Stadin slangi on kielimuoto, jonka ytimessä ovat sen omintakeiset sanavarat. Slangi sai alkunsa 1800–1900-lukujen taitteessa nopeasti teollistuvan ja kasvavan Helsingin kaduilla suomen- ja ruotsinkielisten poikajoukkojen keskuudessa. Sanat levisivät suusta suuhun, niitä varioitiin ja niillä leikiteltiin. Slangisanojen alkuperät kertovat yli sadan vuoden takaisen Helsingin kielimaisemasta.
Stadin slangin sanojen alkuperästä on kaivattu kokonaisesitystä ainakin siitä lähtien, kun Heikki ja Marjatta Paunosen teos Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja ilmestyi vuonna 2000. Kaarina Karttusen Nykyslangin sanakirja (1979) sisälsi alkuperänselityksiä valikoidusti, samoin Stadin slangin venäläisyyksiin keskittyvä Heikki Paunosen Sloboa stadissa (2016). Heikki Paunonen on käsitellyt slangisanojen alkuperää myös mm. Helsingin Sanomien ja Stadin slangi ry:n Tsilari-lehden palstoilla. Kokonaisesitystä koskevaan haasteeseen päätin tarttua joitakin vuosia sitten, ja laadin Stadin slangin etymologisen sanakirjan, joka ilmestyi alkuvuodesta 2021.
Oman sanakirjani eli Stadin slangin etymologisen sanakirjan aineisto on peräisin Paunosten Stadin slangin suursanakirjasta, jossa hakusanoja on yli 30 000. Etymologiseen sanakirjaan siitä on poimittu noin 2 600 sanaa johdoksineen ja äännevariantteineen eli noin 9 000 sanaa. Poimitut sanat edustavat pääosin vanhaa, ennen 1970-lukua käyttöön tullutta sanastoa. Ulkopuolelle on jätetty nuorimpien slangisanojen lisäksi yhdyssanat, läpinäkyvimmät johdokset, erisnimet sekä erilaiset merkityksensiirtymät, joita on valtavasti ja jotka erityisesti kertovat kielellä leikittelystä.
Dösällä skutsiin – ruotsin vahva vaikutus
Slangin kovinta ydintä ovat lainasanat. Selvästi eniten niitä on tietysti ruotsista. Lainasanat ovat usein ns. kulttuurisanoja, eli ne ilmentävät kulttuurissa uusia ilmiöitä. Stadissa tällaisia uusia, nuorille tärkeitä sanoja olivat sata vuotta sitten vaikkapa spora (ruotsin spårvagn) ja dösä (ruotsin dosa ’purkki’), bailut (ruotsin bal ’tanssiaiset’), baislari ’leivonnainen’ (ruotsin bakelse) ja flamma ’heila’ (ruotsin slangin flamma ’heila’, oik. ’liekki’).
Kielikontaktin intensiteetistä kertoo se, että myös paljon jokapäiväistä perussanastoa on omaksuttu ruotsista, kuten substantiivit sköne ’meri’ (sjö), suulis, suulberi ’aurinko’ (sol), tredu, fredu ’puu’ (träd), skutsi ’metsä’ (skog), stenu, stemu ’kivi’ (sten) ja snöge ’lumi’ (snö).
Verbejä on kielessä kaiken kaikkiaan vähemmän kuin substantiiveja, ja lisäksi niitä lainataan vähemmän. Ruotsista on kuitenkin slangiin lainattu paitsi leikkiin ja ajanvietteeseen liittyviä verbejä kuten jaagaa ’ajaa takaa’ (jaga) ja metskaa ’onkia’ (meta), myös perusverbit stondaa ’seistä’ (stå, stånda), sittaa, tsittaa ’istua’ (sitta), tsiigaa ’katsoa’ (kika ’tirkistää, tähystää’) ja skruudaa ’syödä’ (ruotsin slangin skrota, oik. ’jauhaa, murskata’).
