Vähemmistökielestä kolmella kielellä
Kieli työssä 1/2008

Riitta Eronen

Vähemmistökielestä kolmella kielellä

Vuoden alussa Kielitoimistoon saatiin vieras Tromssasta: Ruijan Kaiku ‑lehden toimittaja Liisa Koivulehto tuli tutustumaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen ja tutustutti puolestaan paikalla olijat kveenin eli kainun kielen kuulumisiin.

Ruijan kveenien ydinalue

 

Ruijan kveenien ydinalue on Pohjois-Norjassa Tromssan ja Kirkkoniemen välillä, Tromssan ja Finmarkun lääneissä. Kartta: Kotimaisten kielten


Kveenihän on nykyisin yksi Norjan vähemmistökielistä, kuten meänkieli Ruotsin. Ruotsi tunnusti meänkielen vähemmistökieleksi vuonna 2000 ja Norja kveenin vuonna 2005. Ruijan Kaiku taas on norjansuomalaisten ja kveenien lehti, joka on peräti kolmikielinen: sen artikkelit ovat suomen-, norjan- ja kveeninkielisiä.

Miten lehden ainoana toimittajana selviät kaikilla kolmella kielillä? Käännätkö vai ajatteletko ja kirjoitatko suoraan eri kielillä? Entä mikä on oma taustasi ja ykköskielesi?

LK: Valitsen ensin, millä kielellä kirjoitan jutun. Lähtökohtana on yleensä haastateltavan tai tapahtuman kieli. Joskus valitsen kirjoituskielen kohderyhmän mukaan. Norjankielisestä jutusta teen suomen- tai kainunkielisen referaattikäännöksen, kainun- tai suomenkielisestä norjankielisen. Käännökselle ei kuitenkaan aina ole tilaa. Kääntäminen on minusta journalistisesti tylsää: saman asian uudelleen märehtimistä! Siksi toisenkielisessä referaatissa voi olla muita tietoja ja eri näkökulma kuin ns. alkuperäistekstissä. Suuri osa lukijoista on monikielisiä, ja monet ilmoittavat lukevansa kaikki tekstit.

Synnyin ja kasvoin Joutsenossa, ja muutin Tromssaan vuonna 1981 tarkoituksenani viipyä pari vuotta ja hakea sitten opettajan töitä Länsi-Lapista tai Tornionlaaksosta. Nyt olen asunut Tromssassa yli puolet elämästäni. Minulla on monta identiteettiä: olen suomalainen, tromssalainen, kveeni ja karjalainen sekä pakkotilanteessa norjalainenkin.

Kommentoivatko lukijat Ruijan Kaiun kveeninkielisiä tekstiosuuksia? Hyväksytäänkö vaihtelu, vai ollaanko kovin puhdasoppisia tyyliin ”oma kielimuotoni on oikea”?

LK: Kieleen liittyvää lukijapalautetta tulee ikävä kyllä vähän. Kainun kieli oli pitkään vain puhekieli, eikä kirjallista perinnettä ollut. Lukijatutkimuksessa kymmenen vuotta sitten
52 % vastaajista piti tärkeänä, että Ruijan Kaiussa on artikkeleita kveenimurteilla ja meänkielellä, 18 % oli vastaan. Tilanne on nyt aivan toinen ja uusi lukijatutkimus tarpeen. Kveeni on vasta muotoutumassa kirjakieleksi, joten variaatiota on tässä vaiheessa paljon. Eri murteiden ja kielimuotojen käyttäjien välillä on kiistojakin kielimuotojen paremmuudesta. Keskustellaan myös siitä, mistä hankitaan uudet lainasanat: norjasta vai suomesta? Helmikuun 2008 alussa valittu eri murteiden edustajista koostuva kielitinka eli kielikäräjät tulee varmaan keskustelemaan tästä kiivaastikin.

Kuinka paljon lukijoita Ruijan Kaiulla on? Ovatko nuoretkin kiinnostuneita?

Lehden tilaajamäärä on ollut kuutisensataa, mutta tavoitteena on 1 500; jokaista lehteä lukee noin neljä henkeä, eli lukijoita on kuitenkin kaksi ja puoli tuhatta. Toivon, että kielen uusi status ja viime vuosina kasvanut kiinnostus kveenin kieltä kohtaan lisää myös nuorten kiinnostusta lehteä kohtaan.

Näkyvätkö vähemmistökielet myös Norjan päämedioissa, lehdissä ja televisiossa?

Norja on ratifioinut Euroopan neuvoston vähemmistökielisopimuksen ja määritellyt saamen, kveenin ja kaksi romanikieltä vähemmistökieliksi, mutta näistä vain saamen kieli näkyy ja kuuluu.

Kerro vielä kielen nimistä kveeni ja kainun kieli. Onko jompikumpi virallisempi?

Kveeni on perusteltavissa siksi, että se on tällä hetkellä tunnettu sekä Norjassa että kansainvälisestikin (norjaksi kven, englanniksi kveni). Mutta kaikilla kveenialueilla ei pidetä sanasta kveeni, eikä kaikille ole olemassakaan kveenejä ja kveenin kieltä, on vain suomalaisia ja suomen kieli. Kainunmaasta ja kainulaisista pyyhittiin pölyt vuoden 2006 lopussa, kun perustettiin Kainun institutti – Kvensk institutt. Nimivalinta perustui Jorma Koivulehdon tutkimukseen kainu- ja kven-sanojen yhteydestä. Molemmilla sanoilla tuntuu olevan perusteensa ja kannattajansa. Ruijan Kaiussa olen suosituksen puuttuessa yrittänyt käyttää tasapuolisesti molempia vuoronperään.

Ruijan Kaiku ‑lehden verkko-osoite on www.ruijankaiku.fi

”Kveeniliitola oon kans uusi työntekkiijä, Verena Schall. Hänelä oon sosiaaliantropoloogiin mastergraadi (Tromssan universiteetti, kevhäälä 2007). Viimi syksynä Verena Schall työteli kveeniliitole tuntipalkala, mutta hän sai konsulentin stillingin (60 prosenttii) 1. januaarikuuta 2008. Hän on seppä kielissä: hän saattaat puhhuut ja kirjoittaat ruijaa, suomee, tyskää ja englanttii ja hän puhhuu vähän saamee ja ryssääki. Hän on kveeniliiton styyrissä toinen varajäsen.” (Ruijan Kaiku 1/2008. s. 11.)
Riitta Eronen