Suomen kielen tulevaisuus on jokaisen asia
Artikkeli 2/2009

Suomen kielen tulevaisuus on jokaisen asia

Suomen kielen asema on 2000-luvun alussa havahduttu huomaamaan eri näkökulmasta kuin muutama vuosikymmen sitten. On käynyt selväksi, että kielen aseman turvaamiseksi tarvitaan tietoisia toimia. Toimenpide-ehdotuksia esitetään kielipoliittisessa ohjelmassa, joka julkistettiin toukokuun lopulla.

Suomen kielen tulevaisuus on Suomen yhteiskunnan eri aloille tarkoitettu suomen kielen käyttöä koskeva kielipoliittinen ohjelma. Siinä tarkastellaan suomen kielen asemaa ja käyttöä eri elämänalueilla ja tehdään ehdotuksia sen monipuolisen käytön turvaamiseksi. Lähtökohta on, että suomi on tulevaisuudessakin keskeinen kieli yhteiskuntamme kaikilla aloilla. Kantavana ajatuksena on rinnakkaiskielisyys: suomen kieltä kannustetaan käyttämään aina kun mahdollista ja tarvittaessa muiden kielten rinnalla. Ohjelmassa korostetaan suomen kielen käytön lisäksi muun monipuolisen kielitaidon merkitystä. Ohjelman tekijöinä on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sekä Helsingin yliopiston suomen kielen ja kieliteknologian asiantuntijoita. Opetusministeriö on tukenut hanketta.

Miksi kielipoliittista ohjelmaa tarvitaan?

Kieli pysyy voimissaan, kun sitä käytetään. Suomen kieli on kaikilla yhteiskunnan aloilla käytetty kansalliskieli, sitä opiskellaan kouluissa ja yliopistoissa, sen tutkimus on monipuolista, sillä julkaistaan paljon kauno- ja tietokirjallisuutta, ja eri viestimet ovat täynnä suomea. Miksi näin vahvan kielen tueksi tarvitaan toimintaohjelma juuri nyt?

 Kun kansainvälinen toiminta lisääntyy, siirrytään monissa yhteyksissä käyttämään yhä enemmän englantia. Siksi 2000-luvun alussa suomen kielen asema on havahduttu näkemään aivan toisesta näkökulmasta kuin muutama vuosikymmen sitten. Vaikka suomi ylipäätään voi hyvin ja elää monipuolista elämää, sen käyttöala on Suomessa kaventunut, erityisesti luonnontieteissä ja tekniikan alalla sekä kansainvälisissä yrityksissä. On käynyt selväksi, ettei suomen kielen asema säily itsestään, vaan sen säilyminen yhteiskunnan kaikilla aloilla käytettävänä kielenä vaatii yhä pienemmäksi käyvässä maailmassa tietoista huolenpitoa. Suomenkielinenkin yhteisö joutuu siis kysymään: Missä tilanteissa kieleni on käyttökelpoinen? Millä aloilla sitä voi käyttää?

Keskeinen alue kielen elinvoiman kannalta on koulutus. Koulutus- ja tutkimusjärjestelmässä on meneillään suuria muutoksia, joilla voi olla vaikutusta myös suomen kielen asemaan opetuksessa ja tutkimuksessa ja ajan oloon koko yhteiskunnan toiminnassa. Koko koulutusrakenne on suurten muutosten kohteena: ikäluokat pienenevät, mikä koettelee monilla seuduilla peruskoulun ja lukion opetusjärjestelyjä, ja korkeakoulujen uudistuminen on päivänpoliittinen kysymys. Yliopistomaailmassa on tekeillä kauaskantoisia ratkaisuja, jotka voivat vaikuttaa myös suomen kielen käyttöön ja nimenomaan sen aseman heikkenemiseen opetuksen ja tieteen kielenä. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut joutuvat yhä enemmän kilpailemaan sekä rahoituksesta että opiskelijoista. Kun ulkomailta halutaan saada Suomeen entistä enemmän opiskelijoita, on mahdollista, että maisteri- ja tohtorikoulutusta tarjotaan useilla aloilla yhä enemmän vain englanniksi. Tällöin  on vaarana, että suomenkielisten opiskelijoiden oikeus opiskella omalla kielellä vaikeutuu. Ajan oloon tällä on vaikutusta myös työelämään yleensä ja erityisesti kansalaisten ja tieteen suhteeseen. Jos suomeksi ei opiskella, eivät eri alojen ammattilaiset kykene toimimaan ammatissaan vaivattomasti suomeksi eikä tutkija opi kertomaan selvällä suomella oman alansa tuloksista. Myös peruskoulussa ja lukiossa omaan kieleen ja monipuoliseen vieraiden kielten tarjontaan tulee kiinnittää jatkuvaa huomiota. Siksi valtiovallan tulisi selvästi linjata kielipolitiikkansa, jotta kieliä koskevat ratkaisut eivät jäisi liikaa yksittäisten instituutioiden ja peruskoulusta vastaavien kuntien harteille.

