Kotimaisten kielten keskuksesta on kysytty, millaiset etnisyyttä, ihonväriä, uskontoa tai sukujuuria kuvaavat ilmaukset ovat nykyään sopivia. Kysyjät ovat tarvinneet ilmauksia esimerkiksi julkisuuden henkilöitä luonnehtivissa uutisissa, kaunokirjallisuuden suomennoksissa ja elokuvien suomenkielisissä tekstityksissä.
Aihepiiri on askarruttanut niin toimittajia, kääntäjiä kuin monia muitakin kielenkäyttäjiä: Mitä ylipäätään tarkoittavat vaikkapa ilmaukset POC, musta ja ruskea? Millaista historiallista, poliittista tms. painolastia sanoihin voi sisältyä? Mitä muuta on hyvä ottaa huomioon?
Tässä pohtivassa koosteessa avataan näkökulmia sellaisiin ilmauksiin kuin tumma ja tummaihoinen, POC (person of colour) ja BIPOC, musta, ruskea, rodullistettu, värillinen, ei-valkoinen, afroamerikkalainen, mixed-suomalainen, monitaustainen, taustaltaan jamaikalais-intialainen, sukujuuriltaan intialainen sekä intialaistaustainen. Lisäksi sivutaan useita muitakin tämän aihepiirin ilmauksia.
Tavallinen kysymys on, kuinka englanninkielisiä, etenkin Yhdysvalloissa käytettyjä termejä voisi suomentaa tai muuten sovittaa suomenkielisiin yhteyksiin. Tässä kirjoituksessa keskeisiä ovat siksi myös englannin termien ja ilmausten merkitykset.
Aihepiiri on monisyinen ja ajassa kiinni. Juuri tämä kielenkäytön alue elää jatkuvasti, ja monenlaista ehtii tapahtua jo yhden ihmispolven aikana. Tätä kirjoitusta onkin syytä lukea asenteella ”toistaiseksi”, ”näillä tiedoilla ymmärrys on nyt tällainen”.
Onko ihonvärin tai etnisen taustan kuvaus tarpeen?
Kun tehdään esimerkiksi mediauutista, kirjoittajan on hyvä jo varhain pysähtyä miettimään, onko ihonvärin, etnisen alkuperän tai uskonnon mainitseminen ylipäänsä tarpeen. Millaisia ja kenen tarkoitusperiä tällainen kuvaus palvelisi?
Esimerkiksi useimmat britit ovat olleet sitä mieltä, että lokakuussa 2022 pääministeriksi valitun Rishi Sunakin ihonväri, sukujuuret ja uskonto eivät ole merkityksellisiä asioita. Tärkeämpää on, että uusi pääministeri on talousalan ammattilainen ja osaaja, joka kykenisi luotsaamaan saarivaltiota, kun taakkana ovat synkät talousnäkymät, kasvava köyhyys, brexitin vauriot ja poliittiset myllerrykset.
Monissa tilanteissa ei olekaan todellista tarvetta viitata taustaan. Hyvä lähtökohta on siis lähestyä ihmistä ihmisenä eikä tietyn ihonvärin, uskonnon tai etnisen alkuperän edustajana. Rishi Sunak on ensisijaisesti ihminen, työroolissaan poliitikko ja tällä hetkellä myös pääministeri. (Toki hänen taustaansa on käsitelty mediassa lukuisista muistakin kulmista.)
Joitakin kysyjiä on askarruttanut konkreettinen kysymys, kuinka omalla työpaikalla voisi viitata korrektisti kollegan ulkonäön tai taustan ”erityisyyteen”. Silloinkin arvostava lähtökohta on, että työntekijä ei ole ensisijaisesti tietynvärinen ja ‑uskontoinen, vaan tietynniminen. Muistetaan siis hänen nimensä, käytetään sitä ja kirjoitetaan se oikein.
Taustaltaan tai sukujuuriltaan jotain, -taustainen
Toisinaan mediassa ja muuallakin saatetaan kuitenkin tarvita myös kuvauksia, jotka kertovat sukujuurista, etnisestä ryhmästä ja ehkä myös ulkonäöstä tai uskonnosta. Esimerkiksi jutun aiheena voi olla johonkin ryhmään kuuluvien oikeuksien puolustaminen.
