Yleiskielen sanakirjojen laatua on totuttu arvioimaan paljolti sen perusteella, miten kattavasti kielen sanavarat ja varsinkin uusin aines on saatu mukaan. Tämä vaatii laajan sana-arkiston keräämistä ennen varsinaista toimitustyötä ja myös sen aikana. Suomen kielen perussanakirjan tärkein pohja-aineisto ovat kielitoimiston sanakokoelmat, jotka sisältävät runsaat viisi miljoonaa arkistokorttia. On arvioitu, että niissä on tietoa yli miljoonasta suomen kielen sanasta. Aineistoa on poimittu kauno- ja tietokirjallisuudesta, sanoma- ja aikakauslehdistä, mainosjulkaisuista jne. – kaiken kaikkiaan hyvin monentyyppisistä teksteistä. Viime aikoina kokoelmat ovat karttuneet noin 10 000 poiminnan vuosivauhtia, ja sanastoa on jo pitkään tallennettu ja käsitelty tietokoneella. Pyrkimyksenä on saada mahdollisimman laajalti rekisteröidyksi suomen yleiskielen uudet sanat ja vanhempien sanojen uudet käyttötavat.
Puolen vuosisadan sanat
Perussanakirjan edeltäjä Nykysuomen sanakirja ilmestyi vuosina 1951–61, ja aineiston järjestelmällinen keruu sitä varten lopetettiin jo 1938. Näiden kahden sanakirjan ajallinen ero on siis noin puoli vuosisataa. Suomen yleiskielen sanasto on tuossa ajassa ennättänyt karttua melkoisesti; niinpä Perussanakirjan hakusanoista parikymmentä prosenttia eli noin 20 000 ei esiinny vielä Nykysuomen sanakirjassa. Nämä uudet sanat tarjoavat mielenkiintoisen näkökulman suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin muutoksiin viime vuosikymmeninä. Tätä sanajoukkoa ei vielä ole ehditty analysoida systemaattisesti, vaan kaikki tähänastiset havainnot perustuvat muutaman tuhannen sanan otoksen alustavaan tarkasteluun. Tietokoneen avulla on kuitenkin mahdollista seuloa myöhemmin esiin Perussanakirjan kaikki uudissanat ja tarkastella niiden rakennepiirteitä, esimerkiksi erilaisten sanatyyppien yleisyyttä.
Mennyt maailma ja 90-luvun Suomi
Nykysuomen sanakirjassa käydään vielä kansakoulua, sairastetaan kunnansairaalassa ja vaihdetaan alusvaatteet kerran viikossa. Maailma on nykyään paljolti toisenlainen ja sitä kuvataan eri sanoin. Useissa tähän mennessä julkaistuissa Perussanakirjan esittelyissä on pyritty löytämään aihepiirejä, joiden sanasto on erityisen paljon muuttunut viime vuosikymmeninä. Toimituksen sormituntuman mukaan uusia sanoja on ilmaantunut runsaasti esimerkiksi tekniikan eri alueilla (mm. tietotekniikassa ja elektroniikassa), lääketieteessä, ruokatalouden alalla ja yhteiskuntaelämän eri lohkoilla. Tätä kehitystä kuvaa esimerkiksi Perussanakirjan ympäristö-alkuisten sanojen ryhmä, johon kuuluu 32 uudissanaa, mm. ympäristöaktiivi, ympäristöhaitta, ympäristöhallitus, ympäristökasvatus, ympäristökatastrofi, ympäristöliike, ympäristöministeri, ympäristömyrkky, ympäristönsuojelu, ympäristöpakolainen, ympäristöpolitiikka, ympäristörikos, ympäristösodankäynti, ympäristöterveydenhuolto ja ympäristövahinko.