Kansalliskielten käyttöalan kaventuminen englannin käytön laajentuessa on saanut lähes kaikki Euroopan kieliyhteisöt arvioimaan omaa tilaansa. Pohjoismaiden ensimmäinen kielipoliittinen ohjelma oli vuonna 1998 ilmestynyt Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielipoliittinen ohjelma, jossa käsiteltiin kielen asemaa yhteiskunnassa. Vaikka se ei antanut suosituksia, se oli tärkeä avaus suomalaisessa kielipolitiikassa. Sittemmin Pohjoismaissa ja myös Virossa, Latviassa ja Unkarissa on ilmestynyt kielilautakuntien ja valtion asettamien työryhmien laatimia kielipoliittisia ohjelmia. Suomessa ilmestyi vuonna 2003 ruotsin kielen lautakunnan laatima ruotsin kielen toimintaohjelma Tänk om… Toukokuussa 2009 julkistettu toimintaohjelma Suomen kielen tulevaisuus on yksi lenkki tässä kielten asemaa koskevien arviointien ja toimenpide-ehdotusten ketjussa.

Oikeus suomen kieleen

Suomen kielen toimintaohjelman lähtökohtana on yksilön oikeus äidinkieleen, mutta myös se, että muunkielisillä suomalaisilla on oikeus saada kunnollista valtakielen opetusta koulussa ja työelämässä. Ohjelmassa kuvataan nykysuomalaista kielenkäytön maailmaa, jossa suomea käytetään eri elämänaloilla muiden kielten rinnalla ja jossa se joutuu kilpailemaan elintilastaan englannin kanssa: koulussa, korkeakouluopinnoissa ja tieteen kielenä, kieliteknologiassa, yritysmaailmassa, kansallisessa hallinnossa ja EU:n toimielimissä sekä mediassa ja vapaa-aikana. Nykytilanteen taustan ymmärtämiseksi käsitellään myös suomen kielen historiaa ja pohjoismaisten naapurien viimeaikaisia kielipoliittisia ohjelmia ja toimia. Eri elämänalojen tilannetta havainnollistetaan esimerkkien avulla ja nostetaan esiin keskeisiä, meneillään olevia kehityslinjoja.

Toimintaohjelman ytimenä on suomenkielisen oikeus saada tietoa omalla kielellään, oikeus opiskella omalla kielellään ja oikeus käyttää omaa kieltään eri tilanteissa, kuten virastoissa ja terveydenhuollossa. Kyseessä on myös oikeus saada opetusta maan valtakielellä, kun äidinkieli on jokin muu kuin suomi. Kansalaisen on voitava vaikuttaa kaikin tavoin kielellisten oikeuksiensa toteutumiseen yhteiskunnassa.

Julkinen valta on vastuussa siitä, että maan kansalliskielten asema turvataan ja että kaikilla kansalaisilla äidinkielestä riippumatta on mahdollisuus oppia maan valtakieliä. Toimintaohjelman tarkoituksena ei ole taistella englantia tai muita kieliä vastaan – kielten opiskeleminen on suomalaisille itsestään selvää –, vaan tarkoitus on puhua suomen kielen puolesta ja painottaa sen merkitystä yhteiskunnan ja yksilön elämässä. Kielten rinnakkainelo on nykyoloissa välttämätöntä ja mahdollista. On tarkoituksenmukaista käyttää englantia ja muita kieliä kansainvälisillä areenoilla, kun taas monissa kotimaisissa yhteyksissä on tarkoituksenmukaista ja luonnollista käyttää suomea. Suomen kielen toimintaohjelmassa on kysymys suomalaisen demokratian säilymisestä niin, ettei tieteellinen ja taloudellinen eliitti erkaannu muun väestön elämänpiiristä.

