Vertailumuoto komparatiivi ilmaisee ominaisuuden suurempaa määrää (Lokakuu on kylmempi kuin syyskuu) ja superlatiivi suurinta määrää (Tammikuu on vuoden kylmin kuukausi) suhteessa vertailtaviin.
Tässä kirjoituksessa tarkastellaan paitsi vertailumuotoja ”tarkampi” ja ”matalempi” myös eräitä muita vertailuun liittyviä seikkoja, joita on viime aikoina kysytty Kielitoimiston neuvonnasta tai joista on lähetetty havaintoja yleiskielitalkoisiin. Käsittelyssä on seuraavanlaisia aiheita, jotka kaikki tavallaan kuuluvat sarjaan ”kielenhuollon hienosäätöä”:
- tarkempi ja ”tarkampi”
- vakavampi ja ”vakavempi”
- komparatiivi vai superlatiivi: ”kaikista isompi” vai isoin?
- komparatiivi vailla vertailukohdetta: vanhemmat herrat – vai vanhahkot?
Tarkempi ja ”tarkampi”
Sellaisten kaksitavuisten a- ja ä-loppuisten adjektiivien kuin hauska, selvä ja tarkka komparatiivimuotoon kuuluu yleiskielessä e (hauskempi) ja superlatiivimuotoon superlatiivin i (hauskin). Vertailumuodoissa ei siis ole perusmuodon loppu-a:ta tai -ä:tä:
hauska, hauskempi, hauskin
jäykkä, jäykempi, jäykin
laiha, laihempi, laihin
paha, pahempi, pahin
pitkä, pidempi ~ pitempi, pisin
raaka, raaempi, raain
selvä, selvempi, selvin
tarkka, tarkempi, tarkin
Muita samalla tavalla vertailumuodoissa taipuvia adjektiiveja ovat mm. seuraavat:
arka, hellä, hurja, jyrkkä, kova, kylmä, kypsä, köyhä, lauha, leuhka, löysä, niukka, nöyrä, suora, synkkä, tuhma, turha, tyhjä, tyhmä, tylsä, vanha, väljä, väärä
Erityyppisissä teksteissä näkee kuitenkin käytettävän jonkin verran myös sellaisia muotoja kuin löysämpi, selvämpi, tiukampi, vanhampi. Ne eivät ole yleiskielen mukaisia. Seuraavat esimerkit ovat ohjesivustoilta ja blogeista:
Tee tavallista löysämpi taikina. (Yleiskielessä: löysempi.)
– – lävistys tehdään neulalla, joka on hellämpi korvalle. (Yleiskielessä: hellempi.)
Hän saattaisi olla ehjämpi ilman perhettään. (Yleiskielessä: ehjempi.)
Kannattaisikohan olla nöyrämpi työntekijä? (Yleiskielessä: nöyrempi.)
Vanhampi tyttäreni on sairastellut jo pitkään. (Yleiskielessä: vanhempi)
Tällaisia löysämpi-, kovampi-muotoja esiintyy myös eräissä murteissa; tosin tyyppi löysempi, kovempi on niissäkin hallitseva.
silloham minä nykäsin kovampaa se kerra (Tuulos)
vanhampana mäntii oikeen tyttösakissa Haminam markkinoille (Miehikkälä)
(Esimerkit: Digitaalinen muoto-opin arkisto)
Kovampi-murremuoto on ollut käytössä vanhassa kirjasuomessakin, jos kohta e:llinen vaihtoehto on ollut selvästi tavallisempi. Esimerkiksi G. E. Eurén katsoi kuitenkin kieliopissaan (1852) aiheelliseksi kehottaa välttämään a:llista muotoa:
– – että siteet a ja ä kaksitavuisten kaksivertaisissa muuttuvat e:ksi, niinkuin paha, pahempi (ei: pahampi), kylmä, kylmempi (G. E. Eurén: Suomalainen kielioppi Suomalaisille, 1852)
Kovampi-tyypillä on siis murretaustaa. Tuntuu kuitenkin sitä, että taivutusmalli leviää sosiaalisen median kirjoittelun myötä alkuperäistä murrealuettaan selvästi laajemmallekin.