Jotakin kertoo yhteiskunnastamme myös tieto-alkuisten sanojen suuri määrä: Perussanakirjassa tällaisia uudissanoja on peräti 76. Monet niistä liittyvät atk-alaan tai yleensä tietotekniikkaan. Esimerkkejä: tiedonhaku, tiedonhakujärjestelmä, tiedonkulku, tiedonsiirto, tiedonsiirtoverkko, tietohuolto, tietojenkäsittely, tietojenkäsittelyoppi, tietojärjestelmä, tietokanta, tietokoneanimaatio, tietokonegrafiikka, tietokoneistua, tietokonemusiikki, tietokonepeli, tietokonerikollisuus, tietokonevirus, tietokortti, tietopalvelu, tietosuojarikos, tietoteollisuus, tietotupa, tietotyö, tietoverkko, tietovuoto ja tietoyhteiskunta.
Artikkelin lopussa on luettelo, johon on koottu aakkosjärjestyksessä Perussanakirjan p-alkuisia uudissanoja. Siitä näkyy, miten moninaisiin aihepiireihin uusi sanasto jakautuu.
Uudissanatyypit
Uusi sanasto syntyy vanhoista aineksista eri tavoin yhdistymällä ja vieraista kielistä lainautumalla. Usein uudissana on niin tutun ja itsestään selvän oloinen, ettei sen uutuutta hevin huomaa. Tällaisia vaivattomasti omaksuttavia ja merkitykseltään selkeitä yhdyssanoja ovat esimerkiksi erämaapuhelin, esipesu, etelänmatka, etäopiskelu, kansainvälisyyskasvatus, maisemansuojelu, nikotiinilaastari, nukahtamislääke, ohutkalvotekniikka, ongelmajäte, ryhmäpsykoterapia, sarjakuvakirja, tulevaisuudentutkimus ja vesiliikennejuopumus.
Vaikka uuden yhdyssanan osat olisivat hyvinkin tuttuja, ei niiden yhdistelmän merkitys kuitenkaan aina avaudu itsestään. On erikseen opittava mm. sellaisten sanojen merkitys kuin lohkolämmitin, samettivallankumous, sveitsinleike, taivaskanava, ulosliputus, vasikanpyy ja videotykki.
Merkitykseltään ehkä hieman hankalasti avautuvia ovat myös monet uudet johdokset eli tietyn pääteaineksen avulla muodostetut sanat, kuten eriyttää (’kehittää erilaiseksi tai erilaisiksi, eri tehtävään tai tehtäviin’), esineistyä (’tulla esineeksi, esineelliseksi; aineellistua, konkreettistua’), etenemä (’matka tai määrä, jonka jokin etenee tai on edennyt’), filminnös (’elokuvasovitus’), karhenne (’karhennettu pinta’), kasvittaa (’varustaa kasveilla’), lukeneisto (’oppineet, sivistyneistö’), omiste (’omistuskirjoitus’), tuhkata (’polttaa ruumis polttohautausta varten tuhkaksi, polttohaudata’), tähdentyä (’korostua, painottua’), ujoilu (’ujostelu’), älykkö (’älykäs ihminen; älymystöön kuuluva’).
Eri sanatyyppien osuudet jakautuvat Perussanakirjan uudissanastossa alustavien arvioiden mukaan siten, että noin neljä viidesosaa on yhdyssanoja, vajaa viidennes johdoksia ja suunnilleen prosentti yhdistämättömiä ja johtamattomia sanoja. Viimeksi mainitut ovat kaikki (muutamia harvoja lyhennesanoja lukuun ottamatta) vierasperäisiä – joko sellaisenaan vieraasta kielestä lainattuja (esim. curry) tai kirjoitusasultaan suomalaistettuja (karri). Seuraavassa näytteeksi joukko uusia vierasperäisiä ruokasanoja: kanneloni tai cannelloni, dippi, kebab, kuskus tai couscous, mousse, musaka tai moussakas, pai, ratatui tai ratatouille, rakletti tai raclette, relissi, suflee, taco, texmex, tortelliini.
