null Päivä meni virkaillessa

Kieli kartalla 4/2022

Anna Ryödi

Päivä meni virkaillessa

Yleiskielestä tuttua virka-sanaa käytetään murteissa tehtävän ja toimen mutta myös ajanvietteen merkityksessä – välillä jopa lorvimiseen tai viivyttelyyn asti.​​​​​​​

Suomen kielessä on kaksi eri virka-sanaa. Yleiskielessäkin käytetty virka merkitsee ammattia, tointa ja tehtävää, mutta joissain murteissa sillä on muitakin merkityksiä. Sana on lainattu suomeen saksan tai ruotsin varhaisista kielimuodoista.

Toinen, peräpohjalaismurteissa käytetty virka-sana tarkoittaa esimerkiksi pyydystä tai ansapolkua: viroille lähtenyt on mennyt ansoja kokemaan. Tämä virka on balttilaista alkuperää.

Ansapyyntiin liittyvä sanasto on nykyisin paljolti unohtunut elinkeinon harvinaistuttua. Näin on käynyt myös ansapolkua tarkoittavalle virka-sanalle. Kielemme toinen virka-sana johdoksineen sen sijaan elää ja voi hyvin niin yleiskielessä kuin murteissakin.

Viroikseen tekijät

Yleiskielestä tuttua virka-sanaa käytetään murteissa paitsi tehtävän ja toimen myös ajanvietteen merkityksessä. Kun Savossa, Pohjois-Karjalassa tai Kainuussa ihminen tekee jotain ”viroikseen”, hän tekee sitä ajankulukseen tai huvikseen. Mulla oĺ tässä väĺpiätä (= joutilasta aikaa) niin virokseń tehä sukasin paijjan, on sanottu Pielavedellä. Kajaanilainen on valmis tarjoamaan toiselle ajanvietettä: Kyllä minä soannin (= saankin) niitä (polttopuita) van jos tahtoo Laori virokseen käyväs sahhoamassa.

Työn voi ottaa tehtäväksi myös kätten viroiksi, ettei niitä tarvitsisi pitää joutilaina. Esimerkiksi Kiteellä murteen puhuja sanoo, että hän tekee kässiiv viroiks jottàiv vàin.

Työmaalla virkailijat

Kun virkaa ajatellaan ajankuluna, on helppo ymmärtää, että virkailla-sanalla voi murteissa kuvata työn tekemistä hiljakseen: Rääkkylässä on työn etenemistahdin saattanut arvata, kun työmaan edistymistä tiedusteltaessa on sanottu työmiehestä, että onhan se siellä vähän virkaillu. Virkailu voi tarkoittaa myös puuhastelua, jonka tarkoituksena on saada aika kulumaan. Murteen keruuseen kotipaikkakunnalleen Utajärvelle saapuneelle stipendiaatille on naljailtu, että täällä kotipuolessahan sun om mukava virkaellak kesäst àikaa!

Murteissa voi myös virkailla jotakin eli virkailla-verbi voi saada objektin. Tämä ilmenee muun muassa itärajalla sijainneelta Pälkjärveltä peräisin olevasta esimerkistä (Pälkjärven Suomen puolelle jäänyt osa kuuluu nykyisin Tohmajärveen): Joutessań virkailin heinäseipäitä. Kyseessä lienee rauhalliseen tahtiin valmistuva puhdetyö.

Kahvipannun ääressä virkailijat

Virkailu merkitsee murteissa paitsi rauhallista puuhastelua myös suoranaista lorvimista tai laiskottelua, joutilasta oleilua. Kiihtelysvaarassa päivä mäń virkaillessa. Tiällä seun virkaillut kokopäivän, eikä näy olovan vielä meininkijäkää lähtee poikkeen, on sanottu Tuusniemellä. Iisalmelta peräisin olevan tiedon mukaan akat kahvipannun iäressä virkailoo.

Savolaisen tai pohjoispohjalaisen virkailijan ei siis tarvitse olla julkisyhteisön palveluksessa oleva alempi virkamies eikä yrityksen palveluksessa oleva toimihenkilö, kuten Kielitoimiston sanakirja selittää sanan nykymerkitystä. Virkailijaksi voidaan kutsua henkilöä hänen työsuhteensa laadusta riippumatta tai jopa vailla minkäänlaista työsuhdetta, ja joskus virkailu saattaa olla suoranainen työnteon este, kuten Pudasjärvellä: Se on siellä taas virkailluˀ ˀeikä oot tehnyt töitää. Tervossa tuskin viitataan ammattinimikkeeseen, kun sanotaan, että Kustu oj jonniijjoutava virkaelija, sittei toemita laettoo asijalle. Sanan merkitysvivahteet eivät toki sulje toisiaan pois: jokuhan voi olla virkailija sekä ammatiltaan että luonteeltaan.

Virkailla-sanalla kuvataan vähäpätöisten asioiden toimittelua, puuhastelua, laiskottelua ja viivyttelemistä etenkin Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan sekä Kainuun murteissa.

Saunassa virkailijat

Tervosta on taltioitu seuraava lausahdus: Pistäänny nyt siellä – – Hiltan nimpäevillä, mut muista, ettet virkaele siellä. Nimipäivillä kävijää ei varoiteta sen paremmin puuhailemasta kuin laiskottelemastakaan, vaan viivyttelemästä turhaan. Virkailemisella voidaan näet viitata myös viivyttelyyn ja hidastelemiseen. Nivalassa kehotetaan lähtijää menemään heti: Lähev virkaelemata! Heinävedellä äiti voi hoputtaa ruokahalutonta lasta: Luimi (= litki) velliä nuamais eläkä virkaile. Iisalmessa harmitellaan henkilön saamattomuutta asioidensa hoitamisessa: se virkaiĺ niihen asijain kansa että se on nyt jo myöhästä.

Kotona odottaminen käy työstä, jos joutuu odottamaan hidasteluun taipuvaista väkeä. Missee ne joukot virkailoo ku eivät jouvu syömää? on Heinävedellä kysytty. Pielavedellä on odotettu lapsia koulusta ja jouduttu toteamaan: Ossoo ne nuo koolukkaat virkaella. Tunnin kahta kilometriä tulovat. Kiihtelysvaarassa taas kärsimättömällä saunavuoron tai ehkä ruokatarjoilun odottajalla on ollut huoli: èihän tuo ä̀itis pitkkääv virkkàilet tuolla sàunassa?

Veitsen kanssa virkailijat

Pohjois-Karjalassa virkailu voi saada pelleilyn tai leikittelyn vivahteen. Ruoalla leikkimään ryhtyneille lapsille on Kontiolahdella sanottu: Syökee – ei sua virkaillak! Tohmajärvellä on puolestaan kysytty: Mitä sie sen veihen kansav virkailet? Kiihtelysvaarassa emäntä kertoo koettaneensa nuorena pakkasella kielellään rautaa, jolloin nahka lähti kielen päästä, ja oppineensa asian kerrasta: Em min òus sen koommiv virkkàiluk.


​​​​​​​Katso myös

​​​​​​​Kielitoimiston sanakirja: virkailija

Virka-sana Kotuksen Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä ‑palstalla

Suomen etymologinen sanakirja: virka​​​​​​​

Anna Ryödi

Kirjoittaja on Suomen murteiden sanakirjan toimittaja.

Takaisin ylös