Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa
Artikkeli 3/2019

Pirkko Nuolijärvi

Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa

Suomen satavuotisjuhlavuonna 2017 käynnistyi tutkimushanke, jossa tarkastellaan kielimaisemaamme elämäkertojen valossa. Tavoitteena on tehdä tutuksi eritaustaisten suomalaisten kielellisiä kokemuksia, vahvistaa vähemmistökielisten ihmisten näkyvyyttä ja vähentää toisenkielisiin kohdistuvia ennakkoluuloja.

Suomalaisten kielellinen tausta ja elämä ovat nykyään moninaisempia kuin koskaan aikaisemmin. Yhä useampi on muuttanut syntymäpaikkakunnaltaan muualle opiskelemaan ja työhön, ja yhä harvemmat ovat asuneet koko elämänsä samalla paikkakunnalla. Monilla lapsilla ja nuorilla on kaksi kotia. Suvut ovat hajaantuneet eri puolille Suomea ja ulkomaille, ja nykysuomalaisilla on monenlaisia ja monenkielisiä kontakteja. Erityisesti kaupungeissa on paljon erikielisiä perheitä ja yhteisöjä, joilla on sukua ja ystäviä aiemmassa kotimaassa. Monikielisyys on tavallista yksilöiden elämässä, ei vain työssä ja koulussa vaan myös kotona. Toistaiseksi tästä kielimaiseman moninaisuudesta ja muutoksesta on tutkimusta kuitenkin vähän.

Suomen ja ruotsin kieltä ensi- ja toisena kielenä on tutkittu Suomessa monipuolisesti, monin eri menetelmin ja monilla tieteenaloilla. Mielenkiintoisia tutkimuksia on tehty myös saamen kielistä, Suomen romanikielestä, karjalan kielestä, viittomakielistä ja myös Suomessa vähemmän aikaa käytetyistä vähemmistökielistä sekä näitä kieliä käyttävien kokemuksista. Kieliä on kuitenkin käsitelty useimmiten toisistaan erillään eri hankkeissa.

Hankkeessa tarkastellaan erikielisten kielellisiä kokemuksia rinnakkain.

Meneillään olevassa Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa ‑hankkeessa tarkastellaan erikielisten kielellisiä kokemuksia rinnakkain. Suomen- ja ruotsinkielisten lisäksi on haastateltu perinnäisten vähemmistökielten ja suurimpien uusien kieliryhmien edustajia. Hanketta rahoittaa Koneen säätiö. Aineisto tallennetaan Kielipankkiin, jossa se on luvanvaraisesti eri alojen tutkijoiden käytössä.

Hankkeen tarkoituksena on tarjota yhdenlainen läpileikkaus 100-vuotiaan Suomen kielimaisemasta ja erikielisten ihmisten kielellisistä kokemuksista. Hanke on eräänlainen tutkijoiden lahja 100-vuotiaalle Suomelle, joka on tarjonnut sekä koulutusta että mahdollisuuden tutkimustyöhön. Niin ikään hankkeen haastateltavilla on tilaisuus kertoa siitä, mitä he ovat Suomelta saaneet ja missä kohdin on ollut ongelmia.

Alkuvalmistelut ja opiskelijoiden perehdytys

Työryhmään kuuluvat hankkeen vetäjinä Hanna Lappalainen ja Pirkko Nuolijärvi, koordinaattoreina Katri Priiki ja Kaarina Mononen sekä eri tieteenalojen edustajina Antti Karisto, Pauliina Latvala-Harvilahti, Pia Olsson, Heikki Paunonen ja Caroline Sandström sekä valokuvaaja Sakari Röyskö. Hankkeen alkuvaiheessa kesällä 2017 työryhmä hahmotteli alustavan kokonaissuunnitelman siitä, minkäikäisiä, missä asuvia ja minkäkielisiä haastateltavia etsitään, valmisteli haastattelukysymyksiä sekä laati tarvittavat taustatieto- ja lupalomakkeet.

Haastattelujen tekemiseen osallistui lähes 60 suomen kielen ja lähiaineiden opiskelijaa eri yliopistoissa. Lukuvuonna 2017 järjestettiin Helsingin, Tampereen, Itä-Suomen, Oulun ja Turun yliopistoissa kurssi, jossa opiskelijat perehdytettiin sosiolingvistisen teemahaastattelun tekemiseen ja haastattelutilanteen kulkuun. Kurssi kesti lukukauden, ja sen aikana opiskelijat tekivät haastatteluja ja litteroivat ne kurssisuorituksena. Opiskelijoiden avulla tavoitettiin myös haastateltavat. Omia haastateltaviksi lupautuneita tuttujaan opiskelijat eivät kuitenkaan yleensä haastatelleet itse, vaan heille osoitettiin toinen haastattelija.