Kaiken kaikkiaan vierasperäisen aineksen osuus Perussanakirjan uudissanoissa on kuitenkin paljon suurempi, sillä muista kielistä lainattuja sanoja esiintyy runsaasti myös yhdyssanojen ja johdosten osina (esim. espressokeitin, kulttuuripersoona, videoelokuva, videointi, globaalistua). Kaikkiaan noin joka neljännessä uudissanassa on ainakin osa vierasta alkuperää. Eräät vierassanat on otettu hakusanoiksi pelkästään sen vuoksi, että niistä voitaisiin viitata toistaiseksi vähän tunnettuun omaperäiseen vastineeseen. Tällaisia ovat mm. englannista sellaisenaan lainatut sanaliitot jet lag (aikaerorasitus) ja bed and breakfast (aamiaismajoitus).
Mitä mukaan, mitä ei?
Artikkelin alussa esitetyistä luvuista voi päätellä, että vain osa kielitoimiston arkistoon poimituista sanoista on päässyt Perussanakirjan sivuille. Pois on jätetty esimerkiksi suurin osa erikoisalojen termeistä. Sanakirjaan eivät kuulu myöskään sellaiset itsestään selvät yhdyssanat kuin käpylintuvaltainen tai autonkorjausharrastus tai sellaiset johdokset kuin kaatumattomuus, kokoomukselaistuminen tai kuva- patsasmainen. Kirjasta on pyritty jättämään pois myös sellaiset uudissanat, joiden käyttö kielessä jää ilmeisesti vain lyhytaikaiseksi. Tätä seikkaa on tietysti vaikea arvioida, ja virheitä tuleekin helposti puoleen ja toiseen. Perussanakirjan ensimmäistä osaa viimeisteltäessä 80-luvun lopulla esimerkiksi sanat eurokommunismi ja euro-ohjus olivat usein esillä joukkoviestimissä. Nyt ne tuntuvat kuuluvan lähinnä historiaan, ja moni muu euro-alkuinen ilmaus olisi paremmin paikallaan Perussanakirjassa. Arviointivirhe toiseen suuntaan tehtiin taas siinä, kun sana käsipuhelin jätettiin pois. Ratkaisua tehtäessä markkinoille oli tullut vasta tämän puhelintyypin kömpelö ja isokokoinen ensimmäinen sukupolvi ja näytti selvältä, että pian on käytettävissä taskulaskimen kokoinen kevyt laite, jonka nimeksi sopisi paremmin taskupuhelin. Näin kävikin ja myös viimeksi mainittu nimitys alkoi yleistyä, mutta se ei kuitenkaan syrjäyttänyt sanaa käsipuhelin. Tähän vaikutti ehkä se, että vanhempaa nimitystä oli tukemassa suosittu arkikielinen muunnos kännykkä, joka oli ehditty jopa rekisteröidä tavaramerkiksi.
Yleiskielen sanakirjaan otettavaa ainesta on mahdotonta rajata kaikkia tyydyttävällä tavalla. Jonkun mielestä tietyt sanat olisi pitänyt jättää pois ja eräät pois jääneet olisi ehdottomasti täytynyt ottaa mukaan. Tyypillis
tä on vielä se, että arvostelijoiden mielipiteet menevät ristiin. Perussanakirjan hakusanojen valintaa on kritisoitu ehkä voimakkaimmin slangisanojen osalta. Jotkut katsovat, että niitä on aivan liikaa, toiset taas, että niitä on aivan liian vähän. Perussanakirjan hakusanoista noin kaksi tuhannesosaa kuuluu slangiin. Tämä vastannee niiden nykyistä esiintyvyyttä joukkoviestimissä (erityisesti nuorten palstoilla, mainonnassa jne.); runsauden vaikutelma syntyy lähinnä siksi, että niitä on luonnollisista syistä kasaantunut vierailla konsonanteilla (b, g, d, f) alkavien sanojen joukkoon. Keskeiset slangi-ilmaukset ovat paikallaan myös yleissanakirjassa, mutta tämän sanastoaineksen laajempi esittely kuuluu erityisiin slangisanakirjoihin, jollaisia on ilmestynyt useita ja lisää on tulossa.
| Suomen kielen perussanakirjan uudissanoja p-kirjaimen alusta |
| paahtofilee |
painostuspolitiikka |