Päivämäärän merkitsemisestä ja sanomisesta
Keskustelua 3/1993

Mikko Levanto

Päivämäärän merkitsemisestä ja sanomisesta

Kielitoimisto ja Standardisoimisliitto tuntuvat riitelevän edelleen päivämäärän merkitsemisestä. Kielikellon numerossa 2 puolustaa Ernst Nyberg laskevaa päivämäärän merkintätapaa standardointitarpeella. Tähän Anneli Räikkälä vastaa puolustamalla nousevaa merkintätapaa sen ja vastaavan puhetavan vakiintuneisuudella, ja samoilla linjoilla on Matti L. Aho, joka tässä kai edustaa meitä tavallisia kirjoittajia.

Onko vakiintunut tapa aina oikea? Koulussa meillä oli monta vakiintunutta sanontatapaa, joita opettajat kovasti yrittivät selittää vääriksi. Svetisismejä käskettiin karttaa, ja erityisesti tähdennettiin, ettei ruotsin prepositiota ”av” saa kääntää partitiivilla, kun sen voi kääntää genetiivillä ja sanajärjestyksen vaihtamisella. Pitäisikö päivämäärän olla poikkeus hyväksi havaituista periaatteista?

Onko nouseva järjestys edes vakiintunut tapa? Yleinen se kyllä on, mutta ei mitenkään ainoa käytössä oleva. Pohjois-Suomen tärkein sanomalehti Kaleva päivää ”LAUANTAI, heinäkuun 3. päivä 1993”, siis kuukausi ennen päivää. Vanhasta hyvästä kansankielestä tuttu esimerkki on ”tulevan vuoden tuohikuussa tuomarin päivän aikaan”, siis laskeva järjestys. Tosin päivää ei ole ilmaistu nykyiseen tapaan kuukauden suhteen, vaan vuoden ja pyhimysten muistopäivien. Näiden esimerkkien valossa ”vuoden tuhatyhdeksänsataayhdeksänkymmentäkolme heinäkuun kolmantena päivänä” on täysin hyvää ja kaunista suomen kieltä.

Onko edes tarpeen määrätä yksi päivämäärän sanomistapa ainoaksi oikeaksi? Siedämmehän senkin, että joku sanoo ”poikain” siinä missä toinen ”poikien”. Kaikista tavallisista tavoista erottuu kuitenkin, mitä vuotta, kuukautta ja päivää tarkoitetaan.

Yhdenmukaisuudella on merkitystä vain, jos täytyy käsitellä suuria määriä päivämäärätietoja, kuten järjestettäessä asiakirjoja aikajärjestykseen tai poistettaessa vanhoja tavaroita myyntihyllyistä. Tällaisessa työssä ei ole aikaa ajatella niitä sanoja, joilla päivämäärän voi tarvittaessa ilmaista. On vain katsottava numeroita. Tällöin on tärkeää, että tekstistä erilliset päivämäärät kirjoitetaan standardin mukaisesti.

Kun kaikki tämä otetaan huomioon tähänastisessa keskustelussa esille tulleen lisäksi, todetaan suomessa parhaaksi tavaksi päivämäärän sanomiseen ja kirjoittamiseen laskeva. Suomenkielisessä kirjoituksessa ei ole tarvetta muuhun merkintätapaan kuin standardin mukaiseen, esim. ”1993-07-03”. Vaihtoehto ”3.7.1993” svetisistisine lukutapoineen voitaneen myös hyväksyä suomenkielisessä lauseessa.

Se suomen kielestä, mutta standardin on oltava yleispätevämpi, meillähän kirjoitetaan myös muilla kielillä. Standardin tulisi sallia tavallisimpien kielten tavallisimmat järjestykset lauseeseen sijoitetussa päivämäärässä. Sääntöjä tarvitaan vain välimerkkien tulkinnasta järjestyksen osoittajina. Tulkintasääntöjen on koskettava muitakin kuin puhtaasti numeerisia ilmauksia, ja samojen välimerkkien käyttö erilaisten järjestysten yhteydessä on kiellettävä. Kun päivämäärä ei ole lauseen osa, se on esitettävä laskevassa järjestyksessä standardin osoittamalla tavalla.

Esitetty ratkaisu ei pane riitaa aivan tasan halki. Kauneus ei aina ole tasapuolista, totuus vielä harvemmin. Toivottavasti ratkaisu kuitenkin tyydyttää kiistan osapuolia. Tai ainakin tavallisia kirjoittajia.

Kunnioittaen Mikko Levanto
Mikko Levanto