Riimislangia suomeksi
Artikkeli 2/2004

Ninni Lehtniemi

Riimislangia suomeksi

– Voi jokusen jaska! Mä oon hävittäny mun sami kapaset!

– Ihan anssi kelasti vaan hei. Ne on varmaan sun satu hassissa.
Esimerkiksi tähän tapaan saattaisi taipua suomalainen riimislangi. Varsinaisesti riimislangi kuitenkin on englannin kieleen kuuluva ilmiö, joka rinnastuu lähinnä erilaisiin suomalaisiin sala- ja leikkikieliin.

Englannin cockney rhyming ‑slangissa sana ilmaistaan sen riimiparin kautta. Sanapari apples and pears (’omenat ja päärynät’) muodostaa loppusoinnun sanan stairs (’portaat’) kanssa. Siispä stairs on cockneyksi apples and pears. (Vastaavasti suomen lapaset on edellä olevassa suomalaisessa riimislangiesimerkissä ilmaistu sanaparilla sami kapaset.) Kielen ymmärtämisen vaikeuttamiseksi itse rimmaava osio tipautetaan ilmauksesta usein pois. Näin ollen portaista tulee pelkkä apples. Suomalainen esimerkki kuuluisi näin muotoiltuna seuraavasti:

– Voi jokunen! Mä oon hävittäny mun samit!
– Ihan anssisti vaan hei. Ne on varmaan sun satussa.

Salakielestä nettisanakirjoihin

Riimislangin arvellaan kehittyneen työväenluokan keskuudessa 1800-luvun Itä-Lontoossa. Sen ensimmäisiä puhujia olivat luultavasti mustan pörssin kauppiaat, jotka kehittivät salakielen liiketoimintaansa suojatakseen. Siitä asti saarivaltion koiranleuat ovat huvitelleet verbaalisesti hölmömpien kustannuksella riimiä vääntämällä.

Virkavalta alkoi pian pitää kirjaa alamaailman puhetavasta, minkä seurauksena riimislangi levisi poliisin raporttien kautta maanlaajuiseksi. Riimittely kulkeutui maastamuuton myötä myös Yhdysvaltoihin ja Australiaan. Monien sanontojen slangialkuperä on hämärtynyt, ja ne ovat vakiintuneet osaksi puhekieltä.

Riimislangin uusi tuleminen tapahtui 1980-luvulla. 90-luvun loppupuolella Internetistä tuli slangiharrastajien kohtauspaikka, jossa cockney–englanti–cockney-sanakirjoista vallitsee suorastaan runsaudenpula. Esimerkiksi entisen lontoolaisen Rob Strudwickin sivusto londonslang.com on koonnut uusia ilmauksia jo viiden vuoden ajan.

– Tuttavapiirissäni kilpaillaan uusien hauskojen ilmausten keksimisessä. Suurin osa niistä ei ikinä leviä pienen piirin ulkopuolelle. Tämä juuri on kiehtovaa slangissa. Ilman nettisivuja monet termit katoaisivat kokonaan, kertoo Strudwick.

Leikkiä nimillä

Nykyinen riimislangi perustuu etupäässä julkisuuden henkilöiden nimillä leikittelyyn. Tämän päivän Britanniassa kukaan julkimo ei ole mitään, jollei hänen nimensä tarkoita jotain cockneyksi. Jos modernin cockneyn puhuja tilaa baaritiskillä kaksi Britneytä ja Winonan, haluaa hän pari olutta ja siiderin (Britney Spears = beers, Winona Ryder = cider).

Kunhan riimislangi Suomessakin yleistyy, kukaan ei enää halua kasvojaan tai rintojaan Seiskan kanteen. Nimi kun voi kirjaimellisestikin olla kaiken kansan huulilla. Otetaanpa sille kossukolat elikkä tästä lähtien odusogan lolat eli odusogat. Riimitelläänköhän jossain päin Suomea tähän tapaan jo nyt?

Suomalaiset leikkikielet

– Mitään suoraan vastaavaa ilmiötä ei meillä ole koskaan ollut. Suomen kielen sanat ovat pitkiä. Lisäksi melkein sanan kuin sanan saa rimmaamaan loppupäätteiden avulla, sanoo lehtori Marjatta Paunonen. Paunonen on kirjoittanut yhdessä miehensä Heikin kanssa stadin slangin suursanakirjan. Teos palkittiin Tieto-Finlandialla vuonna 2001.

