Steppi nextille levelille – englanti suomessa

Mitä enemmän englantia nähdään ja kuullaan, sitä matalampi on kynnys lainata lisää englantia omaan kieleen. Joillakin aloilla – kuten tietotekniikassa – lainakynnystä ei taida enää ollakaan.

Suhtautuminen lainasanoihin on kuitenkin aina ollut monenlaista. Esimerkiksi klassisista kielistä peräisin olevia – usein ruotsin kautta lainautuneita – ”sivistyssanoja”, kuten aggressio, sensitiivinen ja reflektoida, on ainakin joissain piireissä arvostettu ja niiden osaamista pidetty itsestäänselvyytenä. Sen sijaan kyökin kautta tulleita ruotsin lainoja, kuten talriikki, nestuukki ja meinata, on saatettu pitää murteiden välityksellä tulleina ”sivistymättömyyden” merkkeinä (Saarimaa 1945). Kaikki vieras ei siis ole ollut trendikästä.

Tässä artikkelissa luodaan katsaus monien trendikkäänä pitämään englantiin: minkätyyppisiä sanoja, sanontoja, rakenteita ja oikeinkirjoituskäytänteitä englannin lainat suomessa edustavat ja miten kielenkäyttäjät niihin suhtautuvat?

Englannin lainat – jotain vanhaa, paljon uutta

Varhaisimmat englannin lainat suomessa ovat 1800-luvulta. Paavo Pulkkisen (1984) mukaan tällaisia ovat mm. pihvi, punssi, rommi, jury, klubi, lordi, muki, revolveri, tunneli, dollari ja punta. 1900-luvun alkupuolelta peräisin ovat mm. baseball, golf, taklata, tennis, treenata; baari, brandy, cocktail, filmi, piknik ja pokeri. Pulkkinen arvioi, että englannin lainoja oli ennen vuotta 1920 kaikkiaan viitisensataa.

Varsinkin toisen maailmansodan jälkeen englannin sanoja alkoi virrata suomeen enemmänkin mm. kevyen musiikin, tanssin ja vaatemuodin välityksellä. Näin kotiutuivat esimerkiksi rock, blues ja farmarihousut.

Jo 1960-luvun alussa Suomessa puhuttiin englannin sanojen tulvasta. Näin kirjoitti Kielitoimiston johtajana toiminut Matti Sadeniemi vuonna 1963 Virittäjä-lehdessä:

[Englanninkielisiä lainoja] suorastaan tulvii pohjoismaisiin kieliin. – – Esim. kaupan alalla on selvästi havaittavissa, että englanti on muotia, se ”myy”. Savukerasioissa, kivennäisvesipulloissa, paitapakkauksissa saattaa olla koko teksti pelkästään englanninkielinen, vaikka tuote on suomalaisen tehtaan Suomessa myytäväksi valmistama.

Nyt 2010-luvulla englannin sanat ovat arkipäivää melkein alalla kuin alalla. Asennoituminen niihin on kahtalaista, kuten ilmenee seuraavista vuonna 2014 järjestetyn kyselyn vastauksista (Korhonen & Lappalainen 2014):

”Monesti englannin lainat ovat todella paljon kätevämpiä kuin suomenkieliset vastineet ja puoltavat siksi paikkaansa.”

”Englannin korosteinen asema mitä tarpeettomimmissa yhteyksissä vaikuttaa kielteisesti ihmisten suhteeseen omaan äidinkieleensä. Koetaan jopa, ettei jotain asiaa voi uskottavasti esittää suomeksi.”

Englanti Suomessa ja suomessa

Englanti hallitsee mm. muodin, kevyen musiikin, elokuvan, tv-ohjelmaformaattien, urheilun, mobiili- ja virtuaalipelien, teknologian sekä hyvinvointitrendien alalla. Se on keskeinen kieli myös taloudessa ja tieteessä. Lisäksi internetin monet palvelut ja kanavat levittävät maailmanlaajuisesti englannin sanastoa ja fraseologiaa. Englanti avaa ovia. Englanti yhdistää.

Myös nimet levittävät kieltä. Jopa valtionyhtiöillä on englanninkielisiä nimiä, kuten Traffic Management Finland Oy. Jotkut nimet ovat myös avoimesti sekakielisiä eli – myönteisemmin ilmaistuna – monikielisiä, kuten tv-ohjelma SuomiLOVE.

