Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa eletään sadonkorjuun aikaa, sillä useat monivuotiset työt ovat juuri valmistuneet tai valmistumassa. Iso suomen kielioppi, joka esiteltiin Kielikellon viime numerossa (3/2004, ks. Lue myös), on ollut runsaasti esillä julkisuudessa ja herättänyt keskustelua kielestä. Nyt lukijat saavat tutustua uuteen Kielitoimiston sanakirjaan. Se on tutun Perussanakirjan sähköinen seuraaja ja edeltäjänsä tavoin sekä deskriptiivinen (kuvaileva) että normatiivinen (ohjeita antava) nykysuomen keskeisen sanaston kuvaus.

Sanat eivät ole erillinen kielen alue, joka voitaisiin esittää yksinkertaisena luettelona, vaan ne liittyvät toisiinsa ja saavat täyden merkityksensä vasta käyttöyhteydessään. Sanoja pitää voida taivuttaa, ja ne asettuvat kielessä tiettyihin rakenteisiin ja yhteyksiin. Koska sanakirja antaa tällaisiin asioihin liittyviä esimerkkejä ja ohjeita, siinä on sana- ja merkitysopin lisäksi runsaasti tietoa myös kielen äänne- ja muoto- sekä lauseopista. Sanojen ja sanontojen erilaisia tyylisävyjä valottaessaan sanakirja sivuaa myös niin sanottua sosiaalista kielioppia, jonka mukaan hyvään kielitaitoon kuuluu osata käyttää tilanteeseen sopivaa kieltä.

Kielitoimiston kokoelmiin kuuluvien ja sanakirjassa esitettävien sanojen odotetaan usein olevan ”suositusten mukaisia ja virallisia”. Valtaosa hakusanoista ei kuitenkaan ole erityisesti kenenkään suosittelemia tai hyväksymiä. Esimerkiksi monet arkiset käyttökielen sanat (tavis ’tavallinen ihminen’) ja fraasit (mopo karkaa käsistä) ovat mukana, koska ne ovat kielessä yleisiä, siis osa keskeistä sanastoa. Erityisiä suosituksia annetaan kuitenkin paljon, muun muassa termikysymyksissä tai vierassanoille vastineita tarjottaessa. Myös sanojen käyttöalasta ja tyylistä annetaan tietoa, esimerkiksi ohjataan käyttäjää tarvittaessa neutraalimpaan sanontaan (ikärasismi, paremmin: ikäsyrjintä). Päätoimittaja Eija-Riitta Grönros kertoo sanakirjaa esittelevässä artikkelissaan myös siitä, miten suomen kielen lautakunnan suositukset ja kielen normeja koskevat uudistukset näkyvät sanakirjassa.

Sanakirjat hakusanoineen ja niihin liittyvine lause-esimerkkeineen kertovat aina myös ajasta, yhteiskunnasta ja ihmisten elämänmenosta. Yhden kokonaisen elämänmuodon ja jo lähes kadonneen ajan kuvaus on nyt (viidenkymmenen vuoden uurastuksen jälkeen) valmistuva Karjalan kielen sanakirja, jonka esittelee toimittaja Leena Joki. Se on luonteeltaan puhuttuun kieleen pohjaava murresanakirja ja jo sellaisenaan arvokas, mutta varmasti myös käytännön avuksi nyt, kun karjalasta luodaan yhtenäistä kirjakieltä.