Olin hyvin hämmästynyt, kun kymmenkunta vuotta sitten luin koulun päättökoetta, jossa kahden lauseen välinen pilkku oli merkitty aloittamaan riviä. Nyt en enää hämmästy. Käsin kirjoitetuissa ylioppilasaineissa oli kuluneena keväänä tuon tuostakin – muuten aivan välimerkkiohjeiden mukainen – pilkku siirretty rivin alkuun, tähän tapaan:
Ne ovat kerronnaltaan helposti ymmärrettäviä
, mutta sisältävät suuria elämänviisauksia.
Nalle Puh on hyväntahtoinen
, auttavainen ja hiukan hidasälyinen, mutta elämänasenteeltaan järkevä.
Entäs sitten? Onko sillä väliä, onko pilkku päättämässä riviä vai aloittamassa seuraavaa? Mistään kielioppaasta en muista lukeneeni mainintaakaan pilkun sijoittamisesta rivin rajalla. Ilmeisesti pilkku kuitenkin kuuluu loogisesti niin läheisesti päättyvän lauseenosan loppuun, että se on itsestään selvästi merkitty rivin viimeiseksi – eihän sen edelle jää edes sananväliä. Pilkun tehtävä halutaan ilmoittaa lukijalle jo ennen kuin hänen katseensa siirtyy seuraavan rivin alkuun.
Kun olen kysellyt muiltakin, mistä tällainen pilkutus saattaa johtua, olen saanut kahdenlaisia vastauksia. Monet arvelevat pilkun siirtämisen liittyvän jollakin tavalla automaattisen tietojenkäsittelyn yleistymiseen. Tämä ei voine pitää paikkaansa. Eihän mikään tekstinkäsittelyohjelma siirrä pilkkua rivin alkuun. Lähempänä totuutta lienevät ne opettajat, jotka sanovat, että joillain oppilailla on tapana lisätä pilkut vasta kirjoittamisen jälkeen tekstiin. Silloin kirjoittamisen looginen järjestys rikkuu eikä kirjoittajalle enää ole merkitystä sillä, mihin kohtaan riville pilkku sijoitetaan.
Rivinalkuisen pilkutuksen ei soisi yleistyvän. Kirjoittamisen merkintätavathan ovat koko kieliyhteisön sopimuksia siitä, miten asiat ilmaistaan. Tällaisia sopimuksia ei voi yksipuolisesti rikkoa aiheuttamatta hämmennystä. Eiköhän sovita, että edelleen annamme lukijalle jo rivin lopussa jonkin viitteen siitä, mitä tuleman pitää: sijoitetaan pilkku rivin loppuun.