Opiskelijat tekivät haastatteluja ja litteroivat ne kurssisuorituksena.

Yhteistyö eri yliopistojen kanssa oli antoisaa, ja kollegat lähtivät mukaan halukkaasti. Koska Helsingissä kurssi käynnistyi viikkoa aikaisemmin kuin muualla, lähetimme opetusmateriaalimme joka viikko muiden yliopistojen opettajille, jotka saivat käyttää sitä vapaasti opetuksessaan. Tampereella kurssista vastasi Liisa Mustanoja, Joensuussa Marjatta Palander, Turussa Lotta Aarikka ja Oulussa Niina Kunnas ja Maija Saviniemi. Kun näistä järjestelyistä on kerrottu ulkomailla, olemme saaneet kuulla hämmästyneitä kysymyksiä siitä, miten tällainen yliopistojen välinen yhteistyö on ollut mahdollista. Meidän vastauksemme on vain, miksi ei olisi!

Opiskelijat olivat mukana aktiivisesti, ja heidän palautteensa oli hyvin positiivista. Päällimmäiseksi on meidän opettajien mieleen jäänyt kommentti, joka toistui monissa palautteissa: ”Että saa olla mukana ihan oikeassa projektissa.” Tutkimusavustajina ovat sittemmin olleet Outi Pajukallio, Susanna Siljander ja Annina Wahlberg, joiden panos on ollut aineistojen keruussa ja litteroinnissa erittäin tärkeä. Myös tutkijat ovat tehneet muutamia haastatteluja.

Keitä haastateltiin?

Työryhmän laatima suunnitelma ohjasi haastateltavien valintaa. Vaikka varsinaisesta otannasta ei ole kysymys, tavoitteena oli kuitenkin saada mahdollisimman edustava kooste suomalaisista. Haastateltavien enemmistö on ensikieleltään suomenkielisiä (60), ruotsinkielisiä on 10 ja saamen kielten käyttäjiä on yhteensä 4. Muut 26 haastateltavaa ovat perinteisten vähemmistökielten (karjala, romani, viittomakielet, tataari, jiddiš) ja muiden kielivähemmistöjen (venäjä, viro, somali, englanti, arabia, kurdi, kiina, albania, thai, vietnam, turkki) edustajia. Haastattelut tehtiin vuosina 2017 ja 2018. Haastattelujen kieli oli suomi, mutta ruotsinkielisiä haastateltiin ruotsiksi.

Koska taustalla oli Suomen 100-vuotisjuhla, valitsimme haastateltavia itsenäisyyden ajan kaikilta vuosikymmeniltä. Vanhin oli syntynyt 1913, nuorin 2011. Haastateltavien ikä- ja sukupuolijakauma sekä asuinpaikkakunta käyvät ilmi oheisesta kuviosta ja kartasta. Kuvion ja kartan ovat laatineet Outi Pajukallio ja Annina Wahlberg.

Kuvio. Haastateltujen ikä- ja sukupuolijakauma

Kuvio. Haastateltujen ikä- ja sukupuolijakauma

Väestön määrä on otettu huomioon niin, että haastateltavia on eniten suurista kaupungeista, mutta osallistujia on myös pienemmistä kaupungeista ja maaseudulta, jotta eri kieliympäristöt pääsisivät esille (ks. kartta). Uusien kielivähemmistöjen edustajat ovat enimmäkseen kaupunkilaisia.

Kartta. Haastateltavien asuinpaikkakunnat

Kartta. Haastateltavien asuinpaikkakunnat

Kaikkiaan aineistossa on 131 haastattelua, ja kaikki haastattelut tulevat luonnollisesti tutkimuskäyttöön. Sadan haastateltavan perusaineiston pohjalta teemme laskelmia ja mahdollisia linjanvetoja siitä, mitä henkilöiden kielelliset elämäkerrat kertovat kieli- ja kulttuuritieteiden näkökulmista. Lisäaineistossa on esimerkiksi tietyn saman ikäryhmän tai kieliryhmän edustajia, joten kokonaisaineisto tarjoaa vielä laajemman kuvan erilaisten suomalaisten kielellisistä kokemuksista.

Mitä haastatteluissa kysyttiin?

