Kysymys: Etenkin käännöksissä käytetään usein sanaa rakastaja myös naisista. Voiko veljenpojan tyttöystävää tosiaan kutsua rakastajaksi?
Vastaus: Kielitoimiston sanakirjan mukaan rakastaja on miespuolinen paitsi siinä merkitysryhmässä, jota kuvaa esimerkki intohimoinen luonnon rakastaja. Rakastaja-sanan käyttö on kuitenkin laajentunut tarkoittamaan molempia sukupuolia muissakin yhteyksissä, samalla kun rakastajatar on harvinaistunut ja sen tyylisävy on muuttunut jossain määrin vanhahtavaksi. Sanojen tyylisävyn ja jopa merkityksen tulkitsemiseen vaikuttaa varmasti kielenkäyttäjän ikä. Nuorempien kielitajussa rakastajalla tosiaankin voi olla merkitys ’tyttö- tai poikaystävä’. Siihen ei liity ”kielletyn rakkauden” vivahdetta, vaan sanaa käytetään neutraalisti. Mallina on englannin lover, jolla vanhastaankin on voitu viitata sekä mieheen että naiseen. Sanalla lover on eri merkityksiä (esim. lovers = rakastavaiset; rakastunut pari). Nykysuomen sanakirjassakin on esimerkki rakastaja-sanan tällaisesta käytöstä: ”Ne ovat kahden rakastajan sulavat silmät, korean neidon ja uljaan nuorukaisen.” – Sitaatti on Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä.