pöytäkirjantarkastaja ja pöytäkirjantarkistaja
Artikkeli 3/1989

pöytäkirjantarkastaja ja pöytäkirjantarkistaja

Kielenkäytössä on ollut jatkuvana sekaannuksen ja kielitoimiston neuvonnassa kysymysten aiheena tarkastaa ja tarkistaa ‑verbien käyttö, erityisesti niiden käyttö kokoustekniikassa. Näihin asti voimassa olleen yhdistyslain 14. §:ssä puhutaan pöytäkirjan tarkistamisesta ja kunnallislain 31. §:ssä pöytäkirjan tarkastamisesta. Tämän mukaan tehtävään valituista on käytetty nimiä pöytäkirjantarkistaja ja pöytäkirjantarkastaja.

Verbien merkitysero näkyy esimerkiksi Nykysuomen sanakirjasta:

tarkastaa 1) ottaa selvää jostakin, tutkia, tutkistella,

2) käydä läpi, tutkia jonkin asianmukaisuuden, vikojen tm. toteamista (ja korjaamista) varten (us. virallisesti).

tarkistaa 1) tarkastamalla (ja virheellisyydet korjaamalla) varmistautua siitä, että jokin on asianmukainen, kunnossa, oikea, paikkansapitävä; kontrolloida. – Erik. tarkastaa ja oikeaksi havaitsemisen tai mahdollisten virheiden korjaamisen jälkeen hyväksyä tai vahvistaa.

2) tehdä asian vaatimat korjaukset, oikaista, muuttaa.

Uudessa yhdistyslaissa, joka tulee voimaan 1.1.1990, tehtävä on muotoiltu seuraavasti:

”Pöytäkirja on kokouksen puheenjohtajan allekirjoitettava sekä vähintään kahden kokouksessa sitä varten valitun henkilön tarkastettava tai yhdistyksen itsensä hyväksyttävä.” Lautakunta suosittaa tämän lainmuutoksen jälkeen yhdistyksille käytettäväksi sanaa pöytäkirjantarkastaja.