Kesälomalaista ärsyttää, jos usein ennustetaan sateista säätä. Myös ennusteen muoto kiinnittää huomiota. Vaikka voi hyvin ennustaa sateista säätä, yhtä hyvältä ei kuulosta lause ”sää on tänään sateista”. Sää nimittäin tässä yhteydessä tarkoittaa pikemminkin ’säätilaa’. Sää tai säätila ei ole jaollinen olio toisin kuin vesi tai sade (vesi on tänään kylmää; sade on tänään jatkuvaa), vaan jaoton siinä missä aurinko ja taivas. Jaottomien substantiivien yhteydessä ei käytetä predikatiivina partitiivia vaan nominatiivia (aurinko on kirkas, taivas on sininen eikä ”aurinko on kirkasta, taivas on sinistä”). Samalla tavoin nominatiivi on luontevampi myös sanojen sää ja säätila yhteydessä: sää – säätila on tänään sateinen.

Sen sijaan sanan ilma yhteydessä voi valita partitiivin tai nominatiivin sen mukaan, haluaako käsittää ilman jaollisena vai jaottomana: ilma ’sää’ on lämminilma ’kaasu’ on lämmintä. Tämä lienee vaikuttanut partitiivin käyttöön myös sää-sanan yhteydessä.

Kaikissa näissä tapauksissa kyse on ollut predikatiivin sijamuodosta. Objektina mikä tahansa esillä olleista sanoista voi määritteineen tulla partitiiviin, jos verbi vaatii partitiivia: ennustamme sateista säätä tai säätilaa, pelkäämme kylmää vettä, toivomme lämmintä ilmaa, katselemme sinistä taivasta ja kirkasta aurinkoa.

Jos taas puhutaan siitä, millaista joskus tai jossakin on, partitiivi on adjektiivin ainoa oikea muoto: tänään on sateista, ulkona on sateista.