Englannin näkyvyyttä ja kuuluvuutta lisää sekin, että moni käyttää arjessaan englannin ilmauksia keskellä suomenkielistä puhettaan tai kirjoitustaan, like this. Nämäkin ovat sekakielisiä käytänteitä. Kielemme rajat eivät siis ole maailmojen rajoja.

Vaikka englannin arvostus on kasvanut ja kielitaito kohentunut, ei Suomessa voi olettaa kaikkien ymmärtävän englantia. Englanti sulkee ovia. Englanti erottaa.

Toisin kuin joskus kuulee väitettävän, kieli ei köyhdy, kun siihen otetaan ilmauksia vieraasta kielestä. Elinvoimainen kielihän suorastaan imuroi järjestelmäänsä uusia sanoja ja sanontoja. Kun vieraasta kielestä otetaan sanoja, on kuitenkin tehtävä valintoja. On esimerkiksi ratkaistava, otetaanko sana suomeen semmoisenaan eli sitaattilainana, mukautetaanko se suomen äänne- ja muotojärjestelmään vai voidaanko ilmaus kääntää.

Sitaattilainat

Sitaattilaina on ilmaus, joka on otettu kieleen ”sitaattina” eli alkuperäisessä kirjoitusasussaan. Tällöin tavoitellaan yleensä myös alkukielen mukaista ääntämystä. Vakiintuneita, yleiskielisissäkin yhteyksissä käytettäviä englannin lainoja ovat mm. seuraavat:

after sun, bestseller, burnout, chat, city, closed, controller, cupcake, deadline, fitness, freelancer, hiphop, internet, jetlag, leasing, lotion, off, on, online, open, outlet, personal trainer, prepaid, stand up, take away

Sitaattilainoja pitää taivuttaa siinä missä muitakin suomen sanoja. Joskus pitää ratkaista, valitaanko taivutusmuoto sanan kirjoitus- vai ääntöasun mukaan:

a) soundtrackissa vai soundtrackissä, cateringia vai cateringiä?

b) smoothieta vai smoothiea?

c) popia vai poppia?

Käytännössä päätteen vokaaliksi (a) käy yleiskielessäkin joko a tai ä: näistä a sopii kirjoitusasuun (soundtrackissa) ja ä ääntöasuun (”saundträkissä”). Myös ie-loppuiset sanat (b) voi yleiskielessä taivuttaa sekä kirjoitusasun (smoothieta) että ääntöasun (”smuutia”) mukaan.

Sanan pop (c) tyyppisten yksitavuisten sanojen taivutusmuodossa on yleiskielisessä kirjoitusasussa vain yksi konsonantti: kuunnella popia. Selvemmin hahmottuisi kuitenkin yhdyssana: kuunnella pop-musiikkia. Vaihtoehto poppia on arkisempi.

Sitaattilainoja on myös lyhenteissä: B&B (bed & breakfast), b2b (business-to-business). Suomenkielisessä tekstissä tällaiset herättävät usein hämmennystä joko merkityksen tai lukutavan takia.

Sitaattilaina voi sisältyä myös yhdyssanaan, jonka toinen osa on suomessa vanhempaa perua. Osin tällaiset ovat käyttöön vakiintuneita, kuten hiusspray, jääshow; fitnessmalli, rankinglista. Usein osien välissä käytetään yhdysviivaa selvyyden vuoksi: catering-palvelu, leasing-auto.

Mukautetut lainat

Sana voidaan lainata toisesta kielestä niin, että se mukautetaan suomen äänne- tai taivutusjärjestelmään. Yksinkertaisimmillaan englannin substantiivista saadaan suomea lisäämällä loppuun -i. Monet tällaiset sanat ovat tyyliltään arkisia:

fani, hipsteri, killeri

Enemmän mukautusta syntyy, kun sana kirjoitetaan ääntöasun mukaisesti ja lisätään loppuun -i. Pääosin ilmaukset ovat arkisia, mutta osa on jo sulautunut yleiskieleen:

biisi, draivi, frendi, koutsi, leidi
iisi, äksöni
skeitti, snäppi, spämmi, tsänssi, tsätti, tägi
randomi

yleiskielisiä: brändi, drooni, netti, räppi, tviitti

Toki myös i:ttömiä mukautuksia on:

bisnes (yleiskielinen), fain, teisting (< engl. fine, tasting)

Substantiivimukautukset ovat siis pääosin i-loppuisia ja samaan taivutustyyppiin kuuluvia (biisi, biisin, biisejä). Myös verbejä mukautetaan suurelta osin yhteen taivutusmuottiin, nimittäin vastata-tyyppisten verbien mukaisiksi (vastaan, vastasin, vastannut). Nämäkin sanat ovat pääosin arkisia:

digata, koutsata, meilata, mätsätä, seivata, sheivata, striimata, tsekata, tverkata, tviitata, tägätä

Jonkin verran syntyy myös muunlaisia mukautuksia: rulettaa, hakkeroida, pikkelöidä.

Sanan merkityksen muuttuminenkin on eräänlaista uuteen mukautumista. Esimerkiksi monet vierasperäiset adjektiivit ovat saaneet englannin mukaisen uuden merkityksen: eeppinen (’hieno, mahtava’), graafinen (’hätkähdyttävän realistinen’) ja vokaalinen (’äänekäs’).

Esittelyssä maailman eeppisin golfkenttä!

Monille nuorille uusi merkitys on päällimmäisenä, vanhemmille vanhempi merkitys. Vuorovaikutus tosiaankin vaatii keskinäistä ymmärrystä.

Käännöslainat

Parhaimmillaan käännöslainat istuvat huomaamattomasti muun sanaston joukkoon. Vakiintuneita englannista käännettyjä sanoja ovat mm. kotisivu, lasikatto, nollatoleranssi, palvelin, sovellus sekä sohvaperuna.

Joskus englannista käännetyistä kielikuvista tai muista sanonnoista saattaa kuitenkin – ainakin aluksi – syntyä koomisia mielikuvia, jos suomessa ei ole ilmaukselle luontevaa kosketuspintaa. Näin on käynyt esimerkiksi seuraaville tapauksille, jotka ovat teksteissä melko tavallisia mutta tyyliltään arkisia:

Iso käsi (= aplodeja) ohjaajalle: Aurora antaa uskoa kotimaisen elokuvan tulevaisuuteen.

Orpo pitää irtisanomiskiistaa isossa kuvassa (= pääosin; laajasti tarkasteltuna) ratkaistuna.

Tehtävän ratkaiseminen vaatii laatikon ulkopuolelta ajattelua (= ajattelua uudella tavalla).

Näissä kaupungeissa asunnonostokyky on nyt paras ikinä (= kaikkien aikojen paras).

Hieman huomaamattomampia ovat rakenteet, joissa verbit ottaa ja tehdä ovat laajentaneet käyttöaluettaan englannin mallin mukaan:

Uuteen puhelimeen tottuminen ottaa kyllä aikaa. (take time)

Mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän se teki järkeä. (make sense)

Myös Kotimaisten kielten keskuksen yleiskielen seurantatalkoisiin on lähetetty havaintoja mm. seuraavien englantitaustaisten ilmausten yleistymisestä: saada kiinni (’ymmärtää’), budjettimatka (’edullinen matka’), ratkaisu (’tuote, vaihtoehto’).

Heidän mielestään tuntui vaikealta saada kiinni kirjan maailmankuvasta.

Kokeiltavana uusi juotava ateriaratkaisu!

Monia kielenkäyttäjiä tällaiset ilmaukset hiertävät niiden kaksitulkintaisuuden takia: alkuperäiset merkitykset kulkevat uuden merkityksen mukana, jopa päällimmäisinä. Monille nuorille uudempi merkitys on näissäkin tapauksissa ensisijainen ja neutraali. Yhteentörmäyksiltä ei voi välttyä.

Muoto- ja lauserakenteen lainat

Selvimmin lainattu näkyy sanastossa, mutta myös muoto- tai lauserakenteen piirteitä siirtyy kielestä toiseen varsinkin käännettäessä. Monet rakenteet alkavat sitten herkästi elää omaa elämäänsä myös ilman käännöskontekstia. Esimerkiksi ns. sinä-passiivi eli yksikön 2. persoonan käyttäminen yleistävässä tehtävässä on yleistynyt viime vuosina englannin you-ilmauksen vaikutuksesta. Tämä rakenne keskellä neutraaliksi tarkoitettua asiatekstiä saattaa hämmentää:

Liityntäpysäköintipaikoille asennetaan QR-koodin lukijat, jolloin pääset niihin myös HSL-sovelluksella. (– – jolloin niihin pääsee – –.)

Myös prepositiomainen verbitön koska-rakenne on yleistynyt, mutta lähinnä leikillisesti käytettynä. Tosin ajan myötä leikillisyyden aste on tainnut vähentyä:

Näytös on peruttu, koska sairaustapaus. (– – peruttu sairastumisen vuoksi.)

Muutamat yleiskielitalkoisiin osallistuneet ovat arvelleet, että englanti (she/he who) olisi vaikuttanut hän joka -ilmaustyypin yleistymiseen se joka -rakenteen kustannuksella. Todennäköisesti englanti on tätä käytännettä vauhdittanut, mutta pääsyynä lienee se, että monien mielikuvissa ihmiseen voisi suomessa viitata vain persoonapronominilla.

Kuulutko heihin, jotka eivät löydä elämässä paikkaansa? (Yleiskielessä: niihin, jotka)

Eräät yleiskielitalkoisiin havaintojaan lähettäneet ovat lisäksi otaksuneet, että verbin monikkomuodon lisääntynyt käyttö lukusanailmauksen yhteydessä olisi osin englannin vaikutusta. Monikollinen verbi ilmaustyypissä viisi lasta osallistuvat (pro osallistuu) on kyllä lisääntynyt, mutta syy tähän ei ole selvä. Rakenteen verbin yleistynyttä monikkoa hämmästeltiin nimittäin jo yli sata vuotta sitten (Genetz 1900). Englannin vahvistavaa vaikutusta ei kuitenkaan voine täysin kiistää.

Sen sijaan englanti on saattanut vahvistaa tehdä-tyyppisen infinitiivin käyttöä. Esimerkiksi ilmausten rakastaa tehdä, vihata lähteä kaltaiset rakenteet (pro rakastaa/vihata jonkin tekemistä) lienevät yleistyneet englannin mallista (love to make, hate to leave). Kuitenkin sellaisille ilmauksille kuin pystyy tehdä, joutuu lähteä (pro yleiskielen pystyy tekemään, joutuu lähtemään) on omaakin murrepohjaa (ks. Korhonen 2019).

Yleiskielitalkoissa on kiinnitetty huomiota myös englanninmalliseen konjunktioilmaukseen sekä–ja (both–and):

Poliisin mukaan sekä tilanomistaja ja vieras harrastivat metsästystä. (Yleiskielessä: sekä–että)

Herkkä lainautuja englannista käännettäessä on lisäksi sanajärjestys. Tietyntyyppisten lauseiden malli siirtyy sitten helposti myös suoraan suomeksi kirjoitettaviin teksteihin.

Vene löytyi rannalta. (Vrt. neutraali suomen sanajärjestys: Rannalta löytyi vene.)

Oikeinkirjoituskäytänteiden vaikutus

Vaikka oikeinkirjoitussäännöt ovat kielikohtaisia, vaikuttaa englanti tälläkin saralla. Erityisesti pilkkua käytetään englantilaisittain virkkeenalkuisten ajanilmausten ja kommentoivien ilmausten (toisaalta, valitettavasti) perässä sekä lauseenvastikkeen ja subjektinkin perässä. Seuraavat esimerkit eivät ole suomen yleiskielen suositusten mukaisia:

Aivan viime vuosien aikana, sopimusta on uusittu moneen kertaan.

Esikoisen nouseminen ehdolle kaunokirjallisuuden Finlandian saajaksi, oli Cristina Sandulle täydellinen yllätys.

Toisaalta pilkku on kuitenkin saanut väistyä englanninkieliseen maailman kuuluvan desimaalipisteen tieltä:

Lämpötila oli eilen 9.5 astetta plussan puolella. (Yleiskielessä: 9,5)

Moni arvelee myös yhdyssanojen erilleen kirjoittamisen olevan englannin vaikutusta. Suhde ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Yhdyssanojen kirjoittamisessa on nimittäin aina ollut horjuntaa, nykyään virheellistä kirjoitustapa vain näkee enemmän internetin avointen foorumien takia. Yleiskielitalkoohavainnoissa on vihjattu myös alkukirjaimen koon muuttuneen kielten ja kansallisuuksien nimityksissä englannin malliseksi:

Hän opetti Suomea. (Yleiskielessä: suomea)

Kilpailussa oli mukana myös kaksi Etelä-Afrikkalaista. (Yleiskielessä: eteläafrikkalaista)

Oikeinkirjoitus on osittain tahtolaji. Siksi onkin oireellista, että jotkut nuoret pyrkivät englantia käyttäessään kirjoittamaan aina oikein, mutta suomeksi kirjoitettaessa suhtautuminen on välinpitämättömämpää. Seuraavassa on lainaus Sanni Hautamäen (2015) internetin kieltä käsittelevästä tutkimuksesta, jossa eräs nuori toteaa:

Jos kirjoitan jotain englanniksi, haluan varmistaa, että oikeinkirjoitus on varmasti kohdillaan, jotta en saa typeriä korjauskommentteja muilta. Suomea kirjoitan lähes samalla tavalla kuin puhun.

