Usko, Toivo ja Lempi
Nimistö 1/2020

Petra Saarnisto

Usko, Toivo ja Lempi

Suomalaisessa nimistössä on oma vastineensa antiikin ajoilta lähtöisin olevalle nimitriolle. Lempi ja Toivo ovat ikivanhoja itämerensuomalaisia nimiä, sittemmin kolmikko on täydentynyt Uskolla.

Nimet Usko, Toivo ja Lempi otettiin nimipäiväkalenteriin vuonna 1908 monen muun suomenkielisen nimen tavoin. Juuri Usko, Toivo ja Lempi ovat merkityksellinen kolmikko siksi, että niitä voidaan pitää kreikkalaisen nimikolmikon Pistis ’usko’, Elpis ’toivo’ ja Agape ’rakkaus’ suomalaisina versioina. Siskosten Pistis, Elpis ja Agape kerrotaan eläneen 100-luvulla Roomassa ja kuolleen marttyyreina. Myös heidän äitiään Sofiaa (’viisaus’) pidetään marttyyrina. Slaavilaisessa traditiossa siskoksista käytetään nimiä Vera, Nadežda ja Ljubov.

Suomalaisille yhdistelmä usko, toivo ja rakkaus on ehkä tunnetumpi Raamatusta. Paavali kirjoittaa Ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille: ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” Tämä raamatunkohta luetaan usein häissä.

Jo muinaiset itämerensuomalaiset

Vaikka Lempi ja Toivo pääsivät almanakkaan vasta 1900-luvun alussa, ne kuuluvat vanhimpiin tunnettuihin itämerensuomalaisiin henkilönnimiin ja ovat olleet käytössä jo esikristillisellä ajalla. Tuolloin nimiä luultavasti muodostettiin tietyistä nimielementeistä, joita yhdistettiin kaksiosaisiksi nimiksi tai joihin lisättiin johdin. Nimielementtejä olivat muun muassa Hyvä, Lempi, Mieli, Päivä ja Toivo. Näiden pohjalta muodostettuja nimiä olivat esimerkiksi Hyvätoivo, Ihalempi, Lempitoivo ja Mielipäivä sekä Hyväri, Mielikkä ja Toivottu.

Lempin nimipäivää vietetään 24. marraskuuta.

Lempin nimipäivää vietetään 24. marraskuuta.

Suosioon Lempi ja Toivo nousivat 1800-luvulla, kun kansallisuusaatteen vaikutuksesta haluttiin antaa lapsille suomalaisia nimiä. Nimiä etsittiin Kalevalasta ja muusta kansanrunoudesta, vieraskielisiä nimiä käännettiin ja keksittiin aivan uusia nimiä. 1900-luvun alussa Lempi ja Toivo olivat suorastaan muotinimiä.

2000- ja 2010-luvuilla Lempi ja Toivo ovat jälleen olleet suosittuja. Tyypillisesti vanhat nimet nousevatkin uudestaan suosioon noin 80–100 vuoden kuluttua edellisestä suosion huipusta.

Lempeä ja toivottu lapsi

Alun perin sana lempi on luultavasti liittynyt palamiseen. Viron murresanat lembida ’palaa, korventua’ ja lemmed ~ lembed ’kipinät’ ovatkin säilyttäneet vanhan merkityksen. Suomen nykykielessä sana merkitsee (erityisesti eroottista) rakkautta. Ehkäpä ainakin 2000-luvulla Lempi-nimen antajat ovat kuitenkin liittäneet nimen hellään rakkauteen tai adjektiiviin lempeä.

Nimeä Toivo on saatettu antaa toivotulle lapselle tai kun on toivottu parempien aikojen koittavan. Myös nimen Toivottu on saanut jokunen lapsi 1900-luvullakin.

Esikristillisellä ajalla Lempi oli luultavasti miehennimi, ja 1800-luvullakin sitä annettiin aluksi poikalapsille. Kalevalassa Lemminkäisen sanotaan olevan ”Lemmin poika” eli hänen isänsä nimi on Lempi. Kalevalainen Lempi-nimi taipuu siis Lempi : Lemmin, nykyisin taivutukseksi on vakiintunut Lempi : Lempin.

Esikristillisellä ajalla Lempi oli luultavasti miehennimi, ja 1800-luvullakin sitä annettiin aluksi poikalapsille.