Vastaavia kuvauksia saatetaan tarvita myös laajassa henkilökuvassa, jossa valotetaan monipuolisesti haastateltavan elämänkulkua, uraa, saavutuksia ja identiteettiä. Niitä voidaan tarvita myös elokuvassa, kirjassa tai televisio-ohjelmassa, jossa käsitellään esimerkiksi etnisen identiteetin merkitystä ihmisten elämässä.
Jos etnistä taustaa on tarpeen valottaa, suomenkielisissä yhteyksissä usein toimiva ja neutraali ratkaisu on lähestyä asiaa maantieteelliseen alueen ja sukujuurten kautta: Pääministeri Sunak on syntynyt Britanniassa, mutta sukujuuriltaan hän on intialainen. Yhdysvaltain varapresidentti Kamala Harris on taustaltaan jamaikalais-intialainen; hänen isänsä on Jamaikalta ja äitinsä Intiasta.
Kuvauksen rakentamisessa ollaan vahvemmalla pohjalla, jos tiedossa on henkilön itsensä esiin nostamaa faktaa, johon hänellä ei ole ongelmallista suhdetta: Rishi Sunak on intialaistaustainen, ja hän on julkisuudessa kertonut olevansa hindu.
Toisinaan taustaa voi kuvata syntyperän kautta: Siamäk Naghian on iranilaissyntyinen sotaveteraani ja menestysyhtiö Genelecin johtaja. Freddie Mercury syntyi Sansibarin saarella parsiperheeseen, mutta muutti jo nuorena Englantiin.
Henkilö voi olla myös monitaustainen. Silloin hänelle itselleen merkityksellisiä kulttuurisiteitä ja sukujuuria on useassa kulttuurissa, maassa tai maanosassa. Monitaustaisuuden ajatusta ovat julkisuudessa nostaneet esiin esimerkiksi toimittajat Susani Mahadura ja Yagmur Özberkan. Mahadura on eri yhteyksissä kertonut olevansa taustaltaan savolais-srilankalainen ja Özberkan turkkilaissyntyinen.
Identiteettiin kuuluu yleensä useanlaisia asioita, paljon muutakin kuin syntymäpaikka. Ulkopuolinen ei voikaan tietää, miten monisyisiä taustat ovat ja millaiseksi itse kukin oman identiteettinsä mieltää. Esimerkiksi Suomessa syntyneen tai tänne nuorena muuttaneen juuret voivat olla nimenomaan Suomessa, vaikka ihonväri olisi tummempi kuin useimmilla muilla täällä. Siteitä muualle ei välttämättä ole, ja eri ihmisillä suhde juuriinsa voi muutenkin olla hyvin erilainen.
Sopivasta taustaa luonnehtivasta ilmauksesta on toisinaan mahdollista kysyä henkilöltä itseltään esimerkiksi suuria mediajuttuja valmisteltaessa. Henkilökuvan tapaisissa jutuissa aihetta voi tarvittaessa tehdä ymmärrettäväksi myös lukijoille tai kuulijakunnalle.
Tumma tai tummaihoinen?
Monet tämän kirjoituksen esimerkkisanat viittaavat tavalla tai toisella väriin, mutta ilmauksissa on paljon nyansseja ja myös joitain merkityseroja.
Sanavalintana tumma tai tummaihoinen korostaa henkilön ulkoisia, silmin havaittavia piirteitä, sellaisia kuin ihonvärin, hiusten ja silmien tummuus. Englanniksi vastaava ilmaus on dark-skinned, ruotsiksi mörkhyad. Esimerkiksi arkikeskusteluissa tumma (poika, tyttö, mies, nainen) voi käytännön tilanteissa toimia kohteliaana, neutraalinakin tapana viitata henkilön hiusten tai ihon väriin osoittelematta liikaa. Tummaan verrattuna ilmaukset värillinen, ei-valkoinen, ruskea ja musta ovat vahvemmin luokittelevia.
