Uudet sanat ovat aikansa peili. Tämä on todettu moneen kertaan, kun on esitelty tietyn aikakauden sanoja. Kielikellossakin on aika ajoin julkaistu kirjoituksia sanastosta, enimmäkseen Kielitoimistossa tekeillä olleen sanakirjan aineistoa.1 Niissä on ollut aina mukana se tarkastelukulma, miten sanat heijastavat syntyaikansa ilmiöitä, yhteiskunnan muuttumista, talouden, tekniikan, lääketieteen, sosiaalialan, liikenteen, ruoka-alan, muodin ja harrastusten muuttumista ym.

Lähes kolmekymmentä vuotta sitten sain kiehtovan tehtävän: ryhdyin kokoamaan Nykysuomen sanakirjan (1951–1961) ilmestymisen jälkeen kieleen tulleita sanoja; kirja ilmestyi Kielitoimiston toimitteena 1979 nimellä Uudissanasto 80. Siinä on noin 6 000 hakusanaa, enimmäkseen 1960- ja 70-luvulta. Sanasto on edelleen mielenkiintoinen läpileikkaus parin vuosikymmenen kehityksestä.

Uudissanoja käsittelevissä kirjoituksissa esitellään yleensä tarkasteluajankohdan uusia sanoja. Mutta voisiko ajassa mennä myös taaksepäin niin, että poimisi tietyn menneen aikajakson uudissanoja? Meillä ei ole koottu ja julkaistu uusien sanojen luetteloita ennen Uudissanasto 80:tä, joten tietyn ajanjakson uusien sanojen tavoittaminen jälkikäteen on hankalaa. Sodan kymmenluku ja sitä seuraava vuosikymmen eli 1940- ja 1950-luku on kuitenkin ajanjakso, jonka sanojen keruu on vähän helpompaa kuin yleensä. Se on ollut historiallisesti tavattoman merkittävä vaihe, siitä puhutaan edelleen, ja se on ollut myös valtavan kehityksen ja sen tuomien uusien sanojen aikaa.

Sota oli tärkeä taitekohta myös sanastontutkimuksen kannalta. Taitekohta ilmenee Nykysuomen sanakirjassa siten, että se sisältää pääosin sotaa edeltänyttä, siis 1900-luvun alkupuolen sanastoa, vain satunnaisesti siihen lisättiin toimitustyön kuluessa uudempia sanoja. Sanakirjan viimeisen osan lopussa on suppea täydennysluettelo lähinnä 1950-luvun sanoista (NS täyd.). Ne muodostavat tässä esiteltävän sanakeräelmän rungon, vaikka jonkin verran olen pitänyt silmällä myös varsinaista sanakirjaa. Poimimani sanat ovat siten enimmäkseen Nykysuomen sanakirjan (NS) ja Uudissanasto 80:n väliin jäävältä epärajaiselta alueelta. Jonkin verran olen saanut sanoja suomen kielen lautakunnan pöytäkirjoista ja muista satunnaisista lähteistä – jotkin sanat olen siepannut itse lapsuudesta muistamistani ilmiöistä. Sen ajan eläneet varmasti muistavat helposti lisääkin sanoja.

Korviketta ja ostokortteja

Sotaan ja sen jälkeiseen aikaan liittyviä sanoja ovat kotirintama, valvontakomissio, sotakorvaukset, sotalapsi, amerikanpaketti (Amerikasta lähetetty avustuspaketti) ja tietenkin evakko, joka on muodostettu kansainvälisestä evakuoida-verbistä. Mainittakoon myös juuri käydyn sodan nimitys jatkosota, joka on Kielitoimiston suositus vuodelta 1948. Sitä ehdotettiin tosin jo vuonna 1945, mutta sensuuriviranomaiset kielsivät käyttämästä sitä julkisesti aiemmin.

