Kysymys: Minua on pitkän aikaa askarruttanut kysymys, kuinka venäläiset naisten sukunimet kirjoitetaan Suomessa virallisesti. Käytännössä tuntuu olevan kahdenlaista ilmaa. Ymmärtääkseni Suomessa on vanhastaan voimassa sääntö tai käytäntö, että ne täällä asuvat henkilöt, joilla on venäläinen sukunimi, esimerkiksi Ivanov, kantavat virallisesti nimeä Ivanov, olivatpa he sitten miehiä tai naisia välittämättä siitä, että venäjänkielissä sukunimissä on feminiininen loppupääte -a.
Nyt tässä käytännöstä näkyy poikkeuksia paluumuuttajien osalta. Esimerkiksi inkeriläisten paluumuuttajanaisten nimet kirjoitetaan feministisen kieliasun mukaan. Mutta kun tämä venäläinen Vera asuu Suomessa, onko hänen sukunimensä edelleen Suomen lainsäädännön mukaan virallisesti Ivanova vai Ivanov? Entä jos suomalainen Maija Meikäläinen menee Suomessa naimisiin venäläisen Vasili Ivanovin kanssa, onko hänen nimensä Ivanov vai Ivanova?
Risto Simonen
Vastaus: Koska suomen kielessä nimissä ei ole eri sukupuolta osoittavia muotoaineksia, ei niitä liitetä vieraisiinkaan nimiin, vaikka mm. slaavilaisissa kielissä naisen sukunimi päättyy a:han. Suomessa asuvan suomalaisen perheen kaikkien jäsenien – naisten ja miesten, tyttöjen ja poikien – sukunimi on samanmuotoinen, esimerkiksi Ivanov, Jasinski tai Lukin. Eri tavalla on suhtauduttava naishenkilöön, joka tulee Venäjältä Suomeen. Jos hänen passissaan on nimi Ivanova, Jasinskaja tai Lukina, se ei muutu miksikään, vaikka hän saisi Suomen kansalaisuuden. Jos hän haluaa noudattaa suomalaista nimikäytäntöä ja pudottaa nimestään feminiinitunnuksen pois, hänen on anottava nimen muutosta. Jos pariskunta Ivanov ja Ivanova saa Suomessa lapsia, tulee pojan sukunimeksi ilman muuta Ivanov ja tytönkin nimeksi voidaan merkitä väestörekisteriin Ivanov. Jos tämä perhe puhuu venäjää, se käyttää varmasti puheessa naispuolisista jäsenistään muotoa Ivanova, suomea puhuttaessa Ivanov.
Jos suomalainen nainen menee Suomessa naimisiin herra Ivanovin, Jasinskin tai Lukinin kanssa, tulee hänestä rouva Ivanov, Jasinski tai Lukin. On kuitenkin syytä pitää erillään viralliset nimimuodot ja arkisessa käytössä olevat nimet. Ihmiset saavat käyttää niitä nimimuotoja, jotka heitä miellyttävät, etunimistä kutsumanimimuotoja ja sukunimistä esimerkiksi slaavilaisten kielten feminiinimuotoja, mutta virallisissa yhteyksissä pitää aina esiintyä virallisella, oikealla nimellään, joka on merkitty passiin tai Kela-korttiin.
Pirjo Mikkonen