Adjektiiveista ruotsalaisperäisiä ovat keskeisimmät buli ’iso’ ja snadi ’pieni’, mutta lainausprosessissa ne eivät ole yhtä suoraviivaisia kuin substantiivit ja verbit. Bulin taustalla on murresana bulen (murteissa buli, bulin, buligär), joka tarkoittaa turvonnutta tai paisunutta. Snadin lainalähde on puolestaan substantiivi knatt ’napero, pikkulapsi; ryyppy’. Adjektiiveja lainattaessa on turvauduttu yleensä niiden määräiseen muotoon, kuten sanoissa nyya ’uusi’ ja gamla ’vanha’.
Partikkeleita ei kielestä toiseen juuri lainata, mutta Stadin slangissa ruotsista on saatu ainakin tvärt ’heti’ (tvärt ’välittömästi, heti’) ja megeen, messiin ’mukaan’ (med ’mukana, mukaan’, med sig ’mukanaan, mukaansa’).
Venäjää Helsingin kaduilla – bonjaatko?
Venäläislainat ovat Stadin slangin tunnusomaisia aineksia, ja ne kuuluvat kauttaaltaan slangin vanhimpaan sanakerrostumaan. Kuten ruotsista on venäjästäkin lainattu niin substantiiveja kuin verbejä, esimerkiksi
lafka (lávka ’kauppa’)
mesta (mésto ’paikka’)
tšapka ’lakki’ (šápka ’lakki’)
aborkat ’kengät’ (opórki ’kenkärajat, huonot kengät’)
bonjaa ’ymmärtää’ (ponját’, ponimát’ ’ymmärtää, käsittää, tajuta’)
snaijaa ’tietää’ (znat’ ’tietää, osata, tuntea; ymmärtää’).
Nämä slangille tyypilliset verbit tuovat suorastaan silmien eteen katupoikien ja venäläisten sotilaiden kohtaamisen ja hapuilevan keskustelun: ymmärrätkö? tiedätkö?
Venäjän taito ei pojilla ollut kaksinen. Venäjästä saatujen lainojen joukossa on paljon sellaisia, jotka näyttäisivät lainatun usein toistetuista sanoista niiden merkityksestä suuremmin välittämättä. Bamlaaminen puhumisen merkityksessä lienee tullut venäjänkielisestä rukousformulasta Góspodi pomíluj ’Herra armahda’. Verbistä dat’ ’antaa’ on saatu sekä daiju ’naama, turpa’ (dáju ’annan’, siis turpaan) että daša ’huora’ (dáš ’annat’, siis minulle seksiä).
Samoin verbistä igrát’ ’soittaa’ on saatu skraitta ’hanuri; gramofoni; kitara’ ja kuulemista merkitsevän verbin eri muodoista sanat slusi (slušaj ’kuule!’) ja slisti (slyš-ty ’kuuletko’), jotka molemmat tarkoittavat slangissa venäläistä ihmistä. Sellaisenaan on lainattu huudahduksia kuten stoi (stoj ’seis!’), sassiin (sejčás’ ’nyt, heti’) ja harasoo (horošó ’hyvin’).
Skrode skoobari – saksaa ja englantia
Venäjää pidetään määrällisestikin merkittävänä Stadin slangin lainalähteenä, mutta englanti on, ehkä hieman yllättäen, myös vanhemmassa sanastossa melko tasavahva venäjän kanssa, jopa hieman yleisempi.
Vanhimpien englantilaislainojen joukossa ovat esimerkiksi
dongarit (1900-luvun alusta) ’(leveälahkeiset) pitkät housut; merimiesten housut; farmarihousut’ (dungarees ’puuvillahousut’)
poiskotti (1910–) ’partiolainen’ (amerikanenglannin boy scout ’partiolainen’)
skoobari (1910–) ’karjapaimen, cowboy’ (cowboy)
slovari (1920–) ’hidas tanssikappale, hidas foksi’ (slow fox)
floveri (1920–) ’kukka’ (flower)
jees (1920–) ’kyllä, aivan niin; hyvä’ (yes)
pleisi (1920–) ’paikka’ (place)
iisi (1930–), iisisti (1910–) ’hiljaa; rauhallisesti; helposti’ (easy ’helppo, huoleton’).
Saksan kielestä on peräisin kolmisenkymmentä sanaa. Tavallisimpien joukossa on stiflat ’saappaat’ (Stiefel ’saapas, saappaat’), tsuge ’juna’ (Zug ’juna’) sekä grode tai skrode ja groussi ’vahva, voimakas, roteva’ (groß ’iso’).
Sotilasslangin kautta on saatu saksalaisperäiset diinsti ’(ase)palvelus’ (Dienst ’palvelus’) ja santsi (Schanze ‘vallitus’ raskaan urakan merkityksessä).
Ylioppilaiden kielestä on lainattu fuksi ’ensimmäisen vuoden ylioppilas’ (Fuchs ’kettu; ensimmäisen vuoden opiskelija’) ja nahari ’jatkot’ (ruotsin slangisanan nahare välityksellä saksan sanasta Nachspiel ’jälkipeli, jatkot’).
Vaikka valtaosa sanoista on 1900-luvun alusta ja varsinkin 1920-luvulta, jolloin saksalaissotilaita oleskeli Helsingissä, on niiden joukossa ihan tuoreitakin, kuten 1990-luvulta kirjatut shaisse, shaiba (Scheiße ’paska; kirosana’) ja fotse (Fotze ’naisen sukuelin’). Osa on varmaankin tarttunut koulun saksantunnilta, kuten fati ’isä’ (Vati ’iskä’, Vater ’isä’) ja kinderi ’lapsi’ (Kinder ’lapset’, Kind ’lapsi’).
Italiaa, latinaa, romanikieltä ja vähän jiddišiäkin
Italialaiset iskelmät ja elokuvat toivat 1950-luvulla slangiin sellaisia sanoja kuin
bambiino ’tyttö’, (bambino ’(poika)lapsi’, bambina ’tyttölapsi’)
ragatsi ’tyttö, nuori nainen’ (ragazzi ’tytöt’, ragazza ’tyttö, nuori nainen’)
straada ’katu, tie’ (strada ’tie’ ja erityisesti Fellinin elokuva La strada)
tsau (~ tsaukki, tsaukkis) ’moi!’ (ciao ’terve’!).
Jo 1900-luvun alusta on kirjattu diiva (diva ’primadonna, oopperalaulajatar’), donna (donna ’nainen’) ja dzelli ’jäätelö’ (gelato ’jäätelö’).
Joitakin sanoja on lainattu myös ranskasta:
blankku ’valkoviini’ ((vin) blanc)
cinema ’elokuva’
cufööri ’parturi’ (coiffeur).
Espanjasta puolestaan ovat peräisin manjaana ’myöhemmin’ (mañana ’huomenna’), bueno ’hyvä’ ja peseta ’raha’.
Latinasta ovat enimmäkseen koululaisslangin tuomisina
bona ’hyvä’ (feminiinimuoto bona ’hyvä’)
civis ’vanhemman ikäluokan ylioppilas’ (civis ’kansalainen’)
finis ’loppu, lopussa; (lopen) uupunut’ (finis ’loppu’; ruotsin kautta tästä on saatu slangiin finaali, olla finaalissa ja italian kautta finito)
opus ’kirja’ (opus ’työ, teos’)
teutoni ’saksalainen’ (teutones ’saksalaiset’)
– ehkä myös ursus ’vahva, lihaksikas’ (ursus ’karhu’).
Romanikielestä ovat peräisin
kaale ’romani’ (kaalo, monikossa kaale ’musta; romani’)
biknaa ’välittää, varsinkin huumeita’, pignaa ’kitsastella, myydä vastenmielisesti’, piknaa ’varastaa’ (biknavaa ’myydä’)
dzumbaa ’ennustaa kädestä, povata’, dzumbari ’povari, romaninainen’ (dzumavaa ’taikoa, loitsia; povata’, dzumiba ’taikuus’).
Yksinäinen klassikko on kaveri, joka on tullut todennäköisesti Tukholman alamaailman slangin kautta jiddišin sanasta khaver ’kumppani, kaveri’.
Hillutaan ja jorataan – murteista slangiin
Murteet ovat merkittävä slangisanojen lähde. Verbi hannaa ’pelätä, arkailla; vastustaa; (kielteisenä) uskaltaa’ on tunnettu murteissa muodossa hannoa (kielteisenä) ’hennoa, raaskia; uskaltaa, rohjeta’, hannaida ’raaskia, rohjeta, tohtia’ (en hannae ’en tohdi’).
Verbi joraa ’tanssia’ johdoksineen (jorot, jortsut) voi liittyä murresanaan joro ’jono, pitkänomainen muodostelma’ sekä sen kanssa yhteen kuuluviin hidasta, yksitoikkoista tekemistä merkitseviin verbeihin (jorottaa, jorotella). Verbiä skippaa ’juosta’ voi verrata murresanaan kipata ’juosta (hypähdellen)’, joka on samaa kantaa kuin yleiskielen sanat kipittää, kipaista.
Murresanoja ovat myös esimerkiksi
hillua ’riehua, rehvastella; kuljeskella, oleskella’
heppu ’poika, nuori mies, kaveri’
hepuli ’hermokohtaus, raivokohtaus; hillitön naurukohtaus’
hoito ’puukko’
häiskä ’poika, nuorukainen; mies, kaveri’
häppä ’alkoholi, viina, pirtu’ (murteissa hoivakielen sana lapsille juomaa tarjottaessa)
hässiä ’naida, rakastella’
kako ’hullu, tyhmä, hölmö, hassu, omituinen’ (lounaissuomalainen murresana, joka tarkoittaa myös pöllöä tai muita lintuja)
kessu ’(itse valmistettu) tupakka; piipputupakka’
kiva ’hyvä, mainio, hauska’ (todennäköisesti sama kuin murresana kiva ’kova’)
lärvi ’suu; kasvot, naama’
näkäräinen ’ryyppy’ (murresana, jolla kuvataan jotain hyvin pientä, kuten näkärä ’pieni veitsi; pienoiskirves’, näkäräinen ’hyttynen, mäkärä’)
penska ’(pikku)lapsi’.
Osa murresanoistakin on lainaa, kuten
karpaasi ’mies, äijä; poika; kaveri’ (ruotsin karbas ’piiska’)
kloogu ’hassu’ (murt. klooki ’hauska, vitsikäs; vitsinikkari; omituinen’ ruotsin sanasta klok ’viisas’)
kuksia ’naida, nussia’ (myös karjalassa kukšie ’naida, nussia’ venäjän verbistä kuksit’ ’hieroa; naida, nussia’)
kämppä ’huone, asunto’ (amerikanenglannin camp ’tukkikämppä, tilapäinen asumus’)
känni ’humala’ (ruotsin känning ’hutikka, lievä humala’ verbistä känna ’tuntea’)
nalkki: jäädä nalkkiin ’jäädä kiinni’ (sanonta jäädä nalkkiin tunnetaan murteissa ja karjalassa etupäässä koirista, jotka paritellessaan takertuvat kiinni toisiinsa; tämä on lainaa ruotsin verbistä nalkas ’lähestyä; paritella’)
palturi ’omatekoinen sätkä’ (ruotsin palt-tobak ’kessu; väriltään veripalttua (palt) muistuttava kotitekoinen (puru)tupakka’)
pätäkkä ’raha’ (tarkoittanut viiden kopeekan rahaa tai muuta kolikkoa ja lainattu venäjän sanasta pjaták ’viiden kopeekan raha’)
rökittää ’antaa selkään’ (vrt. ruotsin rygg ’selkä’)
sapiska ’moite, nuhtelu, kurinpalautus’ (venäjän zapíska ’kirjoitus, kirjelmä, kirjelappu; kuitti’)
sapuska ’ruoka, muona, eväät’ (venäjän zakúska ’(etu)ruoka, alkupalat, välipala; viinan kanssa nautittu purtava’)
tisuri ’työ- tai päivystysvuoro’ (venäjän dežurit´ ’päivystää’)
tunari ’huonosti työnsä hoitava ihminen, poropeukalo’ (murresana, jonka takana on sama ruotsin verbi dona ’puuhata, askarrella’ kuin sanoissa duuni, duunaa)
tyssää ’pysähtyä, keskeytyä’ (ruotsin studsa ’tönäistä, pompauttaa; estää, pysäyttää; törmätä; pysähtyä, estyä’).
Kalkkis, skitso ja jätski – johdoksia ja lyhentymiä
Johdosten määrä on suuri, ja slangissa on paljon omanlaisiaan johdoksia. Yleisimmät johtimet -ari ja -is ovat yhteisiä ruotsin kanssa. Näille johdoksille on tyypillistä, että muokattavasta sanasta, usein yhdyssanasta, otetaan käyttöön vain sopiva sekvenssi sanan alusta:
abis (apukoulu), kalkkis (kalkkeutunut) ’vanha, fossiili’, pesis (pesäpallo), jysis tai jysäri (jysäyttää) ’krapula, päänsärky’
libari (vrt. lippu), loparit (lopputili), lädäri (lättähattu), motskari (moottoripyörä, -vene), mukkari (mukiinmenevä), pakkari (pakettiteline), sislari (sisilisko).
Johdos voidaan muodostaa myös pelkästä kirjaimesta (tai kirjaimista), kuten kookkis (K-kauppa), bemari (BMW), uukkari (U-käännös), älppäri (LP-levy), änäri (NHL).
Tavallisimmat johdokset, joissa esiintyy slangille tyypillisiä johtimia (kuten nurtsi ’nurmikko’ ja pitsku ’piha’, rantsu ’ranta’), on läpinäkyvyytensä takia rajattu etymologisen sanakirja-aineiston ulkopuolelle. Kaikkiaan slangin johto-opissa on vielä paljon selvitettävää.
Sanojen typistäminen on slangille tyypillistä. On suoria leikkauksia, kuten homo, kara (karamelli) ja skitso (skitsofreenikko), tai vain lievästi muunneltuja sanan osia, kuten pervo (perverssi), tenu (denaturoitu (sprii)) ja aku (akvaviitti). On takaperoisjohdoksia, kuten jytä (jytistä) ja jännä (jännittävä), ja sitten on lyhennelmiä, joihin liittyy johdosmaisia elementtejä, kuten jäde ja jätski (jäätelö), node ja notski (nuotio).
Kouluaineet on muodostettu usein -sa-johtimella (bilsa, fyssa, hissa, mantsa, luontsa), ja tähän malliin on sopeutunut myös pulsa ’pulpetti’. Samanlaista lyhenemistä suositaan verbeissäkin, esim. kandee ’kannattaa’, kyydää, kyysää ’kyyditä’, kägää, kässää ’käsittää’, synkkaa (olla synkronissa), torppaa (torpedoida), vaklaa (vakoilla).
Yksi slangin erityispiirre on kevyt vartalorakenne, johon kuuluu ensi tavun vokaalien lyhentyminen, esimerkiksi jämä (jäämä-sanasta), moto (muoto) ’kasvot, naama’, node (nuotio), hodet (housut).
Erityistapauksena tekee mieli mainita vielä sanat stobe ’tuoppi’ ja skole ’koulu’, joiden o-vokaali näyttäisi heijastavan enemmän tätä slangin lyhentymistaipumusta kuin ruotsin sanojen (stop, skola; äännettäessä) u-vokaalia.
Päheet spittarit – sulaumia ja erisnimiä
Näiden alkuperälajien lisäksi on vielä kirjainsanoja, kuten
iva ’olut’ (vahvan oluen etiketissä olevasta luokkamerkinnästä IV A)
löpö ’polttoaine’ (lyhenteestä LÖ/PÖ ’lämmitysöljy/polttoöljy’)
peeaa ’rahaton’ (yhdistelmästä pers(e) auki; vrt. persaukinen; viitannut alkuaan varmaankin rikki kuluneisiin housuntakamuksiin)
puusee ’ulkovessa’ (leikillinen muunnos sanasta veesee (WC) ’vesiklosetti’ jälkimmäisen alettua yleistyä kaupunkiasunnoissa).
Kontaminaatioita tai sulaumia ovat esimerkiksi
dusaa ’puuhailla; tehdä’ (duunaa + pusaa)
gäbä ’mies, ukko; kaveri; poika’ (giba + jäbä)
könö ’jono’ (ruotsin kö ’jono’ + suomen jono)
etkot (esi- + jatkot)
pähee ’hyvä, kiva, hieno’, jossa näyttäisivät vaikuttavan paha ’hyvä, kova, mahtava’ sekä makee, magee, mahee (se puolestaan ehkä kontaminaatio makee + mahtava), kähee jne.
Erisnimilähtöisiä ovat esimerkiksi
borsa (hattumerkistä Borsalino)
diinari ja elvistellä (James Dean ja Elvis Presley)
huuperi ’vesi’ (vesijohtomerkin Huber mukaan)
kotsa ’lakki’ (hattutehtaan ja tehtailija M. Kotschackin nimestä)
spittarit ’teräväkärkiset kengät’ (USA:n armeijan Spitfire-hävittäjälentokoneen mukaan; yhteys kenkiin on siiven muoto)
stetsoni ’lierihattu’ (tavaramerkki tehtaan perustajan John B. Stetsonin mukaan).
Salakielten jälkiä slangisanoissa
Oman erityisen ryhmänsä muodostavat salakielet, jotka toimivat suomen kontinkielen tapaan. Näistä eniten Stadin slangissa näkyy ruotsalainen fikon- eli viikunakieli, joka on tuottanut lukuisia fi-alkuisia sanoja. Osa näistä on suoraan ruotsista peräisin, kuten fimppi (ruotsin fimp sanasta stump ’(tupakan) tumppi’), fibbori (vrt. ruotsin abborre ’ahven’), fibeli (vrt. ruotsin äpple, äppel- ’omena’).
Varsin stadilainen muunnelma on fitski ’tulitikku’, jossa ruotsin fikon-sanaan yhdistyy venäläisperäinen spitski ’tulitikut’. Aivan suomalaisiakin sanoja on voitu muunnella tällä keinolla: figee ’hieno’ (vrt. makee, magee) ja fikle ’puukko’ slangisanasta kegle, joka on kekäle-sanan slangimuoto ja siis myös esimerkki merkityksen siirtymästä.
Tukholman slangin vastaavasta ns. ju-kielestä ovat peräisin tšufe ’kahvi’ (ruotsin slangin juffe, tjuffe sanasta kaffe ’kahvi’), tšuffaa ’juosta’ ja tšuffari ’juoksupoika’ (ruotsin slangin tjuffa verbistä luffa ’juosta’) sekä tšuppaa ’juosta’ ja tšuppari ’juoksupoika’ (ruotsin slangin juppa ’kävellä, juosta’ verbistä hoppa ’hypätä, hyppiä).
Alkuperäinen stadilainen salakieli on vede- eli vedenkieli, jonka tuotoksia ovat slangisanat velari ’talonmies, ”talari”’, vematsu ’tyttö’ (vrt. pimu, pimatsu) ja veuhee ’kamala, kauhea’ (vrt. kauhee).
Etymologisessa sanakirjassa selitetyt sanat ovat vain pieni osa Stadin slangin sanastoa. Paunosten suursanakirjassa tulee esiin tässä esitettyjen laina- ja murresanojen sekä johdostyyppien lisäksi slangisanojen valtavirta: kekseliäät yhdyssanat ja sanaliitot sekä merkityksenmuutokset, jotka kertovat slangin jatkuvasta uudistumisen tarpeesta sekä sen puhujien luovuudesta ja kielellisen leikin lahjasta.
Lähteet
Forsberg, Ulla-Maija 2021: Stadin slangin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus.
Karttunen, Kaarina 1979: Nykyslangin sanakirja. Helsinki: WSOY.
Paunonen, Heikki – Paunonen, Marjatta 2000: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii; Stadin slangin suursanakirja. Helsinki: WSOY.
Paunonen, Heikki 2016: Sloboa Stadissa. Stadin slangin etymologiaa. Jyväskylä: Docendo.