Yleisradion eli Ylen selkokielisten uutisten kohdeyleisön painopiste on kolmessakymmenessä vuodessa siirtynyt ulkosuomalaisista kielenoppijoihin. Uutisissa puhutun ja kirjoitetun selkokielen rakenteita ja käytänteitä on muokattu testauksen ja kuuntelijoilta saadun palautteen pohjalta.
Tämä kirjoitus pohjautuu kesällä 2022 tehtyyn Ylen selkouutisten toimittajien Pertti Sepän ja Pälvi Tammen haastatteluun. Seppä on ollut Ylen selkokielitoiminnassa mukana aivan alusta asti, ja Tammi on tehnyt selkouutisia Sepän kanssa jo yli 10 vuotta.
1990-luku: Ulkosuomalaiset läheltä ja kaukaa
Ylen selkokielitoiminta alkoi vuonna 1992. Vuosi oli itsenäisen Suomen 75-vuotisjuhlavuosi ja juhlavuoden teema ”juuret Suomessa”. Suomen ja suomalaisuuden asema oli poliittisen maailmantilanteen mukana muuttunut paljon muutamassa vuodessa: Itäblokki oli romahtanut, rautaesirippu murtunut ja tasavallan presidentti Mauno Koivisto oli vain kaksi vuotta aiemmin julistanut inkeriläiset paluumuuttajiksi. Juhlavuoden teema heijasti nopeasti laajentunutta käsitystä suomalaisuudesta, jonka mukaan perheeseen kuuluivat niin amerikansuomalaiset kuin inkerinsuomalaisetkin.
Teeman mukaisesti julkisuudessa olivat esillä ulkosuomalaiset eli vakituisesti Suomen ulkopuolella asuvat suomalaiset, jotka ovat joko Suomen kansalaisia tai suomalaista syntyperää. Ulkosuomalaiset olivat jo jonkin aikaa toivoneet Yleltä ohjelmaa helpotetulla suomen kielellä. Toiveita olivat lähettäneet sekä yksittäiset ihmiset, ennen kaikkea Amerikassa asuvat toisen ja kolmannen polven suomalaiset, että ulkosuomalaisia edustava Suomi-seura. Juhlavuonna Yle vastasi toiveeseen.
1990-luvun alun Suomessa selkokielitoimintaa harjoittivat Selkouutiset-lehti (nyk. Selkosanomat) ja Kehitysvammaisten tukiliitto ry:n selkolehti Leija, joiden ensisijaisena lukijakuntana olivat kehitysvammaiset ihmiset. Yle ei kuitenkaan vielä selkokielitoiminnan alkuvuosina tehnyt yhteistyötä lehtien kanssa, sillä sen tavoitteena oli palvella nimenomaan ulkosuomalaisia.
Yleisradion selkouutisohjelman esikuvana oli Voice of America -radioaseman käyttämä kielimuoto Special English (nyk. Learning English). Tällä kielimuodolla tehdyissä ohjelmissa teksti luetaan hitaasti, niissä käytetään yksinkertaistettua sanastoa ja niiden kohdeyleisöä ovat ensisijaisesti kehittyneet ja keskitasoiset englannin oppijat. Special English toimi niin vahvana suunnannäyttäjänä Ylelle, että selkosuomesta puhuttiin 1990-luvun alussa pitkään nimellä ”erikoissuomi”.
2000–2010: Kohdeyleisön muutos ja Radio Suomi
Ylen selkokielitoiminnan ensimmäinen vuosikymmen kului ulkosuomalaisia palvellen. Vuosituhannen vaihteen jälkeen huomattiin, että selkokielen tarvitsijoita alkoi olla enemmän maan rajojen sisäpuolella kuin ulkopuolella. Selkokieltä tarvitsevat eivät olleetkaan enää ensisijaisesti suomalaisia, joiden kielitaito oli heikentynyt, vaan he olivat maahanmuuttajataustaisia kielenoppijoita.