Sitä paitsi uudemmat puhekieliset sanat, kuten kliffa ja metka, tuntuvat saavan komparatiivissa useammin a:n (kliffampi, metkampi) kuin e:n (kliffempi, metkempi). Sanan kiva muoto kivampi on aikanaan hyväksytty yleiskieleenkin kivempi-muodon rinnalle (itse kiva ei tosin ole neutraalin asiatyylinen).
Yleiskielisiin teksteihin suositetaan joka tapauksessa yleiskielen muotoja.
Vakavampi ja ”vakavempi”
Sanojen matala ja vakava kaltaisten kolmitavuisten a- ja ä-loppuisten adjektiivien komparatiivimuodossa on käytännössä a–e-muotovaihtelua (matalampi ja matalempi), mutta vain a:llinen matalampi on yleiskielinen. Matalempi-muotoa esiintyy laajasti murteissa, erityisesti läntisissä murteissa (murrelevikkiä ei liene tarkemmin tutkittu):
– – [lehmänkellossa] om matalempi ääni. (Pattijoki)
sul o jotta vakavemppa [sairautta]. (Halikko)
sillon ol viäl mukavemp tää elämä (Kymi)
(Esimerkit: Digitaalinen muoto-opin arkisto)
Matalempi-tyyppiä näkee käytettävän myös kirjoitetussa kielessä melko lailla. Seuraavat esimerkit ovat mm. uutis- ja ohjesivustoilta:
Amerikkalaiset luultuakin lihavempia (otsikko) (Yleiskielessä: lihavampia.)
Vuosien kuluessa ilmapiiri on muuttunut ikävempään suuntaan. (Yleiskielessä: ikävämpään)
Humanismin myötä kirkkoa alettiin arvostella yhä ankaremmin. (Yleiskielessä: ankarammin.)
Tukea on hankalempi hakea takautuvasti, jos – –. (Yleiskielessä: hankalampi.)
Tuolissa on entistä kestävempi nahkaverhoilu. (Yleiskielessä: kestävämpi.)
Muita tähän joukkoon kuuluvia adjektiiveja ovat mm. seuraavat:
alava, haastava, hurmaava, hämärä, ilmava, juhlava, kattava, kiiltävä, kirjava, kumara, mukava, painava, sekava, suotava, taitava, uhkaava, vakava
Oman puhekielen (murteen) käytäntö siirtyy herkästi kirjoitettuunkin kieleen. Keskustelupalstoilla näkee joskus paheksuttavan e:n sisältäviä komparatiivimuotoja ”suomen kielen vastaisiksi”. Ne ovat kuitenkin moitteettomia murremuotoja, suomea siis nekin. Yleiskielisiä ne tietenkään eivät ole, mutta murremuotoja ei pidä moittia virheelliseksi suomeksi.
Komparatiivi vai superlatiivi: ”Kaikista isompi” vai isoin?