Sodanjälkeisen jälleenrakennuksen keksintöjä on talotyyppi rintamamiestalo, joka kirjailija Kari Hotakaisen ansiosta on viime vuosina saavuttanut huomattavaa kuuluisuutta. Pula-ajan ilmiöitä ovat ravintoaineiden korvikkeet, kuten kahvinkorvike, ja mm. pönttökaasu, jota valmistettiin puupilkkeitä polttamalla, ja sillä kulkeva puukaasu(tin)auto eli häkäauto. Elintarvikesäännöstelyyn liittyvät ostokortit kuuluvat minunkin ensimmäisiin kauppamuistoihini; näitä elintarvikekuponkeja tarvittiin vielä 1950-luvulla ainakin kahvin ja sokerin ostoon. Olihan sitten myös ne onnettomat paperikengät, joiden hajoamista heti ensimmäisessä sateessa monet muistelevat.

Avaruuteen kuuraketilla

Tekniikan sanoja on keräelmässäni huomattavan runsaasti. Sodat merkitsevät aina tekniikan voimakasta kehitystä; sotatekniikan uudet keksinnöt vaikuttavat myös sodanjälkeisen rauhanajan elämään. Sodankäyntiä ja koko maailmaa muuttanut ja kauhistanut keksintö oli atomi- eli ydinpommi, jonka räjäyttäminen vaikutti maailmansodan loppumiseen. Sotatekniikan kehittymiseen liittyviä sanoja on tietysti paljon muitakin, NS:n täydennyksistä vastaan tuli joukkotuhoase, räjähde ja sinko sekä sodankäyntiin liittyvät kommandojoukot ja itsemurhalentäjät.

Monet tärkeät tekniikan alueet olivat kehitteillä jo ennen sotaa, niin kuin ydintekniikkakin, mutta sotaponnistusten takia niiden tuloksia alkoi tulla yleiseen tietoon vasta sodan jälkeen. Koko maailmaa mullistaneita ja edelleen kehittyviä tekniikan alueita ovat avaruustekniikka ja tietotekniikka. Jo viimeistään 1950-luvulla tunnettiin avaruustekniikan sanat avaruusalus, -asema,-laiva, -lento, -lentäjä, -matka, -puku ja avaruusraketti eli kuuraketti. – Avaruustekniikan lieveilmiöitä, sen ”faktaa vai fiktiota” -osastoa, oli lentävä lautanen.

Tietotekniikkaan liittyviä sanoja ei ennen 1960-lukua vielä ole juuri muita kuin itse sana tietokone (myös tietojenkäsittelykone). Sen selitteestä (NS täyd.) näkee, ettei tietokoneen tulevista käyttömahdollisuuksista ollut vielä kuin kalpea aavistus: ”elektronisesti toimiva automaattinen kone, jota käytetään kirjanpitotehtäviin, palkka- ja kustannuslaskentaan, tilastojen laadintaan yms., ’elektroniaivot’, ’sähköaivot’”. Tietotekniikka-sanaakaan ei vielä tällöin tunnettu, ei myöskään muita nykymaailmassa tärkeitä tieto-alkuisia, kuten tietokanta, tietoliikenne tai tietosuoja. Ne ilmaantuivat kieleen parilla seuraavalla vuosikymmenellä ja ovat mukana Uudissanastossa.

Televisio ja tähdet

Tavallisen ihmisen elämää koskettivat 1950-luvulla kuitenkin avaruus- ja tietotekniikkaa enemmän televisiotekniikan kehitys ja television vähittäinen yleistyminen. Televisio-sana oli ehtinyt jo varsinaiseen sanakirjaan (NS). Siinä esiintyy myös suomennosyritys näköradio ’radio, joka lähettää lähetyksen myös näkyvänä, televisio’. Televisio-kohdassa on mukana yllättäen jo toistakymmentä yhdyssanaakin, mm. televisioantenni, -asema, -esiintyjä, -esitys, -kamera, -kuva, -lähetys, -putki, -studio, -tekniikka ja jopa televisiotähti. Jo tuolloin oli kehitetty myös verbi televisioida. Lisäyksissä (NS täyd.) on televisiokuuluttaja mutta vasta Uudissanastossa televisiomainos, -sarja ja -toimittaja. – Televisioantenneja alkoi ilmestyä 1950-luvun loppuun mennessä jo pientenkin tönöjen katolle; antennin leikillinen nimitys konkurssiharava kertoo siitä jotakin.