Toimintaohjelman suosituksia

Ohjelmassa esitetään konkreettisia toimenpide-ehdotuksia suomen kielen aseman varmistamiseksi yhteiskunnan eri toimintalohkoilla. Ehdotukset suunnataan niille tahoille, jotka kullakin alueella ovat päättäjinä. Tässä vain muutamia poimintoja ehdotuksista.

2_09_suositus2.jpg Toimintaohjelmaa tehtäessä on entisestään vahvistunut käsitys, että Suomen valtiolla tulisi olla kielipoliittinen ohjelma, jota valmisteltaessa hyödynnettäisiin suomen kielen toimintaohjelmaa, vuonna 2003 valmistunutta ruotsin kielen toimintaohjelmaa, tekeillä olevia vähemmistökielten ohjelmia sekä Suomen kielioloja kuvaavaa valtioneuvoston kertomusta kielilainsäädännön soveltamisesta (2009). Ohjelman pääsuosituksena onkin, että Suomen valtio asettaa työryhmän laatimaan kielipoliittista ohjelmaa, joka ottaa kokonaisvaltaisesti huomioon Suomessa käytettävät kielet.

2_09_suositus2.jpg Suomea voi tutkia ja huoltaa laajamittaisesti vain Suomessa, eikä vastuuta voi ulkoistaa muille maille. Siksi julkisen vallan on turvattava suomen kieltä tutkivien, huoltavien ja opettavien instituutioiden voimavarat asianmukaisella tavalla niin, että nämä instituutiot voivat parhaalla mahdollisella tavalla vastata nyky-yhteiskunnan tarpeisiin. Suomen valtion tulee huolehtia myös siitä, että myös muita kuin kotimaisia kieliä puhuvat asukkaat saavat riittävästi sekä suomen kielen opetusta että opetusta omilla äidinkielillään. Kuntien kielipolitiikka olisi rakennettava osaksi valtakunnallista kielipolitiikkaa.

2_09_suositus2.jpg Suomen kielen tulevaisuuden kannalta kriittisiä kohteita ovat juuri nyt korkein opetus ja tutkimus. Siksi toimintaohjelma kiinnittää erityistä huomiota tähän lohkoon ja ehdottaa, että suomen kielen asema on turvattava korkeimmassa opetuksessa ja tutkimuksessa tieteellisen toiminnan rinnakkaiskielisyyttä edistävin keinoin: yliopistoissa taataan suomenkielinen opetus, gradut ja diplomityöt kirjoitetaan ensisijaisesti kansalliskielillä, julkisen tutkimusrahoituksen ehdoksi asetetaan, että jokainen tutkija alasta riippumatta julkaisee myös suomeksi ja että tutkimuksen arviointia varten laadittavissa julkaisuluokituksissa otetaan huomioon myös omakieliset julkaisut.

2_09_suositus2.jpg Julkisen vallan tulee palkita yrityksiä, jotka huolehtivat siitä, että käännöspalvelut ja suomen kielen tarkistus ovat ammattilaisten käsissä, ja jotka pitävät toiminnassaan huolta suomen kielen opetuksen järjestämisestä ja suomen kielen ylläpidosta.

2_09_suositus2.jpg Julkishallinnon palveluksessa olevien taitoa kirjoittaa selkeitä ja ymmärrettäviä viranomaistekstejä on jatkuvasti kehitettävä luomalla virastoihin järjestelmä, jossa kaikki osallistuvat säännöllisesti tehtäviensä kannalta tarkoituksenmukaiseen hyvän virkakielen koulutukseen. Tutkimuksen pohjalta on kehitettävä välineitä laki- ja EU-kielen sekä hallinnon tekstien laadun parantamiseen.

2_09_suositus2.jpg Ymmärrettävään kieleen tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota ja palkita niitä, jotka tuntevat vastuuta kielenkäytöstään. Ohjelmassa ehdotetaankin perustettavaksi kaksi valtion kielipalkintoa: ensinnäkin julkishallinnon organisaatiolle, joka on tavoitteellisesti ja tuloksellisesti parantanut tekstejään ja luonut siten hyviä käytäntöjä hallinnon kielen kehittämiseen, ja toiseksi julkisessa virassa tai vastaavassa tehtävässä toimivalle henkilölle, jonka suomen kielen käyttö on esikuvaksi kelpaavaa.

2_09_suositus2.jpg Kirjastolaitos on suomalaisen yhteiskunnan jalokiviä. Kunnille on luotava kannustimia, jotka turvaavat kirjastomäärärahojen riittävän tason. Pienilevikkisen kauno- ja tietokirjallisuuden kääntämistä on edistettävä. Käännösten laatu on taattava varaamalla käännöshankkeissa suomentajalle kunnon palkka ammattitaitoisesta työstä.

2_09_suositus2.jpg Kielipolitiikan tulee ulottua myös moni-ilmeiseen sähköiseen maailmaan. Suomen tulee huolehtia siitä, että tutkijoilla ja kaikilla kansalaisilla on pääsy erilaisten arkistoaineistojen äärelle ja että esimerkiksi liian tiukka tekijänoikeuslainsäädäntö ei estä kieliaineistojen saamista tutkimus- ja opetuskäyttöön.

Yhdessä kohti hyvää tulevaisuutta

Oman kielen kohtelu on arvokysymys. Yhteiskunnan tehtävänä on tarjota suotuisat puitteet, joiden turvissa yksilöt voivat tehdä kieltä koskevat ratkaisunsa. Suomen kielen asema perustuu siihen, millaisia institutionaalisia ja yksilöllisiä ratkaisuja me teemme tänään ja huomenna. Siksi Suomen kielen tulevaisuus -ohjelman suositukset osoitetaan laajalle rintamalle: valtioneuvostolle, eduskunnalle, kunnille, eri hallinnonaloille, yrityksille, koululaitokselle ja yliopistoille mutta myös lasten ja nuorten vanhemmille ja kaikille suomen kielen käyttäjille.

Toimintaohjelma on tarkoitettu esityöksi, jonka tavoitteena on luoda pohjaa suomen kielen käyttöä yhteiskunnassa lujittaville toimenpiteille. Ohjelma ei siis ole päätepiste, vaan työ suomen kielen puolesta jatkuu. Tekijät toivovat ohjelman innostavan etsimään hyviä ratkaisuja eri elämänaloilla niin, että suomi voi elää tulevaisuudessakin täysipainoisesti muiden kielten rinnalla. Toivomme rakentavan keskustelun jatkuvan myös Kielikellon palstoilla.

Kirjoittaja on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen johtaja.

Suomen kielen tulevaisuus. Kielipoliittinen ohjelma. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 155. Helsinki.

Teos julkaistaan myös sähköisessä muodossa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen www-sivuilla (www.kotus.fi). Palautetta ja tietoja työn etenemisestä voi lähettää osoitteeseen skt-palaute@kotus.fi. 

Suomen kielen tulevaisuus ‑toimintaohjelman kirjoittajat ovat professori emerita Auli Hakulinen, professori Jyrki Kalliokoski, professori Kimmo Koskenniemi ja opiskelija Antti Kanner Helsingin yliopistosta sekä johtaja, professori Pirkko Nuolijärvi, kielenhuolto-osaston johtaja Salli Kankaanpää ja erikoistutkija Sari Maamies Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta.

Ohjelmassa on seuraavat 10 lukua. Kukin luku sisältää suosituksia, joista tärkeimmät on koottu viimeiseen lukuun.

1. Miksi kielipoliittinen ohjelma?
2. Suomen kielen julkisen käytön ja aseman kehitys
3. Pohjoismaiden kielipoliittiset toimintaohjelmat
4. Suomi ja muut kielet koulussa
5. Suomen kieli korkeakouluopinnoissa ja tieteen kielenä
6. Kieliteknologia ja suomen kieli
7. Suomen kieli yritysmaailmassa
8. Suomen kieli kansallisessa hallinnossa ja Euroopan unionissa
9. Vapaa-ajan kielimaisema
10. Suositukset