Pilkkua käytetään tekstissä selventämään virkkeiden ja lauseiden osien suhteita. Suomen pilkutukselle on ominaista, että pilkulla erotetaan virkkeen lauseet toisistaan. Lisäksi pilkkua käytetään lauseenjäsenten ja -osien sekä määritteiden välissä ja luetteloissa. Pilkulla erotetaan muusta virkkeestä myös selityksiä, täsmennyksiä ja lisäyksiä; tällaisella pilkutuksella voidaan mm. osoittaa ilmauksen jokin kohta painokkaaksi. Lisäksi pilkkua käytetään numeroilmauksissa ja lähdeluetteloissa sekä luetelmissa.
Pilkku lauseiden välissä
• Päälauseet
Itsenäiset päälauseet erotetaan toisistaan pilkulla. Itsenäisyys tarkoittaa sitä, että lauseet ovat keskenään rinnasteisia, eivät alisteisia. Itsenäisillä lauseilla ei liioin ole yhteisiä jäseniä (esimerkiksi yhteistä subjektia). Pilkun sijasta voitaisiin yhtä hyvin merkitä lauseiden väliin piste, eikä niihin tarvitsisi lisätä mitään.
Pelkkä pilkku voi osoittaa lauseiden rajaa:
He matkustivat kesäkuussa Yhdysvalloissa, heinäkuussa he olivat viikon Kanadan puolella.
Hakemukset osoitetaan johtajalle, asia käsitellään seuraavassa kokouksessa.
Lauseiden rajalla on kuitenkin yleensä rinnastuskonjunktio (esim. ja, sekä, sekä–että, -kä, eli, tai, joko–tai, vai, mutta, vaan). Lauseita voi yhdistää myös jokin muu kytkevä ilmaus kuin konjunktio (esim. liitepartikkeli tai sana näet, saati tms.).
Tunsin oloni surkeaksi, ja lääkäri kehotti lepäämään.
Harjoituksiin jäi liian vähän aikaa, mutta näytelmä onnistui hyvin.
Lähdemme kello viisi, ettekä saa myöhästyä minuuttiakaan.
Hakemukset osoitetaan johtajalle, ja ne käsitellään seuraavassa kokouksessa.
He menivät Amerikkaan, ennättivätpä he vielä paluumatkalla Havaijillekin.
Asia on kiireinen, ministeriössä näet valmistellaan uudistusta jo ensi syksyksi.
Pilkuttamatta voidaan jättää itsenäiset päälauseet, jos niiden predikaatit ovat 1. tai 2. persoonassa eikä niissä ole erillistä subjektia; samoin passiivimuotoisen predikaatin sisältävät päälauseet (kun ajateltu tekijä on lauseissa sama).
Tunsin oloni surkeaksi ja lähdin kotiin.
Hakemukset osoitetaan johtajalle ja ne lähetetään hallintoyksikköön.
• Sivulauseet
Sivulauseet erotetaan pilkulla hallitsevasta lauseesta eli päälauseesta. Sivulause voi olla myös keskellä virkettä, jolloin pilkku tulee sen molemmin puolin.
|
Sivulauseita ovat alisteiset konjunktiolauseet, relatiivilauseet ja epäsuorat (alisteiset) kysymyslauseet. – Alisteisen konjunktiolauseen alussa on alistuskonjunktio, esim. että, jotta, koska, kun, kuin, kunnes, jos, vaikka, jollei, ellei, kunhan, joskin, ennen kuin. Myös konjunktio sillä lasketaan tähän ryhmään pilkutuksen kannalta. – Relatiivilauseen alussa on relatiivipronomini joka tai mikä tai jokin niiden taivutusmuoto (esim. jonka) tai niitä vastaava adverbi (esim. jolloin, joten, miten). – Epäsuoran kysymyslauseen alussa on kysymyssana (esim. kuka, miten, miksi; onko, eikö). Toivon, että et unohda. Kun työsuojelu on osa työntekoa, on helppo luoda turvallisia käytäntöjä. Kyseessä on ilmiö, joka näyttää viime aikoina yleistyneen. Ilmiö, joka näyttää yleistyneen, kiinnostaa tutkijoita. En tiedä, miksi tuntuu niin haikealta. |
Virkkeessä voi olla useampiakin alisteisia sivulauseita. Ne erotetaan toisistaan pilkulla.
Ruoan valmistus viivästyi, koska sain sormeeni haavan, johon piti löytää laastari.
Vaikka ei ollut varmaa, miten lopulta kävisi, uudistus tiesi edistystä hankkeelle.
Kahden rinnastuskonjunktiolla kytketyn sivulauseen väliin ei tule pilkkua.
Kevät alkaa silloin, kun ensimmäinen kiuru lurittelee taivaalla ja leskenlehtiä löytyy rinteestä.
• Pilkun paikka
Jos konjunktiorakenne on moniosainen, pilkulla voidaan osoittaa lauseiden raja. Yleensä pilkku tulee ennen koko rakennetta, mutta pilkun paikka voi myös vaihdella painotuksen mukaan. Pilkku jää joskus kokonaan poiskin.
