitettynä:

”Hyvää huomenta”, kuljettaja sanoi. ”Huomenta. Kaunis päivä tänään”, vastasin, kun en muutakaan keksinyt. ”Onneksi pahimmat talvikelit ovat takanapäin”, jatkoi kuljettaja, ”kyllä niitä riittikin!”

– Hyvää huomenta, kuljettaja sanoi.
– Huomenta. Kaunis päivä tänään, vastasin, kun en muutakaan keksinyt.
– Onneksi pahimmat talvikelit ovat takanapäin, jatkoi kuljettaja, – kyllä niitä riittikin!

Miten ajatusviiva tuotetaan?

Ajatusviiva on yhdysmerkkiä eli yhdysviivaa  pitempi vaakaviiva. Ajatusviivoja on kahdenpituisia. Nykyään numero- ja merkkistandardin SFS 4175 suosituksena on käyttää lyhyempää. Uudella (2008) näppäimistöllä se tuotetaan näppäinyhdistelmällä AltGr + yhdysmerkki. Vanhalla näppäimistöllä sen voi tuottaa eri tavoin. Esimerkiksi Windows-ohjelmissa sen voi kirjoittaa näppäilemällä Ctrl ja numero-osion miinusmerkin (ilman Num Lock ‑toimintoa) tai painamalla Alt-näppäintä ja näppäilemällä numeronäppäimistöstä 0150 (Num Lock ‑toiminto päällä). Macintosh-tietokoneiden näppäimistöllä ajatusviivan voi tuottaa painamalla Alt-näppäintä ja kirjainnäppäimistön viivanäppäintä. Jos ajatusviivaa ei jostain syystä ole mahdollista tuottaa, voi käyttää yhdysmerkkiä, jonka molemmin puolin on välilyönti.

 

Aiheesta lisää:

Ajatusviiva, Kielikello 2/2006.
Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2009.

Riitta Eronen