Perussanakirjan toimitus oli pohtinut, miten sanan viive taivutus olisi kuvattava sanakirjassa. Toimitus oli pitänyt parhaana vaihtoehtoa, jossa esitetään mahdollisina molemmat taivutustavat (astevaihtelullinen viive : viipeen mutta myös astevaihteluton viive : viiveen). Myös lautakunnan jäsenet asettuivat sille kannalle, että sanaa viive on turha enää yrittää juuria kokonaan kielestä tai yrittää tarjota sille vain astevaihtelullista taivutusta. Sanat viipymä ja viivästymä, joita kielenhuoltajat ovat esittäneet viive-sanan tilalle, eivät ole tulleet yleiseen käyttöön. Todettiin, että taivutus viive : viiveen saa tukea esimerkiksi verbistä viivästyä; lähtökohdaksi ei välttämättä mielletä pelkästään viipyä-verbiä.

Lautakunta katsoi, että molemmille taivutustavoille on perusteet ja että taivutuksessa on paras esittää ensin astevaihtelulliset, sitten astevaihteluttomat muodot:

viive48(*E) (taivutus: viipeen t. viiveen, viivettä, viipeet t. viiveet jne.) – –