Työtä kielenkäyttäjien hyväksi
Alkusanat 2/2018

Sari Maamies

Työtä kielenkäyttäjien hyväksi

Valtioneuvoston asettama ns. virkakielikomitea luovutti mietintönsä Kieli ja virkakoneisto toukokuussa 1981. Mietintö sisälsi ehdotuksia mm. siitä, ”miten säädösten sekä kansalaisille annettavien päätösten, ohjeiden ja tiedotusten ymmärrettävyyttä voitaisiin parantaa”.

Kielenhuollon asiantuntemusta ryhmässä edustivat Kielitoimiston tuolloinen päällikkö Esko Koivusalo sekä ryhmän pysyvänä asiantuntijana Kielitoimiston tutkija Liisa Huovinen-Nyberg. Koivusalo kertoo komitean työstä Kielikellossa 3/1992 ja toteaa, että viranomaiset itsekin pitivät 80-luvulla ongelmana sitä, että kansalaiset eivät saaneet selvää virastojen tuottamista teksteistä.

Tuota yli kolmenkymmenen vuoden takaista mietintöä voi pitää yhtenä kulmakivenä Kotimaisten kielten keskuksen nykyisen virkakielenhuollon kehittymisessä. Tässä ajassa julkishallinnossa on ehtinyt tapahtua paljon, ja se heijastuu luonnollisesti myös virkakielenhuollon – tai laajemmin virkakielityön – toimintatapoihin.

Virkakielityön tarve ei myöskään ole vähentynyt, päinvastoin. Julkinen hallinto ja palvelut perustuvat yhä vahvemmin teksteihin – arviointeihin, suunnitelmiin, ehdotuksiin, harkintaan, päätöksiin – jotka syntyvät usein aiempien tekstien pohjalta ja monen ihmisen yhteistyönä sekä erilaisten tietojärjestelmien ehdoilla. Yksittäisen virkatekstin synty on monipolvinen. Virkakielityössä onkin alettu entistä enemmän painottaa ennakoivaa työtä: pyritään vaikuttamaan ongelmien syihin, ei ainoastaan korjaamaan seurauksia.

Virkakielityössä pyritään vaikuttamaan ongelmien syihin, ei ainoastaan korjaamaan seurauksia.

Tässä Kielikellossa Ulla Tiililä esittelee Kotimaisten kielten keskuksen virkakielityön nykyisiä periaatteita ja toiminnan lähtökohtia: millainen käsitys kielestä ja sen tehtävistä on toiminnan perustana, millaisista näkökulmista kielenkäyttöä tarkastellaan ja millaiset työmuodot on todettu toimiviksi. Virkakielenhuolto on yhteiskunnallista toimintaa, ja sen arvoperusta ja tavoitteet on hyvä määritellä aika ajoin uudelleen. Nyt 2010-luvulla voi Kotimaisten kielten keskuksen virkakielityötä luonnehtia Ulla Tiililän sanoin työksi, jota tehdään kielen parissa, mutta ihmisten hyväksi.

Tiililän avaamaa näköalaa täydentävät katsaukset muutamaan konkreettiseen esimerkkiin. Ulla Onkamo tarkastelee viranomaisten nimiä, esimerkkinä sana toimiala. Henna Makkonen-Craig kertoo huhtikuussa 2018 järjestetystä Tekstien valta ihmistyössä ‑seminaarista, jossa aiheena oli sosiaali- ja terveydenhuollon alati lisääntyvä tekstityö. Aino Piehl puolestaan käsittelee nykyisin ajankohtaista keskustelua sukupuolineutraalista kielenkäytöstä. Tästä aiheesta on Euroopan unionin neuvosto julkaissut jäsenmaille oppaan, josta ilmenee, että suomen kielen ongelmat tällä saralla eivät ole suinkaan vaikeimmasta päästä.

Ei vain virkakielenhuolto vaan koko Kotimaisten kielten keskuksen toiminta tähtää laajasti kielenkäyttäjien hyväksi. Keskuksen julkaisemat sanakirjat palvelevat kielenkäyttäjiä monin tavoin. Toukokuussa 2018 saatiin verkkoon vapaasti käytettäväksi Suomen murteiden sanakirjan aiemmin vain painettuna ilmestyneistä osista viimeinenkin. Laajennuksen jälkeen verkkosanakirja sisältää aakkosvälin a–lofka.

Nykykieltä kuvaava Kielitoimiston sanakirja on puolestaan päivittynyt verkossa kesäkuussa 2018. Sanakirjaan on lisätty lähes 650 uutta hakusanaa, ja yli 1 100 vanhaa sana-artikkelia on ajantasaistettu. Sanakirjan toimitussihteeri Minna Haapanen kertoo, millainen on uuden sanan matka sanakirjaan. Miksi se kestää niin kauan? Riina Klemettinen taas kertoo yhdestä uudesta sanasta, jonnesta (lapsellisesti tai nolosti käyttäytyvä teini). Sanakirjan toimituksen saamassa palautteessa on kysytty, miksi tällainen joidenkuiden mielestä loukkaava sana lisättiin sanakirjaan.

Niin, miksi? Siksi, että kaikenlaiset sanat kuuluvat kieleen ja sanakirja on kuvaus kielestä ja kielenkäytöstä. Kukin meistä kuitenkin päättää itse, millaista kieltä haluaa käyttää. Loukkaavia sanoja voi välttää ja vaikean ilmaisun sijaan voi pyrkiä selkeyteen. Niin puheessa kuin kirjoituksessa on tehtävä tilanteeseen sopivia kielellisiä valintoja. Kielenhuollon tavoitteena on tarjota kielenkäyttäjille keinoja toimivien valintojen tekemiseen.

Sari Maamies
Kirjoittaja on Kielikellon vastaava toimittaja.