Tavaramerkki vai yleisnimi?
Artikkeli 2/1969

Matti Sadeniemi

Tavaramerkki vai yleisnimi?

Periaatteessa on looginen ja hyväksyttävä se kanta, että tavaramerkeiksi rekisteröidyt kauppanimet on kirjoitettava isolla alkukirjaimella ja muutenkin rekisteriin merkityssä asussa. Ne ovat kuten ainakin erisnimet enemmän tai vähemmän mielivaltaisesti annettuja, jopa niin, että samakin tuote voi saada eri nimiä – esim. automerkit Fiat ja Neckar, perämoottorit Evinrude ja Johnson, radiovastaanottimet Philips ja Fenno. Esinetuotteiden kauppanimet käsitetäänkin yleensä erisnimiksi. Liukumista yleisnimiksi kuitenkin tapahtuu; esim. alkuperäiset erisnimet heteka ja mono ovat tulleet tavaramerkistä riippumattomiksi tuotteen nimiksi. Myös automerkin nimiä, vallankin sellaisia kansanomaistuneita kuin fordi, folkkari (Volkswagen), mersu (Mercedes-Benz), sitikka (Citroën), näkee pienikirjaimisina. Se on hyvin ymmärrettävissä: saman automerkin edustajat, esim. Mercedekset, ovat usein jo näöltään yhtä helposti erotettavissa muista autoista kuin esim. jonkin koirarodun edustajat toisista koirista. Mersu nimittää siten yhden autojen luokan ja on siltä kannalta yleisnimi samoin kuin esim. snautseri.

Vielä suurempi taipumus kuin esinetuotteiden nimillä on ainetuotteiden nimillä muuttua yleisnimiksi. Tosin esim. pesupulverien nimet (Omo, Persil, Suno, Tend ym.) yleensä käsitetään erisnimiksi ja kirjoitetaan suurella alkukirjaimella, koska aineet ovat sekä käytöltään että näöltään hyvin samanlaisia. Samoin esim. sellaiset konjakkimerkit kuin Courvoisier, Salignac tai Meukow ovat varsin selviä erisnimiä; sen sijaan itse sana konjakki, vaikka se on Ranskassa suojattu tavaramerkki, käsitetään yleisnimeksi (myös ranskassa cognac). Mitä enemmän alkoholijuoman nimi käsitetään juomatyypin nimeksi, sitä luontevampaa on pienen alkukirjaimen käyttö (esim. bordeaux, chianti, madeira, marsala). Suomalaistuneet asut ovat selviä yleisnimiä: benediktiini, samppanja, tokaiji.

Suuren yleisön on useinkin vaikea tietää, onko jokin sana tuotteen yleisnimi vai tavaramerkki. Sana aspiriini on ollut kauan käytössä yleisnimen luonteisena (esim. Airilan–Cannelinin luettelossa v. 1920), vaikka sen takana on Bayerin tehtaan käyttämä asetyylisalisyylihapon kauppanimi Aspirin. Harva tietää, että esim. amfetamiini on yleisnimi, mutta bentsedriini vain Benzedrine-kauppanimen väännös, samoin että on yleisnimi euflaviini, mutta rekisteröity tavaramerkki Trypaflavin.

Sama koskee tekstiiliteollisuuden tekoaineiden nimiä. Sellaiset sanat kuin nailon ja raion ovat yleisnimiä, mutta Orlon vain eräs polyakryylin kauppanimi. Teollisuus ja kauppa voivat ehkä pitää yllä tällaisia eroja, mutta ei suuri yleisö eivätkä edes muotiasioista kirjoittavat toimittajat. Näyttäisi oudoltakin semmoinen rinnakkaisuus kuin Sukat nailonia toi Orlonia.

Ero tavaraluokkaa merkitsevän yleisnimen (esim. nailon) ja yksityisen tehtaan määrätuotetta tarkoittavan erisnimen välillä (esim. Orlon) on siis periaatteessa oikea ja hyväksyttävä. Kuitenkin näillä erisnimillä on monestakin syystä taipumus saada yleisnimen väriä, ja siten ei voi pitää kiinni ison alkukirjaimen yksinomaisesta käytöstä. Myös varsinkin tutuiksi käyneiden tavaramerkkien suomalaistuneet asut ovat luonnollisia, esim. aspiriini, gynergeeni, pyramidoni, teryleeni. Perin oudolta tuntuisi esim. puhe Thalidomid-lapsista.

Matti Sadeniemi

Tässä lehdessä: 2/1969