Mustalaista (ja mustalaiskieltä) tarkoittava sana romaani on suomen kielen oikeinkirjoitusohjeiden mukaan jo melko pitkään kirjoitettu kahdella a:lla. Näin on esimerkiksi ohjeellisissa Nykysuomen sanakirjassa (4. osa 1956) ja Suomen kielen perussanakirjassa (2. osa 1992). Pitkävokaalinen muoto romaani on siis ollut suosituksena jo ainakin 1950-luvulla.
Kirjoitusasu on tietoisesti vakiinnutettu. Nykysuomen sanakirjan kokoelmissa on vuosisadan alkupuolelta tietoja sekä romaani- että romani-muodosta. Joissakin lehdissä ja kirjoissa käytettiin johdonmukaisesti jompaakumpaa kirjoitusasua, mutta kirjoitustapa myös vaihteli; esimerkiksi Isossa Tietosanakirjassa vuodelta 1936 (osa XI, palsta 239) on hakusanana ”romaanit l. romanit”.
Romaani-sanan oikeinkirjoitus on viime vuosina alkanut uudelleen vaihdella. Eräät mustalaisväestöön kuuluvat ja heidän asioitaan ajavissa yhteisöissä toimivat valtaväestön edustajat ovat ruvenneet johdonmukaisesti käyttämään kirjoitusasua romani. Myös eräissä virallisissa yhteyksissä on muutama vuosi sitten alettu käyttää lyhytvokaalista kirjoitustapaa. Tämän kannan otti muun muassa valtioneuvosto, kun se 30.11.1989 asetti (1956 perustetun) mustalaisasiain neuvottelukunnan tilalle romaniasiain neuvottelukunnan.
Mustalaista tarkoittavan roma(a)ni-sanan kantana on ihmistä, miestä merkitsevä mustalaiskielen sana rom, jonka juuret ulottuvat sanskritiin asti. Kannasta rom on johdettu adjektiivi romano (maskuliinimuoto), romani (feminiinimuoto). Esimerkiksi mustalaiskieltä tarkoittava omakielinen ilmaus on romani tšibb (nykyisin kuitenkin yleisemmin kaalengo tšimb).
Suomen kieleen omaksutuissa vierassanoissa on vokaalin kesto viimeistä edellisessä tavussa vanhastaan horjunut semmoisissa tapauksissa, joissa ruotsissa on pitkä painollinen vokaali. Niinpä esimerkiksi analyysi ja systeemi saatettiin kirjoittaa myös analysi ja systemi ennen kuin nykyinen kirjoitustapa vakiintui. Samaten kaunokirjallista tuotetta tarkoittava sana esiintyy muun muassa Lönnrotin sanakirjassa (1876) sekä muodossa romaani että muodossa romani.
Kansallisuutta tarkoittavista nimityksistä pitkävokaalisiksi ovat suomen kielessä vakiintuneet esimerkiksi albaani ja germaani. Lyhytvokaalisiksi puolestaan ovat vakiintuneet muun muassa somali ja voguli; sellaiseksi on normitettu myös taugin (erään samojedikansan) omakielinen nimitys nganasani. Vaikka tämäntyyppisissä vierassanoissa siis on sekä pitkä- että lyhytvokaalisiksi vakiintuneita tai vakiinnutettuja, pitkävokaalinen tyyppi on koko muototyypissä huomattavasti yleisempi: atamaani, dekaani, kleptomaani, partisaani, sulttaani, talismaani, tulppaani jne. Tähän yleiseen oikeinkirjoitusperiaatteeseen on perustunut myös mustalaista tarkoittavan romaanin kirjoittaminen kahdella a:lla. Kielenkäyttäjien kannaltahan on tietysti aina eduksi, jos yleissäännöstä on mahdollisimman vähän poikkeuksia.
Valtaosa suomen kieleen omaksutuista vierassanoista on lainattu ruotsin kielen välityksellä. Siksi ruotsilla on ollut olennainen merkitys myös vierassanojen oikeinkirjoitusperiaatteita luotaessa. Ruotsin kielessä ei kuitenkaan ole mustalaista tarkoittavaa ”roman”-sanaa, vaan mustalaisesta käytetään sanaa zigenare (samaa alkuperää oleva sana on käytössä myös saksassa, ranskassa ja italiassa). Svenska Akademiens ordlista mainitsee kyllä mustalaiskieltä tarkoittavan, mustalaiskielestä lainatun sanan romani eli rommani. Toisen tavun vokaali ääntyy siinä lyhyenä kuten alkuperäiskielessäkin. Ruotsin kielestä mustalaista tarkoittava suomen romaani-sana siis ei ole saanut mallia pitkään vokaaliinsa.
Suomen kieleen omaksuttujen vierassanojen kirjoitusasun ratkaiseva yleinen – vaikka ei poikkeukseton – periaate on etymologinen: pyritään noudattamaan lähtökielen kestoa. Siksi olisi aiheellista luopua kirjoitusasusta romaani, joka siis perustuu siihen, että välittömäksi lainanantajakieleksi oletettiin ruotsi. Kansallisuuden nimen kirjoitusasuksi sopii hyvin perustein romani, koska kyseessä on suora laina romani- eli mustalaiskielestä. Sen sijaan kaunokirjallisen tuotteen nimitys romaani tulee edelleen kirjoittaa pitkävokaalisena, koska tämä sana on eri alkuperää ja se on saatu lainana ruotsin kielestä (alkuaan se on peräisin ranskasta).
Suomen kielen lautakunta käsitteli roma(a)ni-sanan oikeinkirjoitusta kokouksessaan 9.11.1992. Edellä esiteltyjen näkökohtien perusteella lautakunta päätti suosittaa kirjoitusasuksi ensijaisesti muotoa romani mutta pitää toistaiseksi hyväksyttävänä myös pitkävokaalista muotoa romaani. Romani on väestön omakielinen nimitys samalla tavoin kuin esimerkiksi saamelainen on lappalaisen ja komi syrjäänin omakielinen nimitys. Etenkin viime vuosina nämä omakieliset nimitykset ovat alkaneet yleistyä.
Oikeinkirjoitussuositusta antaessaan suomen kielen lautakunta muistutti vielä, että myös sana mustalainen on edelleen käypä nimitys. Tätä nimitystähän käyttää itsestään osa mustalais- eli romaniväestöstäkin.