Ilmiö ei välttämättä koske vain nuorisoa.
 

What next?

Toisaalta kieli rikastuu englannin lainojen takia: sanasto kasvaa. Toisaalta kielenkäyttäjät voivat hermostua englannin sanojen vyörystä. Yhä useammin suomenkielisen puheen keskellä kuulee myös englannin sanontoja, kokonaisia lauseitakin. Toistaiseksi ei liene tutkittu, kuinka laajaa tällainen on tai miten siihen asennoidutaan eri tilanteissa.

Englanti tulee paljolti sitaattilainoina, mutta mukautukset ovat ainakin arkisessa kielenkäytössä tavallisia. Mukautusten tyyliarvo on asennekysymys: ei ehkä vielä olisi liian myöhäistä alkaa sietää niitä myös asiatyylisissä teksteissä? Monien kielenkäyttäjien mielestä englannin sitaattilainoja on kuitenkin ehkä jo nähty liian kauan, jotta voitaisiin mukauttaa vaikkapa action asuun äksön. Paula Sajavaara (2000) onkin todennut, että vierassanat eivät ole vain oikeinkirjoitus- ja ääntämiskysymys vaan myös kielipsykologinen, kielisosiologinen sekä kulttuurinen kysymys. Asenne ratkaisee.

Yksittäiset englannin sanat ja fraasit eivät turmele suomea. Kieli voi pikkuhiljaa kyllä kärsiä, jos sitä ei käytetä monipuolisesti. Esimerkiksi tieteen ja koulutuksen alalla englanti on käyttökielenä syönyt tilaa suomelta. Tähän ilmiöön liittyy vakavia uhkia. Vain kieli, jota käytetään kaikilla elämän aloilla, voi voida hyvin.

Englantia ei silti pidä pelätä, vaikka kukaan ei voikaan ennustaa, millainen on steppi nextille levelille. Pentti Saarikoski kirjoitti runossaan: ”Suomen kieli / on minulle ikkuna ja talo / minä asun tässä kielessä / Se on minun ihoni”. – Kielenkäyttäjät päättävät, onko englanti talon tapetti vai seinät.
​​​​​​​

Lähteitä

Kielikello: Talkoohavaintoja-palsta(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Kotimaisten kielten keskus: Yleiskielen seurantatalkoot(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Genetz, Arvid 1900: Katsaus suomen kielen käytäntöön vuosisadan lopussa. Esitelmä Suomen Tiedeseuran vuosijuhlassa. Översigt af Finska vetenskaps-societetens förhandlingar XLII 1899–1900. Helsingfors: J. Simelii.

Hautamäki, Sanni 2015: Millaista kieltä internetissä käytetään? – Nuorten näkemyksiä verkkokielen variaatiosta. Suomen kielen pro gradu -työ. Tampereen yliopisto.

Korhonen, Riitta 2019: Pystyy vastata, joutuu antaa, voi juoksee – verbimuodot muutoksessa. – Kielikello 1/2019.

Korhonen, Riitta – Lappalainen, Hanna 2013: Kieli muuttuu – rikkautta vai rappiota? – Kielikello 4/2013.

Pulkkinen, Paavo 1984: Lokarista sponsoriin. Englantilaisia lainoja suomen kielessä. Helsinki: Otava.

Saarimaa, E. A. 1945: Sivistymätöntä tyyliä. – Virittäjä 49 s. 292–293.

Sadeniemi, Matti 1963: Englantia suomessa. – Virittäjä 67 s. 410–412.

Sajavaara, Paula 2000: Kielenohjailu. – Kari Sajavaara & Anja Piirainen-Marsh (toim.), Kieli, diskurssi & yhteisö s. 67–106. Jyväskylä: Soveltavan kielentutkimuksen keskus.