Haastattelut ovat teemahaastatteluja, joissa kysyttiin haastateltavan elämästä niin, että haastattelun keskiöön nousi nimenomaan kielenkäyttö. Haastatteluissa kysyttiin muun muassa seuraavia asioita:

  • muuttohistoria Suomessa ja muuallakin
  • erilaiset perheet (yksikieliset, kaksikieliset ym.)
  • äidinkielet; kotikielet
  • kielimuodot (kaupunkipuhekielet, murteet, slangit, nettikieli, ammattikielet ym.)
  • kokemukset koulun kielimaisemasta ja ‑ilmastosta sekä kielten oppimisesta muualla
  • kielitaito ja eri kielten käyttö eri tilanteissa
  • mahdollinen kielenvaihto jossakin elämänvaiheessa
  • työpaikan kieli, työhön liittyvät kielitaitovaatimukset
  • harrastukset
  • sosiaalisen median käyttö ja sen kielet ja kielimuodot
  • erilaiset kielenkäyttötilanteet (esim. asiointikeskustelut, tuntemattoman kohtaaminen, esiintymistilanteet) Suomessa ja ulkomailla
  • kokemukset oman puhetavan muutoksesta iän myötä
  • tietoisuus omasta ja toisten kielestä (kansanlingvistiset taustakysymykset)
  • mihin kulttuuriin tai kulttuureihin tuntee kuuluvansa, mikä tuntuu omimmalta
  • suhtautuminen kirjoitettuun ja puhuttuun yleiskieleen (normatiivisuus) ja muiden kielimuotoihin.

Haastattelun aluksi täytettiin henkilötietolomake, jonka perusteella haastattelija pystyi painottamaan kysymyksiä haastateltavan elämänkulun mukaan. Yhdessä haastattelussa saattoi siis painottua murteen ja kirjakielen suhde, toisessa eri kielten läsnäolo henkilön elämässä. Jos taas haastateltavalla ei ollut kokemusta vaikkapa sosiaalisesta mediasta, haastattelussa keskityttiin enemmän muihin kielenkäyttötilanteisiin. Haastattelun punainen lanka oli kuitenkin aina kielenkäytössä.

Haastateltavien kuvaaminen ja valokuvanäyttelyt

Hanke on monitieteinen, ja samalla siinä yhdistyvät tutkimus ja taide. Hankkeen keskeinen osa on ollut haastateltavien valokuvaus. Ammattivalokuvaaja Sakari Röyskö on ollut tiiviisti mukana hankkeen kaikissa vaiheissa, ja hänen työnsä ansiosta olemme voineet saada konkreettisesti esille myös kielenkäyttäjien persoonan heidän omissa ympäristöissään. Hyvin monet haastateltavat antoivat luvan valokuvaukseen, minkä jälkeen valokuvaaja otti osaan heistä yhteyttä ja yhdessä valokuvattavan kanssa etsi sopivia kuvakulmia.

Tuloksena on mieleenpainuva kokoelma henkilökuvia, jotka kertovat nykysuomalaisista omaa kieltään. Sakari Röyskön valokuvia ja hankkeen jäsenten valitsemia lyhyitä poimintoja elämäkerroista on vuoden 2019 alussa esitelty jo neljässä yleisölle avoimessa näyttelyssä. Näyttelyt järjestettiin Helsingin työväenopiston Aulagalleriassa, Tampereen yliopistossa, Oulun pääkirjastossa ja Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. Syyskuussa 2019 näyttely on esillä Lappeenrannan kirjastossa, ja toivomme, että voisimme tarjota näyttelyä vielä muuallekin. Sakari Röyskö on vastannut valokuvien kuljettamisesta kautta Suomen ja rakentanut näyttelyt niille varattuihin tiloihin.

Valokuvauksen tuloksena on mieleenpainuva kokoelma henkilökuvia.

Näyttelyiden avajaisten yhteydessä on ollut lyhyitä esityksiä hankkeesta, ja sen lisäksi usealla paikkakunnalla on järjestetty luentotilaisuuksia eri teemoista. Joka avajaisissa on ollut myös hankkeessa haastateltuja, joilta on kysytty kokemuksia haastattelusta. Näin olemme voineet olla uudelleen vuorovaikutuksessa niiden ihmisten kanssa, jotka ovat tarjonneet mahdollisuuden tutustua elämäänsä.

Mitä seuraavaksi?

