Tieteen termipankki kehittää suomen kielen käyttöä tieteen kielenä
Artikkeli 1/2018

Tiina Onikki-Rantajääskö, Johanna Enqvist

Tieteen termipankki kehittää suomen kielen käyttöä tieteen kielenä

Tieteen termipankki tuo tieteen sanaston parissa tehtävän termityön digiaikaan ja kaikkien ulottuville. Termitietokannasta näkyy, miten digimaailmassa ollaan jatkuvassa rakentamisen ja muutoksen tilassa.

Vuonna 2012 internetissä avattu Tieteen termipankki on jatkuvasti karttuva ja päivitettävä termitietokanta. Se on verkossa vapaasti käytettävissä ja sisältää tällä hetkellä yli 40 000 käsitettä ja 300 000 hakusanaa termien käännösvastineet mukaan laskettuna.

Termipankissa on mukana 35 suomenkielistä aihealuetta eli tieteenalaa tai erikoisalaa. Ne kattavat tieteen kenttää laajasti ihmistieteistä luonnontieteisiin ja tekniikkaan. Silti mukaan kaivataan vielä kaksinkertainen määrä aihealueita, jotta päästään termipankin tavoitteeseen eli saadaan mukaan kaikki Suomessa harjoitettavat tieteenalat.

Tieteen termipankki karttuu rajoitetun talkoistamisen menetelmällä (engl. niche-sourcing). Tämä tarkoittaa sitä, että kunkin tieteenalan asiantuntijat ottavat itse vastuun tieteenalansa termitietouden saattamisesta termipankkiin. He pääsevät asiantuntijaoikeudet saatuaan muokkaamaan termitietoja. Termipankki eroaa näin Wikipediasta siinä, että kuka tahansa ei voi muuttaa tietoja. Tietojen luotettavuuden takeena on kunkin alan asiantuntijoiden termityö.

Suoraan talkoistamalla termipankin sisällöistä on tuotettu reilut 20 %. Lisäksi on saatu julkaisulupia valmiille sanastoille, jotka asiantuntijaryhmä on tarkistanut ennen niiden vientiä termipankkiin. Muutamille aihealueille on myös saatu lyhytaikaista rahoitusta aihealueen termityötä koordinoivan tutkijatohtorin palkkaamiseen. Tämä onkin osoittautunut tehokkaaksi tavaksi käynnistää uusi tieteenala termipankissa.

Erilaisia asiantuntijaryhmän toiminnan tapoja on kokeiltu erityisesti termipankin pilottihankkeissa eli kasvi-, kieli- ja oikeustieteen aihealueilla. Näillä aihealueilla lähestytäänkin jo kyllääntymispistettä: alan keskeinen termistö on saatettu termipankkiin ja voidaan siirtyä päivitys- ja täydennysvaiheeseen.

Tehokkainta työ on ollut Suomalaisen lakimiesyhdistyksen ja emeritusprofessori Heikki E. S. Mattilan organisoimassa oikeustieteen ryhmässä, jonka asiantuntijat kirjoittavat omalla nimellään täysipainoisia termiartikkeleita. Muilla aloilla käsitesivuilla on termin ja käännösvastineiden lisäksi määritelmiä tai selitteitä lähes puolessa sivuista.

Yksi termi, monta merkitystä

Erityisesti filosofiassa ja kirjallisuudentutkimuksessa on paljon käsitesivuja, joilla kerrotaan myös termien käsitehistoriasta. Alat ovat mukana monitieteisen humanistisen termityön hankkeessa. Se keskittyy termeihin, jotka näyttävät olevan yhteisiä eri aloille, mutta joiden käsitteet ovat lähteneet haaromaan eri suuntiin alojen erikoistuessa.

Esimerkiksi termin representaatio tulkinnassa korostuu toisilla aloilla ”mielessä oleva edustuma jostakin”, mutta taiteentutkimuksessa usein pikemminkin ”uudelleen esittäminen” (re-presentaatio), jolloin käypä vastine suomeksi voisi olla myös esitys. Näin erkaantuvat tulkinnat vaikuttavat käsitteen käyttöalojen lisäksi jopa käännösvastineisiin.

Omakielinen vai lainattu termi?

Tieteellisen diskurssin kannalta oman kielen aineksista muodostettu, kotoistettu vastine (edustuma, esitys) ei aina ole ilman muuta parempi kuin enemmän tai vähemmän suomeen sopeutettu erikoislaina (representaatio). Kummallakin vaihtoehdolla on puolensa, joita asiantuntijat joutuvat puntaroimaan.

Kotoistettu vastine on usein läpinäkyvä ja antaa vihjeitä käsitteen tulkinnasta, siis kuvaa tai luonnehtii sitä jollain tavalla. Mielikuva voi kuitenkin ohjata jopa joltain osin harhaan. Kotoistettu vastine voi myös sekoittua yleiskielen vastaavaan sanaan, jolloin sen merkitys voidaan tulkita liian väljäksi tai lukija ei huomaa ollenkaan, että ollaan tekemisissä tieteellisen termin kanssa.

Erikoislainasta siis helpommin näkee, että kyseessä on erikoisalan termi. Vastine saattaa olla lähellä englanninkielistä termiä, jolloin kummallakin kielellä toimiva tutkija tunnistaa heti näiden välisen yhteyden. Toisaalta monia erikoislainoja sisältävän tekstin lukeminen voi olla aikamoista risuaitaa. Termipankissa esitettävän termin kuitenkin ratkaisee se, mikä vakiintuu tiedeyhteisön käyttöön. Joskus näkyvillä on useampiakin vaihtoehtoja, joista ensimmäinen on yleensä suositelluin.

Termipankki siis kuvaa tieteellisten termien käyttöä eikä niinkään asetu auktoriteeksi määräämään, mitä termiä tulisi käyttää. Toki sen kautta myös levitetään tietoa asiantuntijoiden hyväksymistä termeistä ja määritelmistä. Vaikka termipankissa korostuu siis deskriptiivisyys, on sillä myös normatiivista vaikutusta.

Tietoa asiantuntijoille ja maallikoille

Kun tieteen tuloksista kerrotaan yleistajuisesti, joudutaan miettimään, milloin on tarpeen käyttää tieteellistä termiä, ja milloin on parempi selittää asia muilla sanoilla. Kummassakin tapauksessa kirjoittajat tarvitsevat tietoa termeistä ja niiden takana olevista tietokehyksistä. Näin termipankki on tärkeä apuneuvo tutkijoiden lisäksi myös oppimateriaalin tekijöille, tiedeviestijöille, tietokirjoittajille, toimittajille ja kääntäjille. Tietoa saa myös kuka tahansa tieteestä kiinnostunut.

Termipankin määritelmät ovat tieteellisiä, mutta selitteissä avataan käsitettä myös laajemmalle yleisölle. Raja maallikon ja asiantuntijan välillä on liukuva. Tutkijakin on todellinen asiantuntija vain omalla alallaan. Tieteen termipankissa kootaan samaan verkkopalveluun kaikkia tieteenaloja koskevaa tietoa, ja se helpottaa yhteyksien luomista myös tieteenalojen välillä. Tämä on erityisen tärkeää monitieteisissä tutkimushankkeissa.

Termeistä keskustellaan

Termipankin verkkopalvelussa on mahdollista keskustella jokaisesta termistä. Keskusteluun voivat osallistua kaikki rekisteröityneet käyttäjät. Asiantuntijoiden välinen käsitteenmuodostusta koskeva keskustelu tekee läpinäkyväksi tieteellistä tiedonmuodostusta, mutta keskustelu mahdollistaa myös maallikoiden ja asiantuntijoiden kohtaamisen.

Jokaisen käyttäjän toivotaan rekisteröityvän omalla nimellään (etunimi ja sukunimi), koska näin termipankin asiantuntijuuteen pohjautuva luonne tulee parhaiten esille. Termipankissa on yli 900 rekisteröitynyttä käyttäjää. Käyntejä sivustolla on päivittäin yli 3 000. Viime vuoden katsotuin käsitesivu oli muuten kirjallisuudentutkimuksen dada.

Yksi kiinnostavimmista keskusteluista käytiin siitä, kutsutaanko suomen kielen menneen ajan aikamuotoa imperfektiksi vai preteritiksi. Edellinen on terminä koulusta tuttu, mutta se sekoittuu kieliä vertailtaessa helposti verbien teonlaatua koskevaan imperfektiivisiyyden kategoriaan, siis päättymättömän teonlaadun nimitykseen (esim. lauseessa sataa aina vaan). Keskustelusta voi katsoa, miksei preteritikään ole ongelmaton. Keskustelun pohjalta syntyi tieteellinen artikkeli, eli Tieteen termipankki antaa virikkeitä myös tutkimukseen.

Termipankin täydentäminen rutiiniksi

Verkkopalvelun keskustelua voi käyttää myös interaktiivisesti opetuksessa. Eniten termipankkia käytetäänkin taannoisen lukijakyselyn mukaan opiskeluun, erityisesti korkeakouluissa, mutta myös lukioissa, mikä näkyy ylioppilaskirjoituksia edeltävinä käyttäjäpiikkeinä.

Opiskelijat ovat löytäneet termipankin paremmin kuin yliopisto-opettajat, joten kysyntää termejä ja erityisesti käännösvastaavuuksia koskevalle tiedolle on enemmän kuin mihin asiantuntijat ovat pystyneet vastaamaan.