Monissa taivutusmuodoissaan komparatiivi ja superlatiivi ovat melkein samannäköisiä, minkä vuoksi ne saattavat (varsinkin monikossa) mennä herkästi sekaisin:
| Yksikkö | |||
| Komparatiivi | |||
| rakas | rakkaampi | rakkaammassa | rakkaampaan |
| kallis | kalliimpi | kalliimmassa | kalliimpaan |
| heikko | heikompi | heikommassa | heikompaan |
| siisti | siistimpi | siistimmässä | siistimpään |
| suuri | suurempi | suuremmassa | suurempaan |
| Superlatiivi | |||
| rakkain | rakkaimmassa | rakkaimpaan | |
| kallein | kalleimmassa | kalleimpaan | |
| heikoin | heikoimmassa | heikoimpaan | |
| siistein | siisteimmässä | siisteimpään | |
| suurin | suurimmassa | suurimpaan |
| Monikko | |||
| Komparatiivi | |||
| rakkaat | rakkaammat | rakkaammissa | rakkaampiin |
| kalliit | kalliimmat | kalliimmissa | kalliimpiin |
| heikot | heikommat | heikommissa | heikompiin |
| siistit | siistimmät | siistimmissä | siistimpiin |
| suuret | suuremmat | suuremmissa | suurempiin |
| Superlatiivi | |||
| rakkaimmat | rakkaimmissa | rakkaimpiin | |
| kalleimmat | kalleimmissa | kalleimpiin | |
| heikoimmat | heikoimmissa | heikoimpiin | |
| siisteimmät | siisteimmissä | siisteimpiin | |
| suurimmat | suurimmissa | suurimpiin |
Vastaavasti myös tapaa ilmaisevan -sti-adverbin komparatiivi- (suuremmin) ja superlatiivimuodot (suurimmin) sekoittuvat herkästi:
| Tavan adverbi | Komparatiivi | Superlatiivi |
| rakkaasti | rakkaammin | rakkkaimmin |
| kalliisti | kalliimmin | kalleimmin |
| heikosti | heikommin | heikoimmin |
| siististi | siistimmin | siisteimmin |
| suuresti | suuremmin | suurimmin |
Seuraavissa lehdistä poimituissa esimerkeissä yleiskielen mukaista olisi siis käyttää superlatiivia eikä komparatiivia, sillä kyse on ominaisuuden suurimmasta määrästä:
Videolla esitellään maailman kalliimpia autoja. (Yleiskielessä: kalleimpia.)
Hän on maan vaikuttavampia ohjaajia. (Yleiskielessä: vaikuttavimpia.)
Röntgentutkimus tehdään pienemmällä mahdollisella säteilymäärällä. (Yleiskielessä: pienimmällä mahdollisella.)
Vaihtoehdot rajoittuvat kaikkein halvempiin laitteisiin. (Yleiskielessä: kaikkein halvimpiin.)
Kaikkein halvempi, kaikista parempi -tyyppisellä komparatiivin käytöllä on murrepohjaa; monissa murteissa komparatiivi onkin yleismuoto vertailussa (Punttila 1988).
se kruppanaruaka [verileipä] sit ol kaikist paremppa ruakka (Honkilahti)
minä oli kaikkein vanhempi. (Noormarkku)
ne on kaikkein suurempia, mitä minä olen ampunut. (Vihti)
se [kottarainen] om minusta kaikista mukavamp [lintu] (Hirvensalmi)
(Esimerkit: Digitaalinen muoto-opin arkisto)
Komparatiivin ja superlatiivin sekoittuminen näkyy lisäksi rakenteessa Päivä oli mitä ihanin, jota kutsutaan absoluuttiseksi superlatiiviksi. Rakenne on kiteytynyt tapa ilmaista ominaisuuden suurinta määrää ilman vertailukohtaa; merkitys on kutakuinkin ’erittäin x’, ’todella x’. Yleiskielessä rakenteeseen kuuluu superlatiivimuoto:
Lomapaikka on mitä ihanin. (’erittäin ihana’)
Ihmiset ottavat itsestään kuvia mitä hurjimmissa paikoissa. (’todella hurjissa’)
Toivotamme teidät tervetulleiksi juhlaamme mitä lämpimimmin. (’hyvin lämpimästi’)
Tässäkin rakenteessa komparatiivimuodon käyttö on teksteissä varsin tavallista:
Talon rakenteelliset vauriot ovat mitä ilmeisemmin johtaneet asukkaiden oireiluun. (Yleiskielessä: mitä ilmeisimmin.)
Tarjolla oli mitä erikoisempia tuotteita. (Yleiskielessä: mitä erikoisimpia.)