Vuonna 2003 tapahtui suuri muutos, kun Ylen selkouutisten ensisijaiseksi kohdeyleisöksi määriteltiin ulkosuomalaisten sijaan kielenoppijat. Ulkosuomalaisia ei unohdettu, mutta ajatus siitä, miten uutisia tehdään ja minkälaista kieltä käytetään, muuttui.
Kohdeyleisön muutoksen mukana seurasi taitotasoajattelu, jonka kimmokkeena oli erään S2-opettajan asiantuntijapalaute. Opettaja huomautti, että kielenoppijan näkökulmasta selkouutisisten ymmärtämistä haittasi se, että lähetyksiä kirjoitettiin ihmisille, jotka olivat oppineet suomen äidinkielenomaisesti eivätkä vieraana kielenä. Palautteesta otettiin opiksi, ja uutisia alettiin toimittaa kielenoppijoille, joiden kielitaitotaso vastasi eurooppalaisen viitekehyksen tasoa B1.
Uutisissa käytettävää kieltä on vuosien aikana vähitellen helpotettu muun muassa yleisöpalautteen vuoksi. Kotoutumiskoulutuksen opettajat ovat korostaneet, että jos materiaali on suunnattu B1-tason opiskelijoille, kelkasta putoavat heti ne opiskelijat, jotka tavoittelevat kansalaisuuteen tarvittavaa B1-tasoa. Nykyään uutisten kieli sopii A2.2-tasolle eli opiskelijalle, joka kurkottelee B1-tasolle.
2000-luvun alkuun osui myös toinen suuri muutos, kun vuonna 2007 selkouutisten kotimainen radiojakelu siirtyi Capital FM -kanavalta (nyk. Yle Mondo) Radio Suomelle. Selkouutiset oli ulkosuomalaisnäkökulman vuoksi tuotettu Capital FM -kanavalle, jossa viisiminuuttinen selkouutiskatsaus oli ollut ainoa suomenkielinen ohjelma.
Selkouutiset kantautuivat nyt ensimmäistä kertaa suuren yleisön korviin, sillä Radio Suomi oli ja on maan suurin ja kuunnelluin radiokanava. Alussa palautetta tuli sellaisilta henkilöiltä, joille selkokieli oli uusi ilmiö, mutta yleisö tottui ja ymmärsi ohjelman tarkoituksen nopeasti. Nopea hyväksyntä lienee ollut merkki yhteiskunnallisesta muutoksesta: vuonna 2007 suuri osa ihmisistä tunsi ainakin jonkun maahanmuuttajataustaisen kielenoppijan joko työn tai yksityiselämän kautta.
2010-luku: TV-uutisten rakenneuudistus
2010-luvun loppupuoli oli merkittävää aikaa Ylen selkokielitoiminnassa. Vuonna 2015 Suomeen perustettiin Selkosanomien silloisen päätoimittajan Leealaura Leskelän aloitteesta selkokieliryhmä edistämään selkokielitoimijoiden yhteistyötä. Ryhmään kuuluvat Ylen lisäksi Selkosanomat, ruotsinkielinen Lätta bladet sekä Kehitysvammaisten tukiliiton selkolehti Leija. Selkokieliryhmä kokoontuu vähintään neljä kertaa vuodessa ja tekee yhteistyötä muun muassa yleisötestauksessa.
Samana vuonna aloitettiin selkokieliset televisiouutiset. Tämä oli Ylen tapa reagoida vuosina 2014–2015 alkaneeseen Euroopan pakolaiskriisiin. Vuonna 2016 Ylen selkouutiset valittiin Suuren journalistipalkinnon ehdokkaaksi Vuoden journalistinen teko -kategoriassa. Ehdokkuus antoi näkyvyyttä selkokielityölle, ja selkokieli pääsi tunnustettuun asemaan median kielenä.
Selkouutinen korostaa tekstilajin tiettyjä piirteitä, kuten uutiskärkeä.