Haaste onkin saada enemmän asiantuntijoita mukaan termipankin aktiivisiksi kartuttajiksi. Tärkeää olisi, että termipankin täydentämisestä tulisi osa opettajien ja tutkijoiden arkirutiineja opetuksen lomassa ja tutkimusjulkaisujen kirjoittamisen yhteydessä.

Näin toimittiin esimerkiksi ensimmäisen tieteellisen suomenkielisen sienten biologiasta kertovan teoksen toimitustyössä, jossa alun perin päätettiin tuottaa sanasto myös Tieteen termipankkiin. Samalla myös kehitettiin suomenkielisiä termejä, kuten tynnyrihuokonen.

Termipankki auttaakin näkemään sanaston ja käännösvastineiden aukkoja ja houkuttelee asiantuntijoita myös sanasepoiksi. Joskus kehitetään uusi tieteellinen termi heti alkuun myös suomeksi. Näin syntyi termi energiasääennuste. Termin kehittänyt kansainvälinen hanke käyttää termipankkia myös levittääkseen tietoa puhtaan energian tutkimuksesta ja uusista sovelluksista (ks. termipankin blogi).

Tieteen termipankin tavoitteet

Tieteen termipankki kehittää suomen kieltä tieteen kielenä ja edistää samalla tieteen rinnakkaiskielisyyttä eli eri kielten käyttöä tieteellisessä diskurssissa. Kansalliskielten ja kansainvälisyyden tukeminen eivät siis ole vastakkaisia vaan niitä toteutetaan yhtä aikaa.

Tieteen termipankki on tärkeä apuneuvo erityisesti huolehdittaessa koulutuksen tasavertaisista mahdollisuuksista. Pienelle kansakunnalle on elinehto, että kaikki voivat kouluttautua ja hyödyntää lahjojaan. Siksi on tärkeää, että tieteestä voidaan puhua, tieteellistä tekstiä tuottaa ja lukea ja tiedettä yleistajuistaa niin suomeksi, englanniksi kuin muillakin kielillä.

Tieteenalojen välillä on eroja suhteessa kieliin. Luonnontieteissä julkaistaan englanniksi ja suomen kieltä käytetään yleistajuistamiseen, mutta suomi on tärkeä myös esim. opettajankoulutuksessa tai lääkärin ammatissa. Humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla on sen sijaan tärkeää, ettei tieteellistä tietoa tuoteta pelkästään englanniksi vaan myös suomeksi, koska monet tutkimuskysymykset liittyvät Suomen yhteiskuntaan, kieliin ja kulttuuriin.

Keskustelu yliopistomaailman kielistä käy ajoittain jopa kuumana (ks. esim. Bergenheim 2018) . Tutkimuksen ja yhteiskunnan vastavuoroisuuden kannalta on tärkeää, että mahdollisuudet käyttää suomen kieltä englannin ohella kehittyvät laaja-alaisina ja joustavina myös suhteessa tieteeseen. Tieteellisiin termeihin kiteytyy kokonaisia ajatusrakennelmia, tiedonmuodostuksen tapoja ja näkökulmia. Tieteen kehitys heijastuu termien ilmaisemiin käsitteisiin, joiden tulkinta myös muuttuu; uusia käsitteitä myös kehitetään koko ajan. Siksi jatkuvasti päivittyvä tieteen termistö on tieteellisen diskurssin elinehto. Miten puhua tieteen uusista saavutuksista koulutuksessa ja yhteiskunnassa, jos ei ole sanoja niiden ilmaisemiseen?

Saatavilla oleva termitieto edistää myös tieteellisen tiedon hyödyntämistä ja tieteelliseen tietoon pohjautuvaa keskustelua mm. päätöksenteossa. Kaikilla kansalaisilla on sivistysvaltiossa oikeus päästä tieteellisen tiedon äärelle. Tieteen laajaan hyödynnettävyyteen tähtää myös avoin tiede, jonka yksi ilmentymä ja apuneuvo Tieteen termipankki on.

Tieteen termipankki

Tieteen termipankki on tutkimusinfrastruktuuri, joka toimii valtakunnallisesti ja kansainvälisesti yhteistyössä kieliteknologisia aineistoja koordinoivan FIN-CLARINin kanssa. Tieteen termipankkia koordinoidaan Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa.

Osoite: http://tieteentermipankki.fi

Tieteen termipankista aiemmin Kielikellossa: Pitkänen-Heikkilä, Kaarina (2013): Suomalainen tiedesanasto termipankkiin.

Tieteen termipankki osana digitaalisia ihmistieteitä

Tieteen termipankin tutkimuskoordinaattori siirtyi vuoden 2018 alusta työskentelemään Helsingin yliopiston uudessa digitaalisten ihmistieteiden osastossa ja HELDIG-tutkimusverkostossa. Tämän monitieteisen osaston työtilat on keskitetty Helsingin yliopiston Metsätaloon, missä työskentelevät yhdessä muun muassa tietojenkäsittelytieteen, kieliteknologian ja kognitiotieteen tutkijat.