Muitakin uusia sähkölaitteita kuin televisio alkoi ilmaantua koteihin yhä enemmän. NS:n sähkö-alkuisissa sanoissa on jo yllättävän monia sellaisia laitteita, jotka olivat ennen sotaa vielä harvinaisia, kuten sähköompelukone, sähkösilitysrauta tai sähkökitara, kirjan loppuun (NS täyd.) on lisätty sähkövatkain ja sähkökirjoituskone.

Myös jääkaappi sähkölaitteena alkoi yleistyä sodan jälkeen. Huomattakoon, että NS tuntee jääkaapin vielä vain merkityksessä ’luonnonjäillä viileänä pidettävä ruokatavarain säilytyskaappi’ (siitä siis jää!). NS:ssä on tosin mukana myös jäähdytyskaappi ’kaappilaite ruokatarvikkeiden jäähdyttämistä ja kylmänä säilyttämistä sekä jäiden valmistusta varten’, mutta vain esimerkistä käy ilmi, että tämä laite voi olla sähköllä toimiva ja siten uudempi ilmiö kuin mainittu jääkaappi. Kun vanhanaikainen jääkaappi vähitellen väistyi sähköisen tieltä, se sai luovuttaa nimensäkin uudemmalle keksinnölle. Tällainen nimityksen vaihdos ei kielessä ole aivan harvinaista (esim. linnunsulan kynästä kirjoituskynä). – Sähköä tuottava ja jakava voimalaitos sai rinnalleen lyhyemmän sanan voimala vuonna 1943.

Kylmälaitetekniikassa tunnettiin jo ravintoaineiden jäädyttäminen nopeasti eli pakastaminen. Pian kehitettiin Pauligin vuonna 1946 järjestämän sanakilpailun avulla myös pakastetun tuotteen eli ”syväjäädytystuotteen” nimitys pakaste (palkintosijoilla olivat myös jäädyte ja jäiste). Pakastaminen oli vielä teollista, sitä tehtiin pakastuslaitoksessa pakastusmenetelmällä; niinpä kodinkone pakastin ilmestyy vasta Uudissanastoon.

Nylonien aika

Poimittakoon vielä (NS täyd.) hajanäytteitä eri alojen tekniikan kehittymisestä: Äänitysalan mullisti stereotekniikan kehittyminen. Stereofonista äänentoistoa ilmentävät sanat stereolevy, -nauha ja -toisto. Teleobjektiivin keksiminen merkitsi merkittävää edistysaskelta valokuvauksen alalla. Synnytyssairaaloille oli happikaapin eli keskoskaapin saaminen tärkeä asia – niin oli myös minulle elämäni ensipäivinä.

Materiaalitekniikan alueella antoi nylonin (sittemmin nailon) keksiminen valtavia mahdollisuuksia vaateteollisuudelle, puhumattakaan plastikista eli muovista (suomen kielen professorin ja kielilautakunnan jäsenen Lauri Hakulisen keksimä sana vuodelta 1947), jota on nykyään kaikkialla. Hakulisen nimissä on toinenkin tekniikan alan sanakeksintö, nimittäin radar-sanan suomennos tutka vuodelta 1946.

Tärkeä uusi liikkumisväline ilmestyi Suomen teille 1950-luvun puolivälissä: moottoripolkupyörä eli mopedi, joka sai nopeasti kätevän lyhennenimen mopo. Alkuun sille tosin yritettiin kehitellä suomalaista nimeä (mm. nopso). Itsellänikin on muisto siitä, kun ”isä mopedin osti”. Todisteena on valokuva ”minä ja mopo”.

Yhteiskunta kehittyy

Sodanjälkeinen jälleenrakennus ja elinolojen paraneminen näkyy eri alojen sanastossa. Olojen kohentumista kuvaa parhaiten sana hyvinvointivaltio, joka esiintyy jo 50-luvulla. Kielteisiä ilmiöitä taas edustavat maailmanlaajuisesti ilmaukset kylmä sota ja rotusyrjintä.

