Tiedepuisto ei suomen kieleen sovi
Artikkeli 1/1997

Alpo Räisänen

Tiedepuisto ei suomen kieleen sovi

Suomen kieleen on viime aikoina ilmestynyt kaksi merkillistä uudissanaa tiedepuisto ja ruokapuisto. Tiedepuisto on ainakin yritysnimissä Viikin tiedepuisto ja Joensuun tiedepuisto Oy, kumpikin 1990-luvulla perustettuja. Tiedepuistot ovat yritysrypäitä, joihin on koottu toistensa yhteyteen mm. tietotekniikkaa, biotekniikkaa, automaatiota ja tuotekehitystä harjoittavia yrityksiä. Tiedepuistot ovat tavallisesti yliopistojen lähellä ja hyödyntävät tieteellistä tutkimustakin. Mutta puita ei tiedepuistoissa yleensä ole. Ämmänsaaressa oli ainakin pari vuotta sitten Ruokapuisto, rivi ruoanmyyntikojuja puuttomalla niemellä. Mistä on kysymys näissä puistoissa?

Selitystä on etsittävä Euroopan kielistä. Keskiajan latinassa oli sana parricus ’suljettu tila, aitaus’. Tästä on saatu ranskan kautta englantiin park ja saksaan Park. Ranskassa, englannissa ja saksassa sanalle kehittyi ajan myötä sellaisia merkityksiä kuin ’laaja, hoidettu viheralue’, ’armeijan ase- ja tykkivarasto’ ja edelleen ’ajoneuvojen paikoitustila kaupungissa’. Saksassa sanalla oli jo 1700-luvulla kaksi selvästi toisistaan erottuvaa merkitystä: ’laaja metsäinen suljettu viheralue’ ja ’varasto, kokoamispaikka (etenkin armeijassa)’. Suomessa tarvittiin ensiksi sanaa merkitykseen ’metsänomainen viheralue’ (saksan sanan merkityksistä ensin mainittu). Tähän merkitykseen otettiin kansankielestä vaistomaisesti sana puisto, joka murteissa merkitsee mm. ’puutihentymää metsässä’. Sanaa lienee viheraluetta tarkoittavana käyttänyt ensiksi Längelmäen kirkkoherra Henrik Lilius vuonna 1723.

Kun merkitystä ’ajoneuvojen paikoitustila’ alettiin tarvita meillä, arkikieleemme tuli germaanisista kielistä lainasana parkki, esimerkiksi parkkipaikka (onneksi ei ”autopuisto”), jota ei ole vielä vuonna 1956 ilmestyneessä Nykysuomen sanakirjan niteessä.

Kun vihdoin englannin, saksan ja ruotsin park-sanan merkitys ’varasto, kokoamispaikka’ on tullut meillä tarpeelliseksi, se on onnettomasti käännetty puistoksi ja saatu siten tiedepuistot ja ruokapuistot. Tällaiset nimitykset eivät sovi suomeen, koska suomen kielen puisto assosioituu selvästi puu-sanaan. Onnistuneita nimityksiä sen sijaan ovat Oulun Teknologiakylä Oy ja Jyväskylän Teknologiakeskus Oy, kumpikin jo 1980-luvulla perustettuja ”tiedepuistoja”. Tiedepuiston suomalaiseksi yleisnimeksi sopisikin parhaiten teknologiakeskus.

 

Kirjoittaja on Joensuun yliopiston suomen kielen professori.

Alpo Räisänen