Joulukuun 14. päivänä päättyivät kuudennet Sibelius-viulukilpailut. Kun suomalaisia oli finaalikierroksen kahdeksan kilpailijan joukkoon päässyt kaksi, kilpailujen tulokset varmaan kiinnostivat monia seuraavan päivän sanomalehden lukijoita. Eikä juttua ollut vaikea huomata: kokonainen aukeamallinen selostusta ja kuvia kilpailuista ja kilpailijoista. Erään kuvan tekstinä oli: – Eikö olekin hauskaa, kysäisi Jaakko islanin Sigrunilta. Hämmästyttävä kirjoitusvirhe, ajattelin, tai oikeastaan kaksikin. Mutta vielä enemmän hämmästyin, kun rupesin lukemaan varsinaista tekstiä. Se kertoi, että toisen palkinnon sai romanian Cristina Anghelescu ja että jaetulle kolmannelle sijalle nousivat islannin Sigrun Evaldsdottir ja japanin Akiko Tanaka. Pari lausetta jäljempänä ilmoitettiin suomen Pekka Kauppisen sijoittuneen kuudenneksi ja neuvostoliiton Arkadi Gutnikovin seitsemänneksi. Kyseessä ei ilmeisesti ollutkaan lipsahdus, vaan toimittajan tietoinen valinta. Maiden nimet hän oli kirjoittanut isolla alkukirjaimella vain virkkeen alussa: Suomen Jaakko Kuusisto – –; Puolan Piotr Milewski – –; Kiinan Hui Jin – –.

On luultavaa, jopa varmaa, että sama kirjoittaja käyttäisi isoa alkukirjainta, jos hän kertoisi Cristina Anghelescun asuvan Romaniassa, Sigrun Evaldsdottirin tulleen Islannista tai Akiko Tanakan lentävän Japaniin. Käyttäessään pientä alkukirjainta kirjoittaja lienee ajatellut, että romanian, islannin, japanin merkitsee tässä samaa kuin romanialainen, islantilainen, japanilainen. Hänen mielessään on myös saattanut olla vanha ohje, jonka mukaan suomessa korvataan genetiivillä vaikkapa ruotsin ja englannin adjektiiviattribuutteja. Onhan esimerkiksi Norska Ambassaden suomeksi Norjan suurlähetystö (ei: norjalainen) ja vastaavasti American Embassy Yhdysvaltain suurlähetystö (ei: amerikkalainen tai yhdysvaltalainen). Genetiivissä oleva määrite ei kuitenkaan ole adjektiivi eikä se liioin menetä erisnimen luonnettaan. Isolla alkukirjaimella kirjoitetaan edelleen Romanian, Islannin, Japanin jne., vaikka ne merkitsisivätkin ’romanialainen’, ’islantilainen’, ’japanilainen’.

Eri asia on se, että on olemassa kymmenittäin pienellä alkukirjaimella kirjoitettavia yhdyssanoja, joissa määriteosa on jonkin maan tai alueen nimi. Näitä ovat monet ruokien, eläinten ja kasvien nimitykset, esimerkiksi hollanninkastike, italiansalaatti, karjalanpiirakka, kiinankaali, ranskanleipä, grönlanninvalas, kanadanhanhi, suomenpystykorva, tanskandoggi, venäjänvinttikoira, islanninjäkälä, kiinanruusu, saksanpähkinä, ja onhan niitä muitakin: espanjantauti, englannintorvi, intianpuuvilla, japaninpaperi, saksanpolkka. Näistä on kirjoitettu useissa kielioppaissa, samoin kuin siitäkin, että kielten nimet kirjoitetaan pienellä, kuten puhun suomea, ja että suomen kieli, englannin kieli, savon murre jne. kirjoitetaan kahdeksi sanaksi.

Tällaiset kirjoitusohjeet perustuvat sopimuksiin. Esimerkiksi viron kielessä ohje on toisenlainen. Kun suomalaiset kirjoittavat pienellä suomen vain silloin, kun se tarkoittaa kieltä (suomen kieli), virolaiset käyttävät ja ovat käyttäneet jo 1920-luvulta lähtien pientä alkukirjainta myös seuraavanlaisissa maiden nimien genetiivimuodoissa: soome rahvus ’Suomen kansa’, eesti poisid ’virolaispojat, Viron pojat’, eesti kultuur ’Viron kulttuuri’ tai rootsi kunstnik ’ruotsalainen taiteilija’.