Sosiaalialan kehityksestä kertovat sanat sairauseläke ja -loma, lapsilisät ja kouluruokailu sekä työntekijöiden ja muiden ryhmien etuja valvova etujärjestö. Alettiin puhua myös ansiotasosta, jota yritettiin parantaa monin keinoin, muun muassa veikkauksella. Tärkeä sana työllisyys tuli kieleen 40-luvun alussa vastineeksi englannin taloustermille employment.

Opetuksen alalla uutta oli kansakoulun jatkoksi järjestetty kansalaiskoulu. Sana koulukoti otettiin käyttöön pahamaineisen kasvatuslaitoksen sijaan. Kirkon järjestämä rippikoulu muuttui kovasti, kun rippikoululeirit alkoivat yleistyä 50-luvulla. Koulunkäyntiin liittyi myös koululaisia hyvään käytökseen ja toveruuteen kannustava Hymytyttö- ja Hymypoika-kilpailu, jonka palkinnoiksi jaettuja kipsipäitä on monen kodin hyllyssä.

Sota vaikutti monin tavoin myös lääketieteen kehitykseen; sanojen runsaudesta esimerkkeinä keinohedelmöitys, sydänfilmi, lobotomia, eutanasia ja histamiini. Myös sana särkylääke näkyy ilmestyneen kieleen vasta tällöin. Tässä yhteydessä ei voi olla muistamatta myös sanaa keho, joka kehitettiin 40-luvulla elävän ruumiin merkitykseen, samalla kun ruumis haluttiin siirtää tarkoittamaan vain kuollutta. Lääketieteen kannalta jako olisi tietenkin ollut käytännöllinen, mutta vakiintuneen kielenkäytön näkökulmasta mahdoton (vrt. ”terve sielu terveessä ruumiissa”), eikä ruumiin kuolettaminen onneksi toteutunut. – Terveysalan tärkeä uudissana oli neuvola; äitiys- ja lastenneuvolatoiminta ulotettiin koko maahan.

Politiikan merkittävä sana Suomessa oli Neuvostoliiton kanssa 1940-luvun lopulla laadittu ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus eli YYA-sopimus. Poliittista jakautumista ilmaisee sana itäblokki. Monet sanat oli 40- ja 50-luvun poliittisen tilanteen takia verhottu kuvailmauksiksi. Kylmää sotaa yritettiin lieventää hymykampanjalla, poliittisesti vaikeasta kaudesta käytettiin nimitystä pakkaskausi tai yöpakkaset; sen lientymistä nimitettiin puolestaan suojasääksi.

Jälleenrakennuksen ja asuntotuotannon tehostamisen tärkeä keksintö on elementtirakentaminen. Tierakentamisen uusia tuulia edusti liikenneympyrä. Kiihtyvän maaltamuuton seurausta oli, että kaupunkikeskusten liepeille alkoi nousta lähiöitä. Niiden kauppapalvelut keskitettiin osto(s)keskuksiin.

Dollarihymyllä lomahotelliin

Elämän elpyminen sota-ajan kovuudesta näkyy muun muassa siinä, että ihmisillä alkoi olla vapaa-aikaa, jota käytettiin esimerkiksi matkustamiseen. Siitä kertovat sanat lomahotelli, matkailuauto, matkašekki ja leirintä, joka samoin kuin verbi leiriä on Kielitoimiston silloisen johtajan Matti Sadeniemen keksimä 1950. Sadeniemen luomus on muuten myös sana ravinne. – Kielitoimiston keskeisen tehtävän nimitys muuttui oikeakielisyydestä kielenhuolloksi (ruots. språkvård) 1950-luvun alussa.

Muita uusia harrasteita (sekin 1950-luvun sana) edustakoot sanat sarjakuvalehti, dollarihymy (vrt. itäauto), ralli sekä kulttuuritalo, joita meillekin ilmestyi kansandemokratioista saadun mallin mukaisesti.

