Suomen kielen lautakunnan kannanotto entisten kunnannimien käyttöön

Vuosina 2001–2012 Suomessa on toteutettu 74 kuntaliitosta, joissa itsenäisiä kunnannimiä on kadonnut 126. Lähivuosina kuntaliitoksia on odotettavissa lisää. Muutos on jo nyt aiheuttanut paljon epäselvyyttä siitä, miten paikoista puhutaan.

Suomen kielen lautakunta pitää tilannetta kielenkäyttäjien kannalta haitallisena. Vaikka monet kunnat ovat menettäneet itsenäisen hallinnollisen asemansa, itse paikat ovat edelleen olemassa. Esimerkiksi Himanka, Noormarkku, Sammatti ja Karttula eivät enää ole virallisia kunnannimiä, mutta näitä nimiä on edelleen mahdollista ja tarkoituksenmukaista käyttää monissa yhteyksissä.

Suomen kielen lautakunta suosittelee, että vanhoja kunnannimiä käytetään entisen kunnan alueista ja myös kuntien entisistä keskuskylistä, jos kylällä ei ole muuta nimeä. Voidaan esimerkiksi yhä puhua tapahtumista Lammilla ja Tuuloksessa, vaikka ne nykyisin ovatkin Hämeenlinnan osia.Elias Lönnrot on edelleen Sammatin poika eikä ”Lohjan poika”, ja hänen kotipaikkansa Paikkarin torppa sijaitsee Sammatissa, vaikka hallinnolliset jaot kuinka muuttuisivat. Pöytyään liitetyn Karinaisten entinen kuntakeskus on nimeltään Kyrö, mutta kirkon seudusta voidaan käyttää nimeä Karinaisten kirkonkylä

Entisten kunnannimien käyttö myös mm. yhdistysten, seurojen, yritysten, paikallislehtien, kirkkojen ja muiden rakennusten nimissä sekä kotiseututyössä ja tapahtumien nimissä on järkevää ja suositeltavaa. Paikannimet ovat osa asukkaiden identiteettiä. Tammisaarelaiset voivat tuntea olonsa vieraiksi raaseporilaisina. Ihmisten hahmottamat paikat eivät ole hallinnollisia suurkuntia, nykyisiä läänejä – saati sitten aluehallintovirastojen toimialueita.

Paikannimen tärkein tehtävä on paikantaa kohteensa. Erityisen tärkeitä yksiselitteiset nimet ovat silloin, kun opastetaan ihmisiä tiettyyn paikkaan tai kerrotaan vaaratilanteesta. Silloin on paras käyttää jo vakiintunutta nimeä, joka näkyy peruskartassa ja täsmentää sijainnin mahdollisimman hyvin. Uusien kuntaliittymien alueet ovat monesti niin laajoja, että pelkkä kunnan nimi ei paikanna riittävästi.

Uutta hallinnollisen suurkunnan nimeä tarvitaan vain silloin, kun kerrotaan koko uutta kuntaa tai sen kaikkia asukkaita koskevista asioista, kuten vaaleista, verotuksesta, terveydenhoidosta ja muista vastaavista julkisista tehtävistä, palveluista tai velvoitteista. Myös tavallisesti käytetty Tuulos tai Tammisaari voi tällaisissa tilanteissa saada kankeamman paikannuksen ”Hämeenlinnan Tuuloksessa” tai ”Raaseporin Tammisaaressa”.

Aiheesta lisää

Paikkala, Sirkka: Sammatin pojasta Lohjan pojaksi? – Kuntien nimenmuutokset vuonna 2009. – Kielikello 1/2009.

Suomen kielen lautakunnan suositus yhdistyvien kuntien nimistä. – Kielikello 1/2006.

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunta on Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijaelin, jonka tehtävä on käsitellä periaatteellisia ja yleisluonteisia kielenkäytön kysymyksiä, ottaa kantaa ja antaa suosituksia.

Suomen kielen lautakunta 2009–2012

professori Minna-Riitta Luukka (puheenjohtaja)
professori emerita Auli Hakulinen
osastonjohtaja Salli Kankaanpää
professori Kimmo Koskenniemi
kustannustoimittaja, suomentaja Alice Martin
lehtori Mervi Murto
kirjailija, uutispäällikkö Matti Rönkä

Lautakunnan sihteerinä toimii Sari Maamies.