Venäläinen, venäjänmaalainen, venäjäläinen
Näkökulma 4/2003

Arto Moisio

Venäläinen, venäjänmaalainen, venäjäläinen

Venäjän kielessä on ihmistä tarkoittavat ilmaukset, joilla voidaan erottaa, kuuluuko henkilö venäläiseen vai johonkin muuhun Venäjällä asuvaan kansaan. Sana russkij (maskuliini), russkaja (feminiini) viittaa henkilöön, joka on kansallisuudeltaan venäläinen ja puhuu äidinkielenään venäjää. Sana rossijanin (fem. rossijanka) viittaa henkilöön, joka on Venäjän federaation kansalainen mutta ei puhu venäjää äidinkielenään eikä samastu venäläisiin. Tämä on uusvanha sana, sillä vielä Kuusisen–Ollikaisen Suomalais-venäläisessä suursanakirjassa se on merkitty vanhentuneeksi ilmaukseksi.

Toinen vanha sana, joka viittaa Venäjän ei-venäläiseen ihmiseen, on inorodtšeskij (suom. inorotsi), mutta se ei ole herännyt uuteen käyttöön ainakaan neutraalissa asiatekstissä. Lisäksi on adjektiivi rossijskij, joka viittaa johonkin elottomaan Venäjän alueella olevaan. Neuvostoliiton aikana oli kätevää peittää koko kansojen kirjo puhumalla neuvostoliittolaisista (sovjetskij, sovjetskaja).

Kun nykyään kirjoitetaan Venäjän ihmisistä ja kansalaisista, käytetään yleensä vain ilmausta venäläinen välittämättä ihmisen todellisesta kansallisuudesta. Venäjän kielen taitoiselle (ja ‑tietoiselle) on kuitenkin tärkeää tuottaa sanojen merkityserot myös suomalaisille lukijoille. Antti Karppinen (Venäjän aatetta jäljittämässä, 1999, s. 299–300) on käyttänyt seuraavanlaista ratkaisua: ”Se [Venäjän aate] levittää siipensä myös muiden kansojen ja kulttuurien ylle. Niihin kuuluvat mm. kaikki ne toistasataa kansaa ja kansakuntaa, jotka asuvat Venäjän federaation alueella. Niiden jäsenille on kaikille varattu ilmaus rossijanin, venäjänmaalainen. Suomalainen tai inkeriläinen, jos sattuu asumaan Venäjällä, on hänkin siis rossijanin, asia, jota emme paluumuuttajistamme tule ajatelleeksi. Hän voi olla jopa russki, jos hän puhuu venäjää paremmin kuin äidinkieltään ja tukeutuu venäläisen kulttuurin arvoihin esimerkiksi uskonnon kautta.”

Olen jo kymmenisen vuotta käyttänyt sanaparia venäläinen ja venäjäläinen, kun olen kertonut, että tunnen Venäjän kansalaisia. Sen jälkeen on voinut ryhtyä tarkentamaan, että tuttava on esim. komi, mari tai venäläinen.

Eräässä urheiluselostuksessa olen kuullut sanan venäjäläinen, mutta sen käyttö vaikutti lipsahdukselta. Nyt sana on päässyt painettuun tekstiin: ”Ensiksi mainittu [Raisa Smetanina] on komi, jälkimmäinen [Tamara Tihonova] udmurtti. Silti suomalainen lehdistö nimitteli heitä virheellisesti venäläisiksi tai venakoiksi. Kun ei tiedetä Venäjän kansalaisten kansallisuutta, ei voida käyttää nimitystä ’venäläinen’, vaan on käytettävä nimitystä ’venäjäläinen’.” (Esa-Jussi Salminen, Alkukoti nro 4, 2003, s. 2.)

Venäjäläinen-sanan käyttöön on selvä tarve. Muodoltaan se helposti rinnastuu muihin kansalaisuutta ilmaiseviin sanoihin, jotka peittävät ihmisen todellisen kansallisuuden, esim. tanskalainen voi olla Tanskassa asuva serbi, kanadalainen Kanadan inuitti. Nyt syntyneessä merkityksessään venäjäläinen (ja venäjänmaalainen) tekee eron kuitenkin toisella tavalla, sillä se karsii pois kansallisuudeltaan venäläiset Venäjän kansalaiset. Näin tapahtuu, koska malliksi on otettu venäjän kielen sanapari russkij–rossijanin.

Lähtökohdaksi voitaisiin kuitenkin ottaa suomen kielen johtojärjestelmä. Silloin venäjäläinen olisi muiden ‑lainen, ‑läinen-sanojen tyyppinen, eli se ilmaisisi, että kyseessä on Venäjän kansalainen (venäläinen tai ei-venäläinen). Niinpä voitaisiin puhua esim. venäjäläisistä venäläisistä erotuksena Venäjän ulkopuolella asuvista venäläisistä. Samoin syntyisi esim. ilmaus venäjäläinen mari, joka käytännössä olisi tietenkin venäjäläinen tai mari.

Arto Moisio
Turku
Arto Moisio