Sanotaan, että joulun jälkeen alkavat pitkät härkäviikot. Näin kuvataan juhla-ajan päättymistä ja tavallisen arjen alkua. Joulun jälkeisiin viikkoihin viitattaessa sanaa käytetään tavallisesti monikollisena, härkäviikot. Yksikkömuotoisena sana härkäviikko taas merkitsee myös yleiskielessä ’täyttä kuuden arkipäivän viikkoa’.

Murteissakin härkäviikko-sanan merkityksenä on ’täysi työviikko (joka aiemmin oli kuusipäiväinen), arkiviikko’, ja tavallisesti sanaa käytetään juuri joulun jälkeisistä viikoista. Esimerkiksi Porin seudulla Pomarkussa on sanottu: loppiaisesta alkaa härkäviikot, reikäleivät, rättipairat, presutupakat ja vittaköyret.

Härkäviikkoja eivät murteissa kuitenkaan ole pelkästään joulunpyhien jälkeiset arkiviikot. Varsinais-Suomen Mynämäessä on keväällä todettu: ny kum pääste (= pääsiäisen) vähä̀p pyhä̀​​​​​​​ loppuva nin tleekin taas pitkä aìkka valla härkviikkoi. Lopella Etelä-Hämeessä on oltu realistisia: kuj Juhannim päivä oli kesäkuus nin sitt ei ollu, arkeimpäiväm päällep pyhää ennen ku jouluna ni se, pualev vuatta siin semmost härkäviikkoo sit.

Murteissa härkäviikolla on ollut myös muita merkityksiä: sydänhämäläisissä murteissa se on voinut merkitä ’palkollisten vapaaviikkoa’. Lisäksi sanaa on voitu käyttää synnytyksen jälkeisestä ajasta, jolloin kartetaan sukupuoliyhdyntää.

Sanaa härkäviikko ei ole käytetty kaikkialla Suomessa, vaan sana on levikiltään selvästi länsimurteinen. Pohjoisimmista länsimurteista se kuitenkin puuttuu, ja itämurteiden puolella sana kuuluu varsinkin ns. savolaiskiilan eli Keuruun–Evijärven siirtymämurteisiin. Savolaiskiilassa onkin kysymys siitä, että savolainen asutus ja murre ovat levinneet aiemmin länsimurteiselle alueelle. Vaikka murre on savolaistunut, on etenkin sanastossa voinut säilyä vanha läntinen peru.

Härkäviikoilla härät töissä

Joskus on keskusteltu siitä, mihin asti joulunjälkeiset härkäviikot kestävät. Kirjassaan Vuotuinen ajantieto Kustaa Vilkuna toteaa joulunjälkeisten härkäviikkojen viittaavan moniviikkoiseen juhlattomaan kauteen ”ennen laskiaista ja Marian päivää”. Tällöin, kuten Vilkuna toteaa, ”Lounais-Suomen entisaikaiset ajojuhdat, vetohärät, oli jälleen iestetty ja oli käyty ulkotöihin. Kevyt hevosella huvikseen ajelu oli lopussa.”

Se, että härkäviikkojen nimitys perustuu vetohärkien käyttöön, selittää myös härkäviikot-sanan murrelevikkiä. Varsinainen vetohärkäalue on tosin ollut suppeahko ja käsittänyt vain Varsinais-Suomen sekä osan Satakuntaa ja Hämettä. Murteissa tietoja härkä-sanan merkityksestä ’(työjuhtana käytettävä) kuohittu urosnauta’ on kuitenkin laajemmalti, paitsi varsinaiselta vetohärkäalueelta myös mm. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalta: Keski-Pohjanmaan Himangalla on kerrottu, miten ajomies käpillä sutke persehilleh härkiä ja ne mennä juhunas. Härkäviikoista puhutaan kuitenkin jonkin verran laajemmalla alueella, ja Suomen murteiden sanakirjan mukaan sana onkin osassa levikkialuettaan uudempaa perua.

Suppeahkolla hämäläis-satakuntalaisella alueella on käytetty nimitystä härkiviikko. Akaassa on toivottu: Loppus nää pyhät, että tulis härkiviikot ja läpileivät.

Muita härkäviikkojen nimityksiä ovat selkäviikot ja arkiviikot. Arkiviikko ei selitystä kaipaa, ja selkäviikko taas Vilkunan mukaan viittaa tammikuun jälkipuolelle ajoittuvaan talven selkään.