Ensimmäiset vuodet tv-uutisia tehtiin suurin piirtein samoin kuin radio-ohjelmia oli totuttu tekemään. Mukana uutistoimituksessa oli kuitenkin autenttista kohdeyleisöä edustamassa kielenoppija, nuori syyrialainen pakolainen. Lisäksi toimintaa suuntasi Yleisradion johdolta tullut toive, että tv-uutisten kielen pitäisi olla vielä helpompaa kuin radiossa kuultavan selkokielen.
Samoihin aikoihin tehtiin myös paljon yleisötestausta kielenoppijoiden sekä afaattisten henkilöiden kanssa: Miten tämä toimii? Mikä on liian vaikeaa? Mitä tulisi välttää? Miten kuvakerrontaa pitäisi hyödyntää uutisissa?
Testaukset johtivat vuonna 2019 tv-uutisten rakennemuutoksena tunnettuun ilmiöön, jossa selkouutisen rakennetta muutettiin merkittävästi. Suuri vaikutus uudistuksessa oli testaajilla, joilla on aivoperäinen kielihäiriö eli afasia. Heitä oli saatu mukaan testiryhmiin Aivoliiton kautta. Näillä testaajilla oli uutisten ymmärtämisessä samoja vaikeuksia kuin kielenoppijoilla ja kehitysvammaisilla ihmisillä, mutta afaattiset testaajat pystyivät sanoittamaan ongelmakohtia laajemmin ja tarkemmin.
Tämän palautteen pohjalta päädyttiin suureen uudistukseen. Perinteisen uutissähkeen rakenne täytyi rikkoa, jotta sähke tukisi työmuistia paremmin. Selkouutisiin lisättiin toistoa, mikä tavallisessa uutistekstissä saattaisi häiritä kuulijaa tai rikkoa sanoman koherenssia.
Uudistuksessa uutisteksti sai johdannon, jossa yksiselitteisesti ja perusmuodossa todetaan, mistä on kysymys (esim. ”Sitten aiheena koulut.”). Vasta seuraavaksi kerrotaan, mikä varsinainen uutinen on eli normaalin uutissähkeen kärki tai ydinlause (esim. ”Kännykät ovat ongelma monessa Suomen koulussa.”). Ydinlauseen jälkeen saatetaan tarvita uutisaiheesta riippuen termin selitys. Ydinlause toistetaan vielä uudestaan uutisen loppupuolella, mielellään sanasta sanaan ja samoin kuvitettuna kuin alussa (esimerkki on Ylen Selkouutisten tv-lähetyksestä 26.4.2023).
JOHDANTO: Sitten aiheena koulut.
YDINLAUSE: Kännykät ovat ongelma monessa Suomen koulussa.
Oppilaat käyttävät kännykkää oppitunnilla ja eivät kuuntele opettajaa.
Kännykät myös häiritsevät muita oppilaita.
TOISTO: Kännykät ovat ongelma monessa Suomen koulussa.
Siksi monet koulut ovat kieltäneet kännykät oppitunnilla.
Kännykät voi esimerkiksi ottaa pois, kun on oppitunti.
Uusi versio uutisesta testattiin, ja tulos oli selvä: se oli kaikkien testiryhmien mielestä ymmärrettävämpi kuin vanha. Palautteen perusteella lopputulos oli juuri sellainen kuin kielenoppijat olivat toivoneetkin, mutta minkä selittämiseen heidän kielitaitonsa tai sanastonsa ei ollut riittänyt. Aiemmin ajatuksena oli ollut, että kaikille eri kohderyhmille pitäisi tehdä räätälöityjä juttuja ja uutisia, joiden kielessä otettaisiin huomioon juuri kyseisen ryhmän tarpeet. Uudistuksen jälkeen tähän ei enää ollut syytä. Sama selkokieli sopi kaikille ryhmille.