1800-luvun puolivälin jälkeen Lempi vakiintui naisennimeksi. Syynä saattoi olla venäläinen rakkautta ja lempeä merkitsevä Ljubov, joka on naisennimi.

Vaikka Toivonkin venäläinen vastine Nadežda on naisennimi, Toivolle ei ole käynyt samoin kuin Lempille, vaan se on pysynyt miehennimeä. Ehkä asiaan on vaikuttanut o-loppuisuus, jota voidaan nimissä usein pitää maskuliinisuuden merkkinä.

Uudempi Usko

Usko – toisin kuin Lempi ja Toivo – ei ilmeisesti ole ainakaan sellaisenaan esikristillisen ajan nimi. Vaikuttaa tosin siltä, että esikristilliseen nimistöön kuului Usk-alkuisia nimiä, kuten Uski, Uskoi ja Uskali, mutta niiden merkitys liittyi ehkä ennemmin uskaltamiseen. Nimi Usko keksittiin tai käännettiin 1800-luvulla. 1700-luvulla almanakassa oli ollut latinankielinen naistennimi Fides, joka merkitsee uskoa. Fides on roomalaisessa mytologiassa rehellisyyden ja luottamuksen jumalatar ja toisaalta yksi katolisen kirkon marttyyreista.

Fides ja samaa merkitsevä venäläinen Vera ovat naisennimiä, mutta Usko on miehennimi. Tässäkin tapauksessa loppuvokaali on voinut vaikuttaa nimen sukupuolen hahmottamiseen.

Usko ei ole koskaan ollut yhtä suosittu nimi kuin Toivo ja Lempi. Digi- ja väestötietoviraston Nimipalvelun mukaan 1960-luvulla elossa olleita ja sen jälkeen syntyneitä Uskoja on yhteensä noin 2 600, kun Toivoja on noin 56 600 ja Lempiä 23 100. Myös 2000-luvulla Usko on selvästi harvinaisempi ja toisaalta Toivo selvästi suositumpi kuin muut: nimen Usko on saanut noin 150 lasta, nimen Toivo noin 7 260 lasta ja nimen Lempi noin 850 lasta. Varsinkin 2000-luvulla Uskoa ehkä vieroksutaan sen merkityksen vuoksi.

Usko, toivo ja rakkaus muualla

Kreikassa on siis Pistis, Elpis ja Agape ja Venäjällä Vera, Nadežda ja Ljubov. Entä muualla? Lähinaapureistamme Virossa on käytössä naisennimi Lembi ja sen variantit Lembe, Lemme ja Lemmi sekä miehennimet Lembit, Lembitu ja Lembo. Lisäksi 1930-luvulla on lainattu Suomesta Toivo. Virolaisillakin nämä nimet ovat kuitenkin olleet käytössä jo esikristillisellä ajalla. Nimeä, joka merkitsisi ’uskoa’, Virossa sen sijaan ei ole.

Liettuassa ovat käytössä ’toivoa’ merkitsevät naistennimet Viltė ja Viltarė sekä ’rakkautta’ merkitsevät Meilė ja Meilutė. Latviassa puolestaan on joitakin hyvin harvinaisia ’toivoa’ tai ’rakkautta’ merkitseviä naistennimiä, kuten Cere, Cera, Cerība ’toivo’ ja Mīla ’rakkaus’. Viron tavoin Liettuassa ja Latviassa ei tunneta ’uskoa’ merkitseviä nimiä.

Skandinaviassa ja Saksassa ei ilmeisesti ainakaan nykyisin ole käytössä omakielisiä nimiä, joiden suora merkitys olisi usko, toivo tai rakkaus. Englanninkielisissä maissa sen sijaan tunnetaan naistennimet Faith ’usko’, Hope ’toivo’ ja Charity ’(lähimmäisen)rakkaus’.

Uskoa, toivoa ja rakkautta merkitsevät nimet näyttävät yleensä olevan naistennimiä. Tässä suomalaiset Usko, Toivo ja alun perin Lempikin poikkeavat muiden maiden kaimoistaan.
 

Tärkeimmät lähteet

Kiviniemi, Eero 2006: Suomalaisten etunimet. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Lempiäinen, Pentti 2004: Suuri etunimikirja. Helsinki: WSOY.
Vilkuna, Kustaa – Mikkonen, Pirjo 2005: Etunimet. Helsinki: Otava.

Petra Saarnisto

Kirjoittaja työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa nimistönhuoltajana.