Kysymys: Miten on muodostunut sana toiste, jonka merkitys on ’toisella kertaa’, ’toisen kerran’? Piileekö siinä jokin sijamuoto?
Vastaus: Lauri Hakulisen teos Suomen kielen rakenne ja kehitys (4., korjattu ja lisätty painos 1979) kertoo, että toiste kuuluu samaan ryhmään kuin vaikkapa sanat joten, kuten, miten, muuten, samaten, täten, vanhemmiten, joissa on partikkelinjohdin -ten. Vielä Elias Lönnrotin Suomalais-Ruotsalaisessa Sanakirjassa (1880) ovat rinnakkaisina asut toiste ja toisten. Partikkelinjohdin on toiste-sanassa liittyneenä toinen-sanan konsonanttivartaloon tois-, jota käytetään myös mm. partitiivimuodossa toista.
Toiste-sanasta loppu-n on sittemmin kadonnut ja vakiintunut on ääntämys, johon kuuluu ns. loppukahdennus eli rajageminaatio: kirjoitetaan toistekin mutta äännetään [toistekkin].