– Salakieliä meillä toki on, esimerkiksi kontin kieli, ver-kieli ja fikon-kieli, Paunonen kertoo.

Paunosen mainitsemat leikkikielet ovat kuin ovatkin juuri niitä ala-asteen pihalta tuttuja, joissa sotketaan sanojen tavuja. Heikki Paunonen arvelee fikonin jättäneen jälkensä stadin slangiin fi-alkuisten sanojen muodossa. Fikonia puhui lähinnä ruotsinkielinen väestö. Fikon toimi siten, että sanan alkuun lisättiin tavu fi- ja loppuun ‑kon. Niinpä esimerkiksi omenaa tarkoittava slangisana fiblu tulee fikonin sanasta fippeläkon.

Rob Strudwickin slangisivustosta löytyy esimerkki rhyming slangin kehityksen monimutkaisuudesta, johon verrattuna fi-alkuisten slangisanojen synty ei ole kummakaan juttu. April in Paris (= ’huhtikuu Pariisissa’) tarkoittaa kuulemma sanaa arse eli suomeksi persausta, vaikkei sen kanssa oikein rimmaakaan.

Ilmaisu kehittyi osapuilleen näin: Ensiksi arse oli cockneyksi bottle and glass (= ’pullo ja lasi’). Tästä se lyheni bottle-muotoon, jonka joku nokkela keksi rimmaavan Aristotlen (filosofi Aristoteles englanniksi) kanssa. Ajan myötä Aristotle sai lempinimen Aris, joka oli hyvin lähellä alkuperäistä arsea. Muutama vuosi sitten joku kertoi Strudwickille kuulleensa April in Paris ‑ilmausta käytetyn ’arse’-merkityksessä ja ehdotti sitä lisättäväksi cockney–englanti–cockney-sanakirjaan.

Kääntyykö riimislangi suomeksi?

Miten riimislangia oikein suomennetaan? Miten selittää yleisölle, että kun tv-sarjan roolihahmo sanoo ”Calvin Klein”, hän tarkoittaakin sanaa nine eli yhdeksän?

– Jo sijapäätteiden takia riimejä on vaikea saada toimimaan. Esimerkiksi use your loaf (…of bread = head) eli ’käytä päätäsi’ vaatisi suomeksi possessiivisuffiksin, sanoo kääntäjä Tiina Tuominen Tampereen yliopistosta.

Pro gradussaan kulttuurinkääntämistä teoksessa Bridget Jonesin päiväkirja käsitellyt Tuominen kääntäisi slangia toisenlaisista lähtökohdista.

– Tärkeää on, että tekstistä välittyy sen epävirallinen sävy. Suomessahan puhekielellä leikitellään toisella tapaa, esimerkiksi sanajärjestystä vaihtamalla tai alkusoinnuilla.

– Jos ulkomaalaisen julkkiksen nimen korvaa tekstissä suomalaisella julkkiksella, se vain hämmentää yleisöä. Yleisestikin ulkomaisen henkilön nimen korvaaminen käännöstekstissä kotimaisella ärsytti ihmisiä tutkimukseni mukaan kaikkein eniten.

Miten riimislangin voisi vakiinnuttaa osaksi suomen puhekieltä? Marjatta Paunosen mielestä siihen on vain yksi keino.

– Salakielen leviäminen edellyttää, että on olemassa porukka, joka käyttää sitä ja hyötyy sen käytöstä. Perusedellytyksenä on kiinteä yhteisö samanikäisiä, yleensä poikia. Siitä kieli sitten lähtee liikkeelle, Paunonen kertoo.

Jotta suomenkielinen riimislangi leviäisi ja voisi hyvin, sille pitäisi siis muodostaa oma käyttäjäyhteisönsä. Yhteisö, jonka jäsenet hannu karpoisivat lähikauppaan ostamaan tölkkihedelmiä omassa sulo aittoniemessään. Kioskinkulmalla he sitten pummaisivat toisiltansa redfordin ressuja. Saattaisivatpa kyseiset tyypit joskus jopa hiukan jari tervoillakin keskenään.


Kirjoittaja on jyväskyläläinen toimittajaopiskelija.
Ninni Lehtniemi