Moniosaisia konjunktiorakenteita ovat mm. sen lisäksi että, samalla kun, siten että, ennen kuin, samaan aikaan kun.
Teen vielä yhteenvedon, ennen kuin asia pääsee unohtumaan.
Teen yhteenvedon vielä ennen, kuin asia pääsee unohtumaan.
Teen vielä yhteenvedon ennen kuin asia pääsee unohtumaan.
Sulje ikkuna, niin ettei se kolise [= jotta se ei kolise].
Sulje ikkuna niin, ettei se kolise [= siten, että se ei kolise].
• Suora lainaus ja johtolause
Johtolause erotetaan pilkulla sitä edeltävästä (ja myös sen jälkeen jatkuvasta) lainauksesta.
”En pääse kokoukseen”, johtaja sanoi.
Sirpaleet tietävät onnea, uskoo vanha kansa.
”Tästä ei tule mitään”, hän manaili, ”mutta kai tämä on sitten tehtävä.”
Pilkkua ei tarvita, jos suora esitys loppuu huuto- tai kysymysmerkkiin.
”Kuka tämän on keksinyt?” hän manaili.
”Seis!”" hän huusi.
Lyhyistä virkkeistä voi jättää pilkun pois konjunktion edeltä.
Toivon, että tulet. ~ Toivon että tulet.
Lauseenvastikkeita ei eroteta pilkulla.
Saatuani sormeeni haavan ruoan valmistus viivästyi.
Pilkku rinnasteisten lauseenosien välissä ja luetteloissa
Pilkkua käytetään erottamassa rinnasteisia lauseenjäseniä tai rinnasteisia sivulauseita. Pilkkua käytetään myös erilaisissa luetteloissa. (Luetelman pilkutuksesta ks. s. 36.)
He lukivat Kiveä, Saarikoskea, Kilpeä, Hassista ja muita suomalaisia kirjailijoita.
Hän halusi laulaa, tanssia ja huutaa ilosta.
Hän sanoi, ettei ollut seurannut asiaa, että oli kiireinen ja että oli muutenkin kyllästynyt vaaleihin.
Retkivarustus: makuupussi, peseytymisvälineet, kumisaappaat, sadetakki.
Pilkku määritteiden välissä
Pilkulla osoitetaan määritteiden keskinäisiä suhteita. Pilkun avulla voidaan tähdentää jotain kohtaa ja jopa muuttaa ilmauksen merkitystä.
Ostin uuden punaisen takin. / Ostin uuden, punaisen takin [pilkku korostaa takin ominaisuuksista väriä].
Tämä on teoksen toinen korjattu painos [= korjatuista painoksista toinen, siis samanlainen kuin edellinen painos]. / Tämä on teoksen toinen, korjattu painos [= kirjan toinen painos, joka eroaa edellisestä painoksesta].
Pilkku titteleiden välissä
Samaa sanaa (pääsanaa) täydentävät nimikemääritteet (tittelit) voidaan aina erottaa pilkulla, mikä usein helpottaa ilmauksen hahmottamista.
Puheen piti tutkimuskeskuksen johtaja, professori Pirkko Nuolijärvi.
Hän kirjoitti koulun johtajalle, maisteri Mikkoselle.
Täsmennykset, lisäykset ym.
Pilkulla voidaan erottaa täydennyksiä, täsmennyksiä ja lisäyksiä muusta tekstistä ja näin muun muassa osoittaa jokin kohta erityisen painokkaaksi. Läheskään aina pilkutus ei ole välttämätöntä. Jos haluaa korostaa jotain asiaa pilkun avulla, on muistettava, että irrallinen lisä pilkutetaan molemmin puolin. Tällaisen lisäyksen osoittamiseksi voidaan pilkkujen sijasta yleensä käyttää myös sulkeita tai ajatusviivoja.
Toisin kuin Canth, Kiljander ei käsitellyt näytelmissään yhteiskunnallisia aiheita. ~ Toisin kuin Canth Kiljander ei käsitellyt näytelmissään yhteiskunnallisia aiheita.
Lennart Meri oli, paitsi kunnioitettu valtiomies, myös tuottelias kirjailija. ~ Lennart Meri oli paitsi kunnioitettu valtiomies myös tuottelias kirjailija.
Täsmentävät ilmaukset ovat usein kiteytyneet määrämuotoisiksi rakenteiksi (esim. mitä – sitä, toisaalta – toisaalta).
Mitä uudemmasta ajasta oli kysymys, sitä tiukempaa rajaaminen oli.
Kirjeen alkutervehdyksissä yms. voidaan käyttää pilkkua, mutta se ei ole välttämätöntä:
Hei, Maija ~ Hei Maija
Nimiluetteloissa ja lähdetiedoissa, joissa esitetään ensin sukunimi, suku- ja etunimen väliin tulee pilkku:
Lahtinen, Maija
Virtanen, Matti
Puhelinluetteloissa pilkkua ei kuitenkaan ole tapana käyttää.
Pilkulla on erilaisia tehtäviä eri tekstilajeissa. Pilkun käyttöä koskevat ohjeet eivät siis ole ehdottomia sääntöjä vaan suosituksia, jotka jättävät kirjoittajalle harkinnanvaraa.