Toisaalta myös superlatiivia näkee lehtiteksteissä käytettävän komparatiivimuotojen sijasta:
Litiumakkuja käytetään yhä useimmissa laitteissa. (Yleiskielessä: yhä useammissa.)
Rikkaista on tullut entistä rikkaimpia. (Yleiskielessä: entistä rikkaampia.)
Laman aikana vielä heikoimmin meni yksinhuoltajaperheillä. (Yleiskielessä: vielä heikommin.)
Tämäkään ilmiö ei ole uusi. Esimerkiksi 1800-luvun lehdistä löytyy vastaavia esimerkkejä:
Meille on hywin ilahuttawaa että semmoisia on syntynyt yhä useimmissa paikoissa – –. (Suomen Lähetys-Sanomia 1880)
Eräänä päivänä noin kymmenkunta vuotta sitten läksin minä myymään viittäkymmentä lehmää, jotka olivat kauniimpia eläimiä, mitä koskaan olen nähnyt. (Suomalainen 1899)
Kielentutkija Arvid Genetz mainitsikin tämän muotovaihtelun puhuessaan vuonna 1900 erilaisista yleistyneistä kielenkäytänteistä, joita oli havainnut tuon ajan painotuotteissa:
Komparatiivia superlatiivinkin merkityksessä näkee joskus käytettävän kirjakielessäkin länsimurteen mukaan, esim. aistikkaammin pro aistikkaimmin. Toiselta puolelta tunkeutuu komparatiivin monikkomuodossa useinkin i komparatiivin päätteen edellekin, joten syntyy superlatiivinkaltaisia erehdysmuotoja, semmoisia kuin useimpien, edullisimmilta pro useampien, edullisemmilta. (Katsaus suomen kielen käytäntöön vuosisadan lopussa. Esitelmä Suomen tiedeseuran vuosijuhlassa 29.4.1900.)
Aika ei ole ainakaan vähentänyt muotojen sekakäyttöä. Yleiskielen näkökulmasta ”kaikista parempi” ja ”yhä useimmissa” ovat kuitenkin edelleen virheitä. Silti kielenkäyttäjiä ei pitäisi keskustelupalstoillakaan pilkata tällaisten muotojen käytöstä; monissa kirjoittamistilanteissahan murretaustan näkyminen on myös sympaattinen piirre. Vaihtelevista muodoista ja niiden taustoista on joka tapauksessa syytä olla tietoinen.
Komparatiivi vailla vertailukohdetta:
vanhemmat vai vanhahkot herrat?
Tavallisesti vertailuilmauksessa suhteutetaan asioita toisiinsa jonkin ominaisuuden suhteen:
Miksi punaviinilasi on isompi kuin valkoviinilasi?
Ajokortin saa pian entistä nopeammin.
Näissä lauseissa verrattava ja vertailukohde ovat molemmat mukana. Tämä on komparatiivin tavallisin käyttöympäristö.
Vertailukohteen voi tietyissä tapauksissa jättää yleiskielisissäkin teksteissä ilmipanematta, jos sen voi päätellä tekstiyhteydestä:
Etelässä on pilvistä. Lämpötila on nollan tienoilla. Pohjoisessa on aurinkoisempaa. (’aurinkoisempaa kuin etelässä’)
Päivittäinen pähkinöiden syöminen saattaa tutkimuksen mukaan auttaa elämään pitempään ja terveempänä. (’pitempään ja terveempänä kuin pähkinöittä’)
Lisäksi komparatiivimuotoa käytetään joskus ’ominaisuuden kohtalaisen määrän’ merkityksessä. Kun tämä merkitys on tekstiyhteydessä selvä, lukija ei välttämättä jää kaipaamaankaan vertailukohtaa. Tavallista tällainen on arkisissa tai muuten tyyliltään rennon sävyisissä teksteissä, joissa määrää tavallaan paljoksutaan (usein -kin-liite on tätä vivahdetta korostamassa):
Yleisön joukossa oli useampikin tuttu.
Meidän koira syö puuroa isompiakin määriä.