Termipankki tekee yhteistyötä erityisesti kieliteknologisia aineistoja koordinoivan FIN-CLARIN-konsortion kanssa. Tavoitteena on kehittää työkaluja, joiden avulla suuria tekstiaineistoja, kuten esimerkiksi Kielipankkiin talletettujen tieteellisten lehtien korpusta ja opinnäytteitä julkaisevaa E-thesis-palvelua, voidaan hyödyntää termien kokoamisessa ja määrittelyssä. Termityötä tekevillä asiantuntijoilla on jo nyt käytössään KORP-konkordanssityökalu, jonka avulla Kielipankin aineistoista voi hakea termien esiintymiä ja kontekstiesimerkkejä.

Digitaalisten ihmistieteiden osastossa tutkimusavustajana työskentelevä Sam Hardwick on analysoinut koneellisesti E-thesiksestä löytyviä pro gradu ‑tutkielmia löytääkseen avainsanoja eli mahdollisia termejä, joita hän on verrannut Tieteen termipankin sisältöihin.

Analyysin tuloksena Hardwick on tuottanut tiedekunnittain järjestettyjä sanalistoja, joihin on koottu opinnäytteistä ja Tieteen termipankista löytyvät termit sekä kiinnostavimmat termiehdokkaat eli löytyneiden termien merkityksiä lähellä olevat käsitteet, joita termipankissa ei ole.

Esimerkiksi humanistisen tiedekunnan graduista erottui avainsanana termi representaatio, joka on määritelty Tieteen termipankissa useilla tieteenaloilla. Representaation lähimerkityksinä esiin nousivat muun muassa sellaiset termipankista puuttuvat käsitteet kuin haptinen ja kuvallinen.

HELDIG: https://www.helsinki.fi/en/helsinki-centre-for-digital-humanities
Kielipankki: https://www.kielipankki.fi/
KORP: https://korp.csc.fi/

Tuore tulokas Tieteen termipankissa: perinnöntutkimus

Kuin Kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta juhlistaen Tieteen termipankissa aloitti vuoden 2018 alussa uutena aihealueena Perinnöntutkimus, jonka käsitteistöä kokoava monialainen asiantuntijaryhmä on parhaillaan järjestäytymässä.

Toimivien työtapojen ja hyvien käytäntöjen luomisen lisäksi ryhmä on aloittanut työnsä keskusteluilla perinnöntutkimuksen (engl. heritage studies) ja sen keskeisimmän käsitteen, perinnön, määrittelystä. Päätös käyttää tässä yhteydessä suomen kielen sanaa perintö (sanan kulttuuriperintö sijaan) on itsessään merkittävä valinta, varsinkin kun alan opetusta tarjoavat suomalaiset yliopistot puhuvat johdonmukaisesti “kulttuuriperinnön tutkimuksesta”.

Tarkoituksena on ensinnäkin erottaa tutkimuksen ja tieteellisen intressin kohteena oleva laajempi ilmiö ja yläkäsite alakäsitteestään eli kulttuuriperintöhallinnon määrittelemästä ja suojelemasta kulttuuriperinnöstä. Toisekseen sanavalinnan tavoitteena on luoda suomenkielistä termistöä, joka on yhdenmukaista englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa käytetyn käsitteistön kanssa.

Suomalaisessa kontekstissa perinnöntutkimusta ei ole ymmärretty niinkään yhtenäisenä tieteenalana tai tutkimussuuntauksena, vaan ennemminkin useille aloille pirstoutuneina näkökulmina, joita yhdistävä tekijä on menneisyyden merkityksellistäminen nykyisyydessä. Perinnöntutkimuksen asiantuntijaryhmä etsii ja kokoaa nyt yhteisen käsitejärjestelmän kautta samalla näkemystä suomalaisen perinnöntutkimuksen ja sitä kannattelevan tutkijayhteisön ominaislaadusta. Asiantuntijaryhmän jäsenille tarjoutuu termipankissa käytävien keskustelujen ja ajatustenvaihdon myötä siten arvokas mahdollisuus ymmärtää paremmin myös omaa viitekehystään ja identiteettiään tutkijana.

Kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi: http://www.kulttuuriperintovuosi2018.fi/fi/
Perinnöntutkimus: http://tieteentermipankki.fi/wiki/Perinn%C3%B6ntutkimus

Tiina Onikki-Rantajääskö
Kirjoittaja on suomen kielen professori ja Tieteen termipankin johtaja.
Johanna Enqvist
Kirjoittaja on filosofian tohtori (arkeologia) ja Tieteen termipankin tutkimuskoordinaattori.
Takaisin ylös