Pukeutumisen vallankumouksellisimpia keksintöjä naisten elämässä on eittämättä ollut vaatekappale sukkahousut. Bikinit ovat ilmaus vaatetukseen liittyvien asenteiden vapautumisesta; sanakirjan (NS täyd.) määritelmä kertoo mainiosti miespuolisen toimittajakunnan näkökulman asiaan: ’vähän verhoava kaksiosainen naisten uimapuku’. Erikoinen vaikka nopeasti kadonnut muoti-ilmiö oli elefanttitossut, jollaiset oli 50-luvun loppupuolen luokkakuvissa melkein joka tytöllä. Ne olivat kumiset, yleensä harmaat päällyskengät, jotka muistuttivat muodoltaan elefantin töppöjalkaa. Samaan aikaan koulutarvikkeita kannettiin muodikkaasti jenkkikasseissa. Muodin kansainvälistymisen ilmauksia 50-luvulla olivat ennen muuta farmari(housu)t, jotka tulivat jäädäkseen; niiden nimittäminen farkuiksi keksittiin vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Supisuomalainen muoti-ilmiö puolestaan oli Marimekko, joka liukui vähitellen tuotenimestä lähes yleiskäsitteeksi.

Nuorison oman kulttuurin orastusta, myös muodin, voi nähdä vaatetukseen viittaavissa sanoissa lättähattu ja villamyssymissi. Myös teineistä ja teinimuodista alettiin puhua. Nuorisokulttuurin tärkein ilmentymä musiikki ei kuitenkaan näy vielä tämän ajan sanakirjoissa, vaikka rock- eli rokkimusiikin ensimmäisiin idoleihin kuuluva Paul Anka kävi 50-luvulla Suomessakin ”villitsemässä” nuorisoa ja Elvis Presleyn levyt kuluivat puhki; rokki löytyy vasta Uudissanastosta. Nuorisokielenä pidetystä slangista on sanakirjaan (NS täyd.) kelpuutettu sentään ainakin dekkari, fillari ja jannu.

”Silloin ennen”

1940- ja 1950-luvun sanoista näkee, että elämä oli rauhallisempaa kuin seuraavina vuosikymmeninä. Yhteydet muuhun maailmaan olivat vielä vähäisiä; siksi kansainvälisiä sanoja on uudissanoissa vain niukasti. Ruokakulttuurimme pian mullistava pizzakin rantautui meille vasta 1960-luvun alussa – muista ruokaan, muotiin tai moneen muuhun alaan liittyvistä kansainvälisistä ilmiöistä ja niiden sanoista puhumattakaan.

Televisiomainokset eivät olleet ehtineet vaikuttaa ihmisten kulutustottumuksiin. Vielä ei näy nopeutta ja tehokkuutta mainostavia sanoja, kuten pika- (pikahiutaleet, -riisi, -kahvi, -luku) tai teho-alkuisia sanoja (tehohoito, -isku, -kirjoitin, -myynti, -sekoitin), joita on jo runsaasti Uudissanastossa. Myöskään teknisen kehityksen haittapuolista ei vielä silloin paljon tiedetty; viitteitä niistä alkaa näkyä vasta Uudissanastossa esimerkiksi ö-kirjaimen kohdalla (öljylautta, -kriisi, -katastrofi). Seuraavassa sanakirjassa, Suomen kielen perussanakirjassa (1990–94), onkin sitten jo runsaasti esimerkkejä kehityksen niin hyvistä kuin huonoistakin puolista. Vielä selvemmin suuntaus näkyy juuri ilmestyneessä Kielitoimiston sanakirjassa.

1Uudissanoja on käsitelty esimerkiksi seuraavissa Kielikellon artikkeleissa: Irma Nissinen: Mitä uutta kuuluu? (4/1988); Taru Kolehmainen: Muuttuvan maailman muuttuvat sanat (2/1991); Risto Haarala – Irma Nissinen: Perussanakirjan uudissanat (3/1994); Risto Haarala: Karpaasit alppimajassa – CD-Perussanakirjan uusista sanoista (1/1997); Riitta Eronen: Sanat kuin perhoset (1/2000). Eija-Riitta Grönros: Kielitoimiston sanakirja (4/2004)