Hankkeen aineistoa ja siitä tehtyä tutkimusta on esitelty tähän mennessä eri näkökulmista esimerkiksi kansainvälisissä konferensseissa, Kotikielen Seurassa syksyllä 2018 ja Kielitieteen päivillä Joensuussa keväällä 2019. Hankkeen tutkijoiden lisäksi esitelmiä ovat pitäneet tutkimusavustajat ja opiskelijat, jotka osallistuivat keväällä 2019 Hanna Lappalaisen ja Pirkko Nuolijärven sosiolingvistiikan projektikurssiin Helsingin yliopistossa. Opiskelijoiden kokemus tällaisesta kurssisuorituksesta oli myönteinen, ja he onnistuivat esitelmissään todella hyvin. Tietoa kaikista esitelmistä ja tähän mennessä julkaistuista pro gradu ‑tutkielmista on hankkeen kotisivuilla. Sivuilla on myös lyhyitä ääninäytteitä haastateltavien puheesta.

Yksityiskohtaisia analyyseja ei toistaiseksi ole vielä julkaistu, sillä tutkimukset ovat vasta meneillään. Parhaillaan on tekeillä monitieteinen julkaisu, jossa hankkeen tutkijat tarkastelevat aineistoa eri näkökulmista ja eri metodein. Aineistoa analysopidaan muun muassa kielitieteen, kansatieteen ja folkloristiikan menetelmin. Artikkeleissa käsitellään

  • oikeutta omaan kieleen ja kielellisen ilmapiirin taustaa
  • eritaustaisten yksilöiden kielivalintoja
  • ulkomaalaistaustaisten vanhempien kielistrategioita perheessä,
  • tunteiden ilmaisemista kerronnassa ja kielellisen identiteetin muodostumista muuttuvissa ympäristöissä
  • eri kielimuotojen nimittämistä ja määrittelyä
  • haastateltavien käsityksiä kohteliaisuudesta
  • ärsyttäviksi koettuja kielenpiirteitä ja kielenkäyttötapoja sekä
  • suomenkielisten kielenkäyttäjien monipaikkaisuutta ja muuttohistorian vaikutusta kielellisiin valintoihin.

Toivon, että mahdollisimman moni suomalainen saisi tästäkin hankkeesta ja näyttelyistä voimaa käyttää omaa kieltään ja omaa suomeaan rohkeasti eri tilanteissa. Ja että me ymmärtäisimme kielen merkityksen kaikessa vuorovaikutuksessa, oli taustamme mikä tahansa.

Tutustu hankkeen kotisivuun:

https://blogs.helsinki.fi/100suomalaista/julkaisut/

Kuuntele haastatteluja:

https://blogs.helsinki.fi/100suomalaista/nayttelyn-aanet/

Tutkimushankkeessa oli mukana myös valokuvaaja Sakari Röyskö. Näin hän kuvasi hankkeessa haastatellun Taran.

Tutkimushankkeessa oli mukana myös valokuvaaja Sakari Röyskö. Näin hän kuvasi hankkeessa haastatellun Taran.

Kuva: Sakari Röyskö

Esimerkkejä haastateltavien käsityksistä

Oman puheen tarkkailua:

no töissä tulee tietysti sit kiinnitettyä huomiota, että se on muuttunu se puhetapa, ehkä siellä sitten, että tulee puhuttuu kirjakieltä sitte lapsille enemmän. tai niiku kiinnitän siihen huomiota sitte, että ei niin paljon varsinkaan, jos puhuu kaksikieliselle lapselle, ni sitte puhun niinku enemmän kirjakieltä ku sitä omaa murretta. (Nainen, s. 1989 Imatralla, asuu Vantaalla)

Suomen kirjakielen tulevaisuus mietityttää:

kyl se [suomen kieli] säilyy, muuttuu, elää. mutta tota mä pelkään että se niinkun vähä yksinkertastuu, köyhtyy se om mahollista, ilman aktiivisii toimenpiteitä just näitten än äs sosiaalisten medioitten takia, ne ne lyhentää ilmasua ja yksinkertastaa sitä. et harvat enää jaksaa lukee jotain paksui kirjoja esimerkiksi suameks, mul on vähä semmonen käsitys. (Mies, s. 1952 Helsingissä, asuu Espoossa)

Oman kielen merkitys:

viron kieli on aina tai siis se on ollut mulle aika tärkeä kieli ja mä en haluu unohtaa sitä koskaan, mutta mä oon jo unohtanut aika paljon sitä. mm ja tota. joo en haluu unohtaa sitä koskaan. (Mies, s. 1996 Virossa, asuu Hämeenlinnassa)

Pirkko Nuolijärvi

Kirjoittaja on professori emerita. Hän työskenteli Kotimaisten kielten keskuksen johtajana vuosina 1998–2016.

Takaisin ylös