Eräässä uutisessa kirjoitetaan: ”Talermon mukaan Sulin oli lopulta selvä ykkönen komitean valintakriteereitä tarkastellessa.” Lukija hämmentyy. Kuka kumma tarkasteli? Oliko Sulin tarkastelemassa komitean valintakriteerejä, kun hän tuli valituksi? Ehkei sentään. Talermo vaikuttaisi asiayhteyden kannalta sopivalta tarkastelijalta, mutta kieliopillisesti virkkeessä ei häneenkään viitata.
Virke rakentuu hallitsevan lauseen Sulin oli lopulta selvä ykkönen ympärille. Hallitseva lause saa seurakseen kun-lausetta vastaavan aktiivimuotoisen temporaalisen lauseenvastikkeen komitean valintakriteerejä tarkastellessa. Temporaalisen lauseenvastikkeen verbinä käytetään niin sanotun E-infinitiivin inessiivimuotoa eli toisen infinitiivin inessiiviä. Verbityyppi taipuu aktiivissa (tarkastellessa) ja passiivissa (tarkasteltaessa).
Tarkastellessa-tyyppinen aktiivimuoto sekoittuu käytössä helposti tarkasteltaessa-passiivimuotoon. Kielikorva ei välttämättä erota, kumpaa muotoa tulisi käyttää, sillä muodot sisältävät useita toisiinsa sulautuvia taivutustunnuksia. Ilmaukset valintakriteerejä tarkastellessa ja valintakriteerejä tarkasteltaessa eivät olekaan kaukana toisistaan. Lisäksi kielikorvaa voi häiritä epätietoisuus temporaalisen lauseenvastikkeen merkityksistä.
Muotojen merkityserot ja käyttöyhteydet
Tarkastellessa- ja tutkiessa- sekä tarkasteltaessa- ja tutkittaessa-tyyppisellä lauseenvastikkeella määritetään hallitsevan lauseen tapahtuman ajankohtaa. Esimerkit 1 ja 2 havainnollistavat ajallisia suhteita. (Artikkelin esimerkit on poimittu Kielipankin Ylen suomenkielinen uutisarkisto -tekstikokoelmasta.)
1) Länsimaista taidetta tutkiessa törmää nopeasti Aristoteleeseen.
2) Asiaa tutkittaessa sularännistä löytyi vuoto.
Esimerkin 1 lauseenvastike vastaa sivulausetta Kun länsimaista taidetta tutkii. Esimerkissä 2 lauseenvastikkeen voisi puolestaan korvata sivulauseella Kun asiaa tutkittiin. Hallitsevan lauseen kuvaama törmääminen tai löytyminen sijoittuu siis tutkimisen yhteyteen.
Kielenkäytön oppaissa suositetaan valitsemaan lauseenvastikkeeseen aktiivimuoto (tarkastellessa, tutkiessa) silloin, kun vastaava sivulause olisi aktiivimuotoinen, kuten esimerkissä 1 (kun tutkii). Kyseessä on niin sanottu nollapersoonamuoto eli yleistävä kolmas persoona. Passiivimuoto (tarkasteltaessa, tutkittaessa) sopii puolestaan silloin, kun lauseenvastikkeella korvattava sivulause olisi passiivissa esimerkin 2 tapaan (kun tutkittiin).
Aina ei tarvitse valita vaihtoehtojen väliltä. Esimerkissä 3 sivulauseena toimisi joko aktiivimuotoinen, nollapersoonainen kun hyttysten elämänmenoa tutkii tai passiivimuotoinen kun hyttysten elämänmenoa tutkitaan.
3) Sukupuolet täytyy erotella toisistaan hyttysten elämänmenoa tutkiessa ~ tutkittaessa.
Muodot eivät kuitenkaan ole toistensa synonyymeja. Passiivin tehtävä on häivyttää tekijä taka-alalle, jolloin toiminta ja sen kohde tai tulos korostuvat. Passiiviin sisältyy aina mahdollisuus tekijän monikolliseen tulkintaan, kun taas nollapersoonan tekijän voi mieltää yksikkömuotoiseksi ’keneksi tahansa’.
Nollapersoonan merkitys on siis yleistävä. Hyttysesimerkissä aktiivimuotoinen tutkiessa synnyttää tulkinnan aina ja kaikkialla pätevästä abstraktista lainalaisuudesta: ’kun kuka tahansa tutkii hyttysiä, on välttämätöntä erotella sukupuolet’.
Tutkittaessa-passiivi puolestaan luonnehtii hyttysten tutkimista yleensä, jolloin tulkinta muuttuu monikolliseksi, kaikkia maailman hyttysten tutkijoita yhtä aikaa koskevaksi. Tällöin ilmaistaan todellisuudessa yleisesti käytössä olevaa tapaa.
Tekijä toiminnan taustalla
Lauseenvastikkeen tekijä voi olla sama kuin virkkeen hallitsevassa lauseessa. Esimerkin 4 lauseenvastikkeessa on passiivimuoto tutkittaessa. Esimerkissä 5 on puolestaan aktiivimuoto tutkiessa. Virkkeet ovat subjektittomia, mutta niiden kumpikin verbi viittaa silti samaan toiminnan takana olevaan tekijään.
4) Väärennökset huomataan muuta rikollisuutta tutkittaessa.
Vrt. Väärennökset huomataan, kun tutkitaan – –.
5) Numeroita tarkemmin tutkiessa huomaa, että naisia on selkeästi vähemmän kuin miehiä.
Vrt. Kun tutkii numeroita tarkemmin, huomaa, että – –.
Tekijä voi ilmetä muillakin tavoin. Esimerkiksi lauseen subjekti voi ilmaista tekijän (Poliisi teki tapausta tutkiessaan kotietsinnän – –). Toisaalta tekijä saattaa myös hahmottua vasta koko virkkeen kuvaamasta tilanteesta, kuten esimerkissä 6.
6) Viimeistään kakkuvitriiniä tarkastellessa vesi herahtaa kielelle.
Esimerkissä hallitsevan lauseen subjekti on vesi, ja lauseenvastikkeen tekijä on yleistävästi kuka tahansa. Lauseen kuvaama ruumiintoiminto tapahtuu kakkujen tarkastelijalle tahattomasti tarkastelun seurauksena. Niinpä koko virkkeestä hahmottuu lopulta ainoastaan yksi tekijä (kuka tahansa).
Esimerkki 7 on puolestaan tapaus, jonka viittaussuhteet vaatisivat korjausta: sekä hallitsevalle lauseelle että lauseenvastikkeelle kuuluisi hahmottua oma tekijänsä. Esimerkissä hallitsevan lauseen subjekti on tunnettuun henkilöön viittaava Rosberg ja lauseenvastikkeen tekijä on yleistävästi kuka tahansa; tähän viittaa verbimuoto tarkastellessa. Rakenne ei ole merkityssuhteiltaan selvä ja toimiva:
7) Tänään radalla olevien kuljettajien ajamia kierrosmääriä tarkastellessa on Rosberg ollut omaa luokkaansa. > tarkasteltaessa
Lauseenvastikkeen tekijän – siis henkilön, joka tarkastelee – voi päätellä olevan joku muu kuin Rosberg. Tulkinta olisi vähintäänkin hassu, jos kirjoittaja olisi tarkoittanut Rosbergin olevan omaa luokkaansa samalla kun tämä tarkastelee kierrosmääriä. (Jos näin kuitenkin olisi, kuuluisi Rosbergiin viitata verbin omistusliitteellisellä muodolla tarkastellessaan: – – kierrosmääriä tarkastellessaan on Rosberg ollut omaa luokkaansa.)
Kakkuesimerkkiin tarkastellessa-muoto sopii, sillä koko lause viittaa yhtä aikaa puhujaan itseensä sekä yleistävästi kehen tahansa, joka vain eläytyy puhujan asemaan. Rosberg-esimerkkiin ei sama tulkinta päde. Lauseenvastikkeen kuvaama tilanne sisältää oletuksen erillisestä ja itsenäisesti toimivasta tarkastelijasta, joten se on jotenkin tuotava esiin. Passiivimuoto tarkasteltaessa toimisi, sillä se viittaa tarkastelijaan yksilöimättä tätä tarkasti. Samalla passiivi erottaisi Rosbergin ja tarkastelijan toisistaan selkeästi: – – kierrosmääriä tarkasteltaessa on Rosberg ollut omaa luokkaansa.
Viittaussuhteet ja merkitysten ristiriidat nollapersoonan tiellä
Yksi virheelliseen nollapersoonan käyttöön viekoitteleva lauseympäristö näyttää olevan passiivimuotoinen lause, kuten Yhteys havaittiin seuraavassa esimerkissä:
8) Yhteys havaittiin tarkastellessa kokonaiskuolleisuutta.
Lauserakenteen ongelmallisuus paljastuu sivulausemuunnoksen kautta:
*Yhteys havaittiin, kun tarkasteli kokonaiskuolleisuutta.
Passiiviverbi havaittiin ilmaisee, että havaitsija on jokin täsmentämätön joukko. Oletettavasti havaitsija on sama kuin tarkastelija. Tarkastellessa-muodossa ei kuitenkaan ole mitään kieliopillista ainesta, joka viittaisi hallitsevan passiivimuotoisen verbin taustalle oletettuun tekijään. Lauseenvastikkeen verbi jää ilman tekijää – ikään kuin tyhjän päälle. Jotta tarkastelu ja havaitseminen hahmottuisivat saman tekijän toiminnaksi, myös lauseenvastikkeen tulisi olla passiivissa:
Yhteys havaittiin tarkasteltaessa kokonaiskuolleisuutta.
Vrt. Yhteys havaittiin, kun tarkasteltiin kokonaiskuolleisuutta.
Toinen yleinen vaaranpaikka aktiivin ja passiivin sekaannukselle on lause, joka ilmaisee tiettyyn aikaan ja paikkaan kytkeytyvän konkreettisen tapahtuman. Tällaisesta lauseesta kielivät tarkkoihin tilanteisiin, henkilöihin tai paikkoihin viittaavat ilmaukset: esimerkiksi pronominit (tämä, hän), imperfektimuotoiset verbit (oli, istuivat) tai ajan- ja paikanilmaukset (tänään, tunti sitten, täällä, Nallikarin uimarannalla). Tapahtuman tarkkarajaisuutta ei kuitenkaan voi määritellä yksittäisen ilmauksen, kuten imperfektissä olevan verbin perusteella, vaan tulkinta muodostuu koko tekstiyhteyden kautta.
Yleistävä tutkiessa tai tarkastellessa ei sovi tarkkaa tapahtumaa ilmaisevan lauseen yhteyteen. Syntyisi ristiriita yleistävän lauseenvastikkeen ja tarkkarajaista tapahtumaa ilmaisevan hallitsevan lauseen merkitysten kesken, kuten esimerkissä 9.
9) Koko maata tarkastellessa puolueen kannatus oli nuorisovaaleissa huomattavasti pienempi, vain 9,6 prosenttia. > tarkasteltaessa
Lauseessa puhutaan tietystä puolueesta ja tietyistä vaaleista. Imperfektimuoto oli ja adverbiaali nuorisovaaleissa kytkevät tapahtumat tiettyyn hetkeen. Lausetta ei voi tulkita yleistäväksi tai abstraktiksi. Passiivimuoto tarkasteltaessa korjaisi merkitykset ja viittaussuhteet tasapainoisiksi.
Nollapersoonainen lauseenvastike sopii yleistävään lauseeseen
Nollapersoonainen lause sallii nollapersoonaisen lauseenvastikkeen. Asetelmaa havainnollistaa esimerkki 10. Lauseenvastikkeella ja hallitsevalla lauseella on yhteinen tekijä, tuo kuviteltu kuka tahansa.
10) Ympäristöä tutkiessa voi herätellä itseään miettimään, miksi kerran elämää täynnä ollut mummonmökki on hylätty.
Predikaattina esimerkkilauseessa on subjektiton aktiivin yksikön kolmannen persoonan verbimuoto voi (herätellä). Nollapersoonalauseissa onkin usein voida-, pitää- tai joutua-tyyppisiä verbejä. Lauseet eivät kuvaakaan siis toimintaa sinänsä vaan yleistettyä, hypoteettista mahdollisuutta tai pakkoa pääverbin ilmaiseman toiminnan tapahtumiselle.
Myös aistihavaintoa, havaittavuutta tai mielensisäistä prosessia kuvaava verbi voi synnyttää lauseeseen otollisen ympäristön tarkastellessa-muotoiselle nollapersoonaiselle lauseenvastikkeelle. Tällaisessakin tapauksessa lause kuvaa yleistettyä asiaintilaa.
11) Hintoja tarkastellessa näkee sen, että kohtuullisen teroittimen voi saada halvallakin.
Esimerkin 11 lause tarkoittaa kutakuinkin ’kun (kuka tahansa) tarkastelee hintoja, käy niin, että näkee – –’. Lause kuvaa siis tarkastelijan tahdosta riippumatonta, oletettua havaintoa.
Hämärtääkö E-infinitiivin rakenne muotojen hahmottamista?
Ei ole ihme, että tarkastellessa- ja tarkasteltaessa-tyyppiset verbit sekoittuvat helposti. Muodot ovat nopeasti vilkaistuna hyvin samannäköisiä – merkitysten osittaisesta limittäisyydestä puhumattakaan.
E-infinitiivin inessiivi koostuu sanavartalosta, mahdollisesta passiivin tunnuksesta (-tA-, -ttA-), E-infinitiivin tunnuksesta sekä inessiivin päätteestä (-ssA): tutki-e-ssa ~ tutki-tta-e-ssa tai tarkastel-le-ssa ~ tarkastel-ta-e-ssa. Useista aineksista koostuvien taivutusmuotojen rakenne-erot eivät välttämättä hahmotu kovin helposti.
Jo lähtökohtaisesti monimutkaisten sananmuotojen taivuttamista vaikeuttaa vielä se, että taivutusainesten muoto vaihtelee tapauksittain: Passiivin tunnus on verbikohtaisesti joko -tta-, -ttä- tai -ta-, -tä- (tanssittaessa, juotaessa). E-infinitiivin tunnus ei sekään ole aina saman näköinen vaan vaihtelee sanoittain tai jopa taivutusmuodoittain (tullessa, tultaessa).
Ei ole ihme, että tarkastellessa- ja tarkasteltaessa-tyyppiset verbit sekoittuvat helposti.
Tutkia- ja tarkastella-verbien keskinäinen vertailu antaa aihetta epäillä, että sanan rakenteen monimutkaisuus saattaa lisätä passiivin ja nollapersoonan sekoittumisriskiä. Monimutkaisempi tarkastellessa-nollapersoona näyttää sekoittuvan passiiviin huomattavasti useammin kuin tutkiessa.
Tarkastella-verbillä on kaksi erilaista sanavartaloa – vokaaliin päättyvä tarkastele- sekä konsonanttiin päättyvä tarkastel-. Käyttöön valitaan tapauskohtaisesti kunkin taivutusmuodon edellyttämä muoto. E-infinitiivi vaatii jälkimmäisen. Jos vartalon jatkeeksi lisätään passiivin tunnus, aiheuttaa se muutoksen myös infinitiivin tunnukseen: aktiivissa tarkastel-le-ssa, passiivisssa tarkastel-ta-e-ssa.
Tutkia-verbillä ei esiinny samanlaista vaihtelua kuin tarkastella-verbillä. Vartalo on aina tutki- ja E-infinitiivin tunnus -e-. Lisäksi vartalo koostuu vain kahdesta tavusta, joten se on kolmitavuista tarkastel-vartaloa yksinkertaisempi.
Oikean muodon valinta vaatii tulkintaa
Usein vaikuttaa siltä, että kirjoittaja on kyllä tavoitellut passiivia mutta kuitenkin päätynyt nollapersoonaiseen tutkiessa- tai tarkastellessa-muotoon. Muotojen valitseminen tai näiden valintojen arvottaminen ei ole kuitenkaan yksiselitteistä. Valintaan vaikuttavat niin kieliopilliset viittaussuhteet kuin tulkinnanvaraiset merkityssisällötkin.
Tutkia- ja tarkastella-verbien rakenteen ja käytön vertailu antaa kuitenkin osviittaa siitä, mitä ilmiöitä horjunnan taustalla saattaa piillä ja millaisiin ympäristöihin muodot parhaiten sopivat. Sananmuotojen rakenteiden tarkastelu voi lisäksi auttaa kielenkäyttäjiä tiedostamaan kielellisten valintojensa sisältöjä. Karttunutta tietoa voidaan hyödyntää käytännön kielenhuollossa.
Palataan siis vielä alun uutiskatkelmaan sekä Talermon ja Sulinin tekemisiin: ”Talermon mukaan Sulin oli lopulta selvä ykkönen komitean valintakriteereitä tarkastellessa.” Sulin oli siis ykkönen mutta ei osallistunut tarkasteluun. Luultavasti komitea, mahdollisesti Talermo joukossaan, oli tuo mystinen tarkasteleva taho. Kuinka sen sitten osoittaisi lauseenvastikkeessa?
Ratkaisu on passiivi. Kuuluipa Talermo komiteaan tai ei, tarkastelun seurauksena Sulin erottui edukseen ja tuli siis valituksi:
Talermon mukaan Sulin oli lopulta selvä ykkönen komitean valintakriteereitä tarkasteltaessa.
Nyt lauseenvastikkeen verbi viittaa tekijään häivyttäen sen kuitenkin taka-alalle. Passiivi tekee siis tehtävänsä. Huomio kohdistuu toimintaan ja toiminnan kohteeseen.
Hauru, Lauri 2022: Nollapersoona- ja passiivimuotojen sekoittuminen E-infinitiivin inessiivin yleiskielisessä käytössä. Kandidaatintutkielma. Oulun yliopisto. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-202202041165.pdf(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Lähteet
Iso suomen kielioppi. Verkkoversio. § 1347 Mitä nollapersoonalla tarkoitetaan? https://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=1347(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Korhonen, Riitta – Maamies, Sari (toim.) 2017: Kielitoimiston kielioppiopas. Neljäs, korjattu painos. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus.
Vilkuna, Maria 2000: Suomen lauseopin perusteet. Toinen, korjattu painos. Helsinki: Edita.