Kenen mielletään olevan tumma(ihoinen), on osin mielipidekysymys. Tummuus on myös suhteellista; hiusten, silmien ja ihon tummuudessa on runsaasti sävyeroja sekä Suomessa että muualla. Ehkä juuri näistä syistä tumma ei tunnu niin osoittelevalta. Sana on tuttu myös äänen kuvauksesta (esim. tumma, pehmeä sointi), eikä siihen useinkaan liity kielteisiä mielleyhtymiä (ks. Kielitoimiston sanakirja, tumma).
Tummaihoinen-sanaa on puolestaan käyttänyt esimerkiksi Lola Odusoga kuvatessaan edelläkävijyyttään suomalaisen ulkonäkökilpailun osallistujana. Twitter-tilillään hän luonnehtii olleensa vuonna 1996 ensimmäinen tummaihoinen Miss Suomi. Vastaavasti poliitikko Bella Forsgrén on kuvannut olleensa vuonna 2019 ensimmäinen tummaihoinen nainen Suomen eduskunnassa (Being Black – poimintoja afrosuomalaisuudesta -näyttelyn haastattelu, 2023).
Musta, afroamerikkalainen, afrosuomalainen?
Kielitoimiston sanakirjan mukaan musta-sanalla tarkoitetaan varsinkin Afrikan mustaihoista alkuperäisväestöä sekä heidän jälkeläisiään. Sanalla on pitkään luonnehdittu ulkoista olemusta, ja mustalla väestönosalla on tyypillisesti tarkoitettu Saharan etelänpuoleista Afrikkaa, ei niinkään Pohjois-Afrikkaa.
Suomeksi musta-sanaa on viime aikoina käytetty esimerkiksi teoksissa, jotka valottavat institutionaalisen rotuerottelun aikaa ja elämää tällaisessa yhteiskunnassa. Hyvä esimerkki on Trevor Noah’n Laiton lapsi: värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa (alkuteos Born a crime. Stories from a South African Childhood, ilmestynyt 2016). Elämäkerta kuvaa kirjailijan omaa, apartheidin varjostamaa lapsuutta ja nuoruutta 1980- ja 1990-luvuilla. Jaana Iso-Markun suomennoksen (2020) esittelytekstissä asetelmaa kuvataan seuraavasti (esimerkeissä käytetyt korostukset lisätty tätä artikkelia varten):
Eteläafrikkalaisen Trevor Noahin elämä alkoi rikoksesta: hän syntyi valkoisen isän ja mustan xhosa-äidin lapseksi. Hänen syntymävuonnaan 1984 rotujen sekoittamisesta saattoi saada jopa viisi vuotta vankeutta. Käytännössä Noah eli 5-vuotiaaksi sisätiloissa, ettei häntä vietäisi vanhemmiltaan. (Laiton lapsi -kirjan esittely, Atena.fi, viitattu 3.1.2023.)
Noah’n elämäkerran suomennoksessa valkoinen, musta ja värillinen ovat perusteltuja valintoja, sillä vastaavat englanninkieliset nimilaput olivat totisinta totta kyseisenä aikakautena teoksen kuvaamassa yhteiskunnassa; ne mainittiin jopa lainsäädännössä. Teoksen suomentaja ei tietenkään voi kirjoittaa historiaa toisin.
Kesällä 2021 musta-sanan käyttö sai runsaasti näkyvyyttä, kun Ylessä esitettiin Black Lives Matter ‑liikkeen inspiroimana ohjelmakokonaisuus Musta kesä. Sen yksittäiset ohjelmat käsittelivät muun muassa orjakaupan historiaa mutta myös myöhempiä mustan väestönosan kokemuksia. Kokonaisuutta luonnehdittiin näin:
Draamaa, historiaa, musiikkia ja taistelua ihmisarvosta. Musta kesä on Black Lives Matter -liikkeen inspiroima kokonaisuus, joka tuo yhteen mustan elämän kokemuksia Pohjois-Amerikasta, Britanniasta ja Euroopasta 1.6.2021 alkaen. (Musta kesä ‑ohjelmakokonaisuus, Yle.fi, viitattu 3.1.2023.)