Olen jo pidemmän aikaa yrittänyt etsiä erästä kirjaa, jonka luin vuosia sitten.
Tällainen paljoksuva komparatiivimuodon käyttö on tuttu myös murteista:
olen tätä jo pitemmän aekoa korjoaillu (Uukuniemi, Digitaalinen muoto-opin arkisto)
– – niin, meitä naistyttöjä oli useampiakin siihen aikaan talossa niin siinä joutui sitten joku hevosmieheksikin. (Jämsä, Suomen kielen näytteitä 8, Kotimaisten kielten keskus)
Muutama ilmaus on kivettynyt neutraalimmin ’kohtalaisen määrän’ merkitykseen niin, että niitä voi pitää yleiskielisinä ja tekstiyhteydessään ymmärrettävinä:
Yllättävän moni vanhempi herra tai rouva oli kiinnostunut käytetyistä pyöristä.
Millaiselle tilille olisi hyvä sijoittaa suurempi summa rahaa?
Vailla vertailukohtaa olevia komparatiivimuotoja on aikanaan pidetty ns. svetisismeinä eli ruotsin kielen mukaisina muodosteina, jollaiset jo sinänsä saattavat yhä ärsyttää osaa kielenkäyttäjistä.
Allan Saratie totesi vuonna 1917 ilmestyneessä oppaassaan Hyvää suomea (s. 95), että vailla vertailukohtaa olevat komparatiivimuodot kohtalaisen määrän merkityksessä ”ovat kieliopin mukaan hylättäviä, mutta itsepintaisesti ne hengissä pysyvät ja toisinaan niitä onkin vaikea välttää. – – Kun tällainen komparatiivin käyttö ei enää liene kokonaan poistettavissa, niin supistettakoon se ainakin mahdollisimman vähäiseksi.”
Käyttö ei nykyäänkään vaikuta villiintyneen yleiskielisiksi tarkoitetuissa teksteissä.
Huomattakoon, että kyseinen komparatiivimuoto on kivettynyt myös joihinkin ammattinimikkeisiin: vanhempi konstaapeli, nuorempi lehtori.
Lähteitä
Digitaalinen muoto-opin arkisto. Kielipankki, CSC. www.kielipankki.fi/tuki/korp-dma/(siirryt toiseen palveluun). Viitattu 21.11.2018.
Eurén, G. E. 1852: Suomalainen kielioppi Suomalaisille. G. F. Aminoff, Turku. http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/euren/kielioppi1852_rdf.xml(siirryt toiseen palveluun). Viitattu 12.11.2018.
Genetz, Arvid 1900: Katsaus suomen kielen käytäntöön vuosisadan lopussa. Esitelmä Suomen Tiedeseuran vuosijuhlassa 29.4.1900. https://archive.org/stream/fversigtaffins42suom/fversigtaffins42suom_djvu.txt(siirryt toiseen palveluun). Viitattu 23.11.2018.
Kielitoimiston ohjepankki: Adjektiivien vertailumuodot: muodostuksen periaatteet (mukavampi, rakkain)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun). Viitattu 23.11.2018.
Punttila, Matti 1988: Vertailun vaikeuksia. Vertailuasteen muodostamisesta ja valinnasta(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun). Kielikello 4. Viitattu 21.11.2018.
Saratie, Allan 1917: Hyvää suomea. Oikeakielisyys-ohjeita. Otava, Helsinki.
Virtuaalinen vanha kirjasuomi -verkkoaineisto. http://www.helsinki.fi/vvks/index.html(siirryt toiseen palveluun). Viitattu 23.11.2018.
Lue myös nämä:
Eronen, Riitta 2002: Komparaation keinot – voiko ruusukin olla ruusumpi?(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) Kielikello 1. Viitattu 23.11.2018.
Suomen kielen lautakunnan [adjektiiveja koskevia] suosituksia(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun). Kielikello 1/2002. Viitattu 23.11.2018.