Ensimmäiset uudistetut lähetykset olivat tekijöille jännittäviä, koska pelkona oli, että katsojat olettaisivat toimittajien pitävän heitä tyhminä, kun sama asia toistetaan täysin samoin sanoin. Ydinlauseen toistaminen sanasta sanaan samalla kuvituksella on vastoin perinteistä uutiskerrontaa. Pelko oli kuitenkin turha, sillä vastaanotto oli pelkästään positiivinen. Nykyään toisto nähdään luonnollisena osana rakennetta, joka palvelee kaikkia. Uutistenlukijan on mahdollista myös hieman keventää toistoa intonaatiolla tai puheen rytmityksellä.
Uudistus toimi, sillä vaikka perinteisen uutissähkeen rakenne rikottiin, tekstilajia ei kuitenkaan kadotettu. Selkouutinen korostaa tekstilajin tiettyjä piirteitä, kuten uutiskärkeä, mutta tekstilaji on edelleen uutinen ja kerronta selvästi uutiskerrontaa.
Tulevaisuudennäkymiä
Ylen Selkouutisissa ei ole tällä hetkellä suuria muutoksia näkyvissä, mutta uutisia testataan eri käyttäjäryhmien kanssa edelleen jatkuvasti. Haaveena olisi selkokielinen keskusteluohjelma, joka edustaisi jotakin muuta tekstilajia kuin uutista. Nopeiden ja lyhyiden uutisten tarpeeseen pystytään tällä hetkellä vastaamaan myös selkokielellä, mutta syventävää ja keskustelevaa otetta ei selko-ohjelmistossa juuri ole (esimerkiksi vaalisisältöjä tarjotaan kuitenkin nykyään myös selkosuomeksi).
Tulevaisuus tuo mukanaan teknologisia muutoksia selkokentälläkin, mutta vielä ei voida ennustaa, miten esimerkiksi tekoälyn käyttö muuttaa selkokielityötä. Tekoäly voi kääntää tekstiä, mutta selkomukautus ei ole oikeastaan käännös, vaan ennen kaikkea valitsemista, asioiden tärkeysjärjestykseen asettamista ja kokonaisuuksien hahmottamista. Tätä nykyiset tekoälyt eivät ainakaan toistaiseksi hallitse.
Ylen toimittajien toiveena on myös, että selkokielen tutkimus Suomessa lähtisi kunnolla käyntiin. Selkokenttä tarvitsee tutkimusmaailman tuen, sillä vaikka selkouutisista tehdään jatkuvasti palautekyselyitä, tarvittaisiin myös tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa esimerkiksi erilaisten selkokielen käyttäjien tarpeista.
Jatkuvasti vireillä on myös hanke selkokielen saamisesta lakiin. Jos selkokieli liitettäisiin johonkin olemassa olevaan lakiin tai siitä tehtäisiin oma lakinsa, eivät selkouutiset olisi enää erityisuutisia vaan uutisia. Selkokielen status muuttuisi – sitä ei tarvitsisi enää perustella tai selittää, sillä se olisi kielimuoto, jonka hallintaa vaaditaan viranomaisilta ja julkisilta toimijoilta.
Kirjoituksen pohjana oleva haastatteluaineisto kokonaisuudessaan on Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen ja pohjoismaisen osaston hallussa.
Lisäluettavaa
Juusola, Markku 2019: Selkokielen tarvearvio (pdf)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Leskelä, Leealaura 2019: Selkokieli. Saavutettavan kielen opas. Helsinki: Opike.
Leskelä, Leealaura – Uotila, Eliisa 2020: Selkokieli saavutettavan viestinnän välineenä. – Maija Hirvonen & Tuija Kinnunen (toim.) Saavutettava viestintä. Yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta edistämässä s. 227–248. Helsinki: Gaudeamus.
Opetushallitus 2023: Kehittyvän kielitaidon tasojen kuvausasteikko(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Katso myös
Ylen uutiset selkosuomeksi: Selkouutiset 30 vuotta(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) (Ylen Areena 11.11.2022)