Tärkeätä on huomata, että englannin Black-sanan tapaan myös suomen musta-sanaa voidaan nykyään käyttää neutraalisti kuvaamassa etnistä ja kulttuurista identiteettiä. Silloin sana ei enää viittaa niinkään ulkoapäin havaittuun ihonväriin, vaan enemmän itse koettuun ja määriteltyyn identiteettiin. Esimerkiksi sukujuuriltaan jamaikalais-intialainen Kamala Harris oli Yhdysvaltain ensimmäinen musta nainen varapresidenttiehdokkaana (ks. Hyvärinen & Kankaanpää 2020).
Erityisesti Yhdysvalloissa on käytössä lisäksi ilmaus African American. Sen lähin vastine suomen kielessä on afroamerikkalainen. Suomessa sanaa käytetään yleisesti puhuttaessa esimerkiksi musiikista ja kirjallisuudesta, mutta myös henkilöistä, kuten seuraavassa Wikipedia-artikkelissa:
Kenialaisen isän poika Barack Obama valittiin 2008 ensimmäisenä afroamerikkalaisena Yhdysvaltain presidentiksi. (Wikipedia: Afroamerikkalaiset, viitattu 3.1.2023.)
Osa kielenkäyttäjistä kuitenkin vastustaa afro-alkuista ilmausta esimerkiksi siksi, ettei sitä enää englanniksi suosita. Toisaalta läheskään kaikki mustat eivät koe mitään muutakaan Afrikkaan viittaavaa ilmausta omakseen; yhteys maanosaan voi olla kaukainen paitsi maantieteellisesti myös ajallisesti ja henkisesti. Yhdysvalloissa paljon käytetty ilmaus on Black Americans. Siitä voisi käyttää suomennosta Yhdysvaltain mustat tai Yhdysvaltojen musta väestönosa.
Yhteys Afrikkaan voi olla kaukainen paitsi maantieteellisesti myös ajallisesti ja henkisesti.
Suomenkielinen lukija voi ihmetellä, miksi Black-sanassa käytetään isoa alkukirjainta mutta ei esimerkiksi brown-sanassa. Ero juontunee siitä, että ihmisistä puhuttaessa Black viittaa Yhdysvalloissa identiteettiin ja tiettyyn väestönosaan eikä niinkään kuvaa ihon väriä, joka voi olla hyvinkin vaalea. Merriam-Websterin sanakirjassa Black-sanaa kuvataan seuraavasti: ”Black or less commonly black: of or relating to any of various population groups of especially African ancestry often considered as having dark color of the skin but in fact having a wide range of skin colors.” Myös kansallisuuksien nimet kirjoitetaan englanniksi isolla alkukirjaimella toisin kuin suomeksi.
Sellaisenaan eli substantiivin tapaan käytettynä englannin Black on yksikössä tyyliltään loukkaava. Merriam-Websterin sanakirjan mukaan myös monikko Blacks, jolla viitataan ryhmään tai yhteisöön, saatetaan nykyään kokea loukkaavaksi (”is increasingly considered offensive”), ja tyylioppaissa ohjeistetaan käyttämään mieluummin sanaparia Black people. Sanatarkka käännös musta ihminen ~ mustat ihmiset ei kuitenkaan tunnu suomeksi yhtä luontevalta ja neutraalilta.
Afrosuomen historiaa käsittelevässä podcastissaan (2017) toimittaja Maija Baijukya kiteytti kielenkäytöllisen ongelman: tuntuu, ettei suomeksi ole vakiintunutta tapaa viitata afrikkalaistaustaisiin tai ”Afrikan diasporaan kuuluviin” ihmisiin yhtä aikaa selkeästi ja kunnioittaen eli ilman kielteisiä mielleyhtymiä.
Viime aikoina jalansijaa ovat saaneet ilmaukset afrosuomalainen ja afrosuomalaisuus. Näitä ilmauksia käytetään esimerkiksi Helsingin kaupunginmuseon Being Black – poimintoja afrosuomalaisuudesta -näyttelyn esittelytekstissä. Näyttelykalenterissa käsitteitä avataan yleisölle seuraavasti:
Afrosuomalaisuudella viitataan näyttelyssä suomalaisiin, joilla on sukujuuria Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja jotka kuuluvat laajemmin afrikkalaiseen diasporaan. Kaikki näin määritellyt eivät kuitenkaan koe olevansa afrosuomalaisia eikä Suomessa asuvilla mustilla ja afrikkalaistaustaisilla ole yhteistä identiteettiä, historiaa tai kulttuuria. (Museot.fi, näyttelykalenteri, viitattu 21.4.2023.)
