Sputnik ja muut niekat
Artikkeli 4/2014

Susanna Tavi

Sputnik ja muut niekat

Runoniekka tarkoittaa runoilijaa, mutta mitä tarkoittaa Sputnik ja mitä yhteistä sillä on runoniekan kanssa?

Sputnik eli suomeksi Matkatoveri oli Neuvostoliiton vuonna 1957 laukaisema ensimmäinen maata kiertävä satelliitti, joka innoitti maailmaa myös kielellisesti. Sputnik-sanan alkuosa merkitsee matkaa, ja jälkiosa ‑nik1 on erittäin produktiivinen venäjän kielen johdin, jolla voidaan muodostaa erilaisia sanoja. Esimerkiksi amerikanenglantiin johdin omaksuttiin nopeasti Sputnikin vaikutuksesta, ja se esiintyy muun muassa sanassa beatnik ’1950-luvun beat-sukupolven ideologiaa noudattava henkilö’.

Myös suomen kielen runoniekka-sanan loppuosa niekka on lähtöisin tästä venäjän kielen nik-johtimesta. Suomen kielessä onkin runoniekan lisäksi useita yhdyssanoja, joiden loppuosana on niekka, esimerkiksi vitsiniekka ja partaniekka.

Sputnikin johdin matkasi maailmalla 1950-luvulla, mutta suomen kieli lähisukulaisineen oli tutustunut venäläisperäiseen johtimeen jo paljon aiemmin. Käsittelen tässä kirjoituksessa suomen lähisukukielten eli itämerensuomalaisten kielten ryhmästä viron ja erityisesti karjalan ja vepsän niekkaa vastaavaa ainesta. Esitän pohdintoja siitä, kuinka aines on itämerensuomalaisiin kieliin tullut ja miten se on itämerensuomalaisten kielten muodostamalla murrejatkumolla kehittynyt.

Niekka suomen kielen sanakirjoissa

Vanhan kirjasuomen ajan (1540–1810) kirjoitetussa suomessa niekka esiintyy itsenäisenä sanana ja tarkoittaa ’taitajaa’ ja ’mestaria’. Se esiintyy myös yhdyssanojen jälkiosana. Niekan käyttöä vanhassa kirjasuomessa kuvailevat etymologinen sanakirja Suomen sanojen alkuperä sekä Kotimaisten kielten keskuksessa tekeillä oleva Vanhan kirjasuomen sanakirja. Sen käsikirjoituksessa on niekan käytöstä itsenäisenä sanana seuraava opettavaisten satujen laadinnasta kertova esimerkki: kirjain-tutkia Qwintilianus luule – – ettei Esoopus, waan joku oppinut ja Grekan kieles hywin tuttu mies nijnkuin Hesiodus – – on näitten niekka (Christfried Gananderin satukokoelman esipuhe, 1784). Kummassakin sanakirjassa mainitaan käyttö yhdyssanan jälkiosana.

Vielä Nykysuomen sanakirjassakin (1951–61) mainitaan, että niekkaa voi käyttää tilapäisesti itsenäisenä sanana ja tällöin se tarkoittaa ’taiteilijaa’: ”Oikeinpa niekan [= taitavan näyttelijän] tavalla teet sinä tässä tehtäväsi (Aleksis Kivi). Uusimmassa suomen kielen sanakirjassa, Kielitoimiston sanakirjassa, niekka määritellään yhdyssanojen jälkiosaksi. Sanakirjan mukaan niekka-loppuiset yhdyssanat viittaavat joko jollakin alalla toimivaan, tavallisesti taitavaan ihmiseen – esimerkiksi soittoniekka tai sananiekka – tai  eläimeen tai ihmiseen, jota yhdyssanan alkuosa kuvailee – esimerkiksi saksiniekka ’rapu’ tai partaniekka. Nykysuomessa niekkaa ei siis enää käytetä itsenäisenä sanana.

Variaatiota suomen lähisukukielissä

Toisin kuin suomen kielessä ja sen sanakirjoissa Karjalan kielen sanakirjassa ainesta nikka ~ niekka käsitellään johtimena. Toisin sanoen Karjalan kielen sanakirjassa on sanoja, jotka suomen kielen mukaan ovat niekka-loppuisia yhdyssanoja, mutta karjalan kielen näkökulmasta niitä on pidetty johdoksina eikä yhdyssanoina. Karjalan kielen sanakirjan verkkoversion noin 83 000 hakusanan joukosta löytyy kaikkiaan 458 hakusanaa, joissa on niekka-aines johtimena. Kaikkea ainesta Karjalan kielen sanakirjan aineistolähteistä eli Karjalan kielen sana-arkiston sanalippukokoelmista ei suinkaan ole mahdutettu sanakirjaan, joten sanalippuja selatessaan voi tehdä mielenkiintoisia löytöjä. Eräässä lipussa mainitaan sana karpaloniekka (kirjoitusasu mukautettu sanakirjan hakumuotoon) ’karpaloiden kerääjä’. Niekka-aineksen avulla voidaankin muodostaa tilapäisiä sanoja. Karjalan kielessä niekka voi myös liittyä sanaan, jossa jo on niekka-johdin, esimerkiksi proasniekkaniekka ’juhlija, praasniekkavieras’.

Vepsän kielessä taas niekka on säilynyt venäjänkielistä lähtömuotoa vastaavana nik-johtimena. Esimerkiksi vepsän kielen ’metsästäjää’ merkitsevä sana on metsnik, taivutettuna metsnikan (kirjoitusasu Vepsän kielen verkkosanaston mukainen). Sanan taipuminen selittänee, miksi suomeen ja karjalaan nik on mukautunut asussa nikka ~ niekka. Muita vepsänkielisiä nik-aineksen sisältäviä sanoja ovat esimerkiksi kivinik ’kivityömies’ ja abuńik ’auttaja, avustaja’. Vastaava nik-aines on myös lyydissä, vatjassa ja virossa, esimerkiksi virossa on sanat lihunik ’teurastaja’ ja kodanik  ’kansalainen’.

Nik- ja niekka-aineksen leviäminen

Kuten jo mainittu, niekka ~ nikka ~ nik ‑ainekset tunnettiin itämerensuomalaisissa kielissä jo paljon ennen Sputnikia. Kielikontaktiteorian mukaan lainasanoissa esiintyvä uusi johdin voidaan omaksua kieleen, kun kielet ovat tiiviissä kontaktissa keskenään. Johdinaines irrotetaan lainasanasta ja liitetään omaperäisten sanojen loppuun muodostamaan uusia sanoja.  Koska uusien sanojen muodostaminen johtimien avulla on tyypillistä itämerensuomalaisille kielille, on lainasanojen ja niiden myötä uuden sananmuodostuskeinon omaksuminen kontaktitilanteessa aivan mahdollista.

Nik-aines variantteineen on voitu omaksua venäjästä itämerensuomalaisiin kieliin tällä tavalla tiiviissä kontaktissa, sillä karjalan ja vepsän sana proasniekka ~ praznik  on laina venäjän kielen sanasta prazdnik ’juhla’. Sittemmin lainasanasta irronnut nik-aines on liitetty omaperäiseen sanaan, kuten  karjalan sanassa karpaloniekka. Karjala ja vepsä ovat aina olleet intensiivisessä kontaktissa venäjän kielen kanssa. Viro poikkeaa karjalasta ja vepsästä, sillä virossa ei ilmeisesti ole nik-aineksen sisältäviä suoria lainoja venäjästä. On mahdollista, että johdin on omaksuttu viroon jostain toisesta itämerensuomalaisesta kielestä, kuten vepsästä, eikä suoraan venäjästä.

Johdin ja sana

Aineksilla nik ~ nikka ~ niekka muodostetut sanat, substantiivit sekä adjektiivit, viittaavat konkreettisiin tarkoitteisiin. Tarkoitteet ovat useimmiten ihmisiä, mutta myös eläimiä ja esineitä. Aineksen sisältämä sana voi myös olla suora laina venäjän kielestä. Niekka-aineksen merkityksissä on havaittavissa tilapäisyys. Aineksen avulla on mahdollista muodostaa nopeasti sanoja, joiden tarkoitteen ominaisuus nousee määritteleväksi tekijäksi. Ominaisuus ilmaistaan sanan alkuosassa:

proasniekka + niekka eli ’juhla’ + niekka = ’juhlavieras’

karpalo + niekka = ’karpaloiden kerääjä’

mets- ’metsä’ + nik = ’metsästäjä’.

Tarkastelemieni kielten kesken voidaan havaita eräänlainen jatkumo. Aines niekka on maantieteellisesti ja kielellisesti venäjän kieltä lähimpänä olevassa vepsän kielessä lähinnä venäläistä lähtöasuaan nik, ja näin on myös virossa, johon aines on voinut lainautua esimerkiksi juuri vepsän kautta. Karjalassa taas on käytössä variantit nikka ja niekka, joista ensimmäinen on lähempänä vepsänkielistäkin asua. Näissä kielissä ainesta käytetään johtimena. Suomen kielessä taas aines on muotoa niekka, joka on vanhan kirjasuomen aikana ollut itsenäinen sana ja joka nykyisin esiintyy yhdyssanan loppuosana.

Niekka-aineksen kehityksessä  on erikoista se, että se näyttäisi suomessa kehittyneen johtimesta itsenäiseksi sanaksi. Tyypillisempää kehitystä kielessä on yleensä se, että sanasta kehittyy johdin. Venäjän kielen produktiivinen, laajalle levinnyt sananmuodostusaines ‑nik on päätynyt maailmalla matkatessaan kauas, jopa Amerikkaan asti.

 

Kirjoittaja on työskennellyt Kotimaisten kielten keskuksessa Karjalan kielen sana-arkiston digitointihankkeessa vuonna 2014.

 

Lähteitä:

Kalima, Jalo 1952: Slaavilaisperäinen sanastomme. Tutkimus itämerensuomalaisten kielten slaavilaisista lainoista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 234. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Karjalan kielen sana-arkisto. Kotimaisten kielten keskus.

Karjalan kielen sanakirja. Kotimaisten kielten keskus 1968–2005. http://kaino.kotus.fi/

Kielitoimiston sanakirja 2014. www.kielitoimistonsanakirja.fi.

Kiparsky, Valentin 1964: Les aventures d’un suffixe. – Revue des études slaves. Volume 40, 114–118.

Nykysuomen sanakirja 1951–61.

Suomen sanojen alkuperä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura & Kotimaisten kielten keskus 1992–2000.

Thomason, Sarah Grey – Kaufman, Terrence 1988: Language Contact, Creolization, and Genetic Linguistics. Berkeley: University of California Press.

Vanhan kirjasuomen sanakirja. Kotimaisten kielten keskus. (käsikirjoitus)

Vepsän verkkosanasto. Kotimaisten kielten keskus. http://kaino.kotus.fi/sanat/vepsa/



1n-äänteen kuuluminen kiinteästi johtimeen voidaan kyseenalaistaa, sillä venäjän kielessä on useita ‑ik-loppuisia johdoksia, joissa ‑ik:n edellä on jokin muu äänne kuin n. Niekka-aineksen lähtökohtana kuitenkin on nimenomaan ‑nik, joten käsittelen sitä omana johtimenaan.

Susanna Tavi