Anneli Räikkälä kirjoitti Kielikellossa 1/96 jutun, joka oli otsikoitu ”Symmetriaa”. Siinä käsiteltiin mm. epäparisia lauseenjäseniä. Erilaisten attribuuttien sekä yhdyssanojen ja itsenäisten attribuuttien aiheuttamasta epäsymmetriasta oli esimerkkinä seuraava virke:

Röntgen-, radioaktiivisesta, gamma- ja ultraviolettisäteilystä ilmakehä heijastaa lähes kaiken takaisin avaruuteen.

Tämä virke oli korjattu seuraavaksi:

Röntgen-, gamma- ja ultraviolettisäteilystä sekä radioaktiivisesta säteilystä ilmakehä heijastaa lähes kaiken takaisin avaruuteen.

Esimerkkivirke on kuitenkin ajatukseltaan epäselvä alun alkaen, eikä sen ajatus korjauksella parantunut, vaan kenties huononi, vaikka muodollisesti kieli paranikin. Gammasäteily on eräs radioaktiivisen säteilyn laji, ja sen vuoksi esimerkin mainintaa siitä, että ilmakehä heijastaa lähes kaiken sekä radioaktiivisen säteilyn että gammasäteilyn takaisin avaruuteen, on mahdoton ymmärtää.

Jos ensimmäisen esimerkin kirjoittajalle on tullut sellainen virhe, että hänellä on yksi pilkku liikaa, muuttuu virke ymmärrettäväksi. Ymmärrettävässä muodossa virkkeen alku voisi olla seuraava:

Röntgen- ja radioaktiivisesta gamma- ja ultraviolettisäteilystä ilmakehä – – .

Tällöin virke tarkoittaisi sitä, että gammasäteilystä heijastuu suurin osa takaisin avaruuteen. Muihin radioaktiivisen säteilyn lajeihin ei otettaisi tässä kantaa.

Räikkälän korjaamassa muodossa kerrotaan, että kaikesta radioaktiivisesta säteilystä heijastuu suurin osa takaisin avaruuteen. Jos näin on, niin miksi gammasäteily on silloin erikseen mainittu.

Tämä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että kielenhuoltaja ei voi muovata virheetöntä kieltä, ellei ymmärrä mitä virkkeessä sanotaan.

Olli Aulio

 

Mitä tästä opimme?

On totta, että kielentarkistaja ei voi muovata ontuvasta tekstistä parempaa, ellei ymmärrä tekstin merkitystä. Kielentarkistaja ei myöskään saa ryhtyä arvailemaan, mitä kirjoittaja on epäselvällä ilmauksellaan todella tarkoittanut. Vastuu tekstin asiasisällöstä on kirjoittajan, joka on aiheensa asiantuntija, ja tekstintarkistaja luottaa siihen, että kirjoittaja todella tarkoittaa sitä, mitä sanoo. Korjaajan ei voi edellyttää tarkistavan myös asiasisältöä. Parhaimmillaan tekstin kieliasun korjaus onkin aina kirjoittajan ja korjaajan yhteistyötä.

Anneli Räikkälä