Musta-sanaan on Suomessa suhtauduttu ristiriitaisesti, välillä neutraalisti hyväksyen, välillä varovaisesti. Joidenkin puhujien varovaisuus saattaa johtua siitä, että suomen kielessä on vanhastaan sana mustalainen, joka on musta-adjektiivista tehty johdos ja nyky-yleiskielessä tyyliltään halventava. Sanan mielleyhtymät ovat muuttuneet: 1990-luvun alussa mustalainen-sana oli yleiskielen sanakirjassakin ilman erityistä tyylimerkintää, mutta nykyään sen tilalle suositetaan neutraalimpaa sanaa romani.
POC eli person of colour?
Etenkin Yhdysvalloissa näkee käytettävän ilmausta person of colo(u)r sekä sen lyhennettä POC (myös P.O.C., PoC). Ilmauksen monikko on englanniksi people of colo(u)r tai persons of colo(u)r. Sen merkitys ei ole täysin selvä englanniksikaan; eri sanakirjojen määritelmät nostavat esiin eri puolia.
POC-sana on yleistynyt viime vuosina myös suomenkielisissä yhteyksissä. Ilmaus POC tai POC-taustainen voisi sopia mediajuttuun esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilökuvan kohteena oleva haastateltava luonnehtii ilmauksella identiteettiään. Jos ilmausta käyttää, sen merkitystä kannattaa avata lukijalle. Sana ei siis ainakaan vielä ole laajalti tunnettu.
Lyhennettä POC on suomalaisessa puhemediassa äännetty muodossa [pok], mutta myös kirjaimittain lausuttuna [pee-oo-see]. Tyyliltään hyvin arkinen vastine on ”pocci”, josta on muodostettu myös uusia sanoja, esimerkiksi ”poccius”.
Englanninkielisissä yhteyksissä POCilla on paljon pidempi perinne kuin suomenkielisissä. Käännökset ovatkin yksi reitti, miten uusi sana tai sen vastine ilmestyy suomenkielisiin teksteihin. Vierasperäisten uudissanojen tavallisin lähtökieli on nykyään englanti. Tarkastellaan siis lyhyesti, miten POC on määritelty englannin kielen sanakirjoissa Atlantin molemmin puolin.
Isossa-Britanniassa julkaistava Cambridge Dictionary määrittelee POCin seuraavasti: ”someone who does not consider themselves to be white” (’henkilö, joka ei miellä itseään valkoiseksi’). Tärkeätä on huomata, että määritelmässä korostuu henkilön oma kokemus ja näkemys identiteetistään. Oma kokemus lienee sopivampi lähtökohta POC-ilmauksen käytölle myös suomenkielisissä yhteyksissä. Sanalla on ollut voimaannuttava, poliittinen, solidaarisuutta korostava merkitys.
Ulkopuolisten käytössä POC-sana on saanut toisenlaisia mielleyhtymiä ja käyttötapoja, eli sanan merkitys on käytännössä osin muuttunut (ks. Grady 2020). Yhdysvaltalaisen Merriam-Websterin sanakirjan artikkeli kuvaa tätä merkitystä. Sana-artikkeli viittaa ihon väriin ja rotuun, mutta sivuuttaa tyystin henkilön oman kokemuksen: ”a person whose skin pigmentation is other than and especially darker than what is considered characteristic of people typically defined as white” ja ”person who is of a race other than white or who is of mixed race”.
Yhdysvalloissa POCilla on tyypillisesti viitattu etenkin aasialaistaustaiseen mutta myös latinalaisamerikkalaiseen väestönosaan. Läheskään kaikki eivät koe ilmausta omakseen. Yksi syy on, että ilmaus on vahvasti luokitteleva, ja tällaiset luokittelut voivat toimia rasismin keinona. Osa on kritisoinut sanaa siksi, että koodinomainen lyhenne (POC, BIPOC) ei heidän mielestään tunnu arvostavalta ilmaukselta viitattaessa ihmisiin.
POC-sana on yleistynyt myös suomenkielisissä yhteyksissä.
Kritiikistä huolimatta sana kuitenkin esiintyy usein englanninkielisissä yhteyksissä. Suomentajat ovat yrittäneet pohtia POC-lyhenteelle suomenkielisiä vastineita, jotka perustuisivat suomen kielen sanoihin. Hyvää ja helppoa vastinetta ei taida olla. Kirjaimellinen suomennos värin henkilö (vrt. person of colour) ei oikein toimi suomeksi. Väkinäisiltä tuntuvat myös käännökset värin ihminen ja värin väestö.
Esimerkiksi Students of Colour (SOCO ry) ‑yhdistyksen suomenkielisessä kuvauksessa on päädytty pidempään, selittävämpään ilmaukseen: yhdistys on tarkoitettu ”etniseen tai näkyvään vähemmistöön kuuluville opiskelijoille” (yhdistyksen Instagram-tili, 15.5.2023).
BIPOC eli Black, Indigenous, and People of Color?
Erityisen vaikeasti avautuva on POC-sanan pohjalta laajennettu BIPOC (tavallisin merkitys Black, Indigenous, and People of Color, ks. Dictionary.com). Ilmausta on käytetty Yhdysvalloissa inklusiivisesti: ajatuksena on ollut, että käsite kokoaisi monentaustaiset ihmiset, joita yhdistää kokemus rasismista, syrjinnästä ei-valkoisuuden perusteella. Näin käytettynä ilmauksella on tarkoitettu taustaltaan aasialaista ja latinalaisamerikkalaista väestönosaa, mutta heidän lisäkseen myös mustia (B – Black) ja Amerikan alkuperäisväestöä (I – Indigenous). BIPOC-sanalla ei siis ole tekemistä seksuaalisen suuntauksen kanssa (vrt. bi-alku), vaikka tällaisiakin väärinymmärryksiä on tullut.
BIPOC-sanaa voidaan käyttää sekä hyviin että huonoihin tarkoituksiin. Sanaa on kritisoitu siksi, että samalla häivytetään ihmisten lukuisat ja moninaiset taustat ja identiteetit sekä esitetään heistä hyvin vahva luokitus (samaan tapaan kuin käyttämällä sanaa ei-valkoinen). Yhdysvaltain eri väestönosien kokemukset syrjinnästä ovat paitsi samanlaisia myös keskenään hyvin erilaisia. (Ks. Grady 2020.)
Suomenkielisissä yhteyksissä BIPOC on hankala ilmaus. Sen tausta ja merkitys eivät avaudu kovin helposti pohjoismaisessa, pohjoiseurooppalaisessa kulttuurissa.
Värillinen?
Entä toimisiko suomennoksissa POCin vastineena sana värillinen? Ainakin osa kääntäjistä ja toimittajista on pitänyt värillinen-sanaa sopivana esimerkiksi tietynlaisissa historiallisissa yhteyksissä.
On kuitenkin tarpeen tiedostaa, että värillinen voidaan mieltää englannin colo(u)red-sanan vastineeksi, joka puolestaan yhdistyy rotusyrjintään. Ilmaus tarkoittaa ’ei-valkoista’. Etenkin Yhdysvalloissa colored kaiuttaa historian synkkää ajanjaksoa, jolloin afrikkalaistaustaista väestönosaa orjuutettiin. Myös Cambridge Dictionaryn mukaan englannin coloured on nykyään halventava tai loukkaava. Sanakirja suosittaa sen tilalle ilmausta person of colour (POC).
Värillinen-ilmausta on käytetty myös suppeammassa merkityksessä, kun on kuvattu Etelä-Afrikan unionin ja sittemmin Etelä-Afrikan tasavallan laillistetun rotusorron vuosia (1948–1991). Alueen väestö luokiteltiin osin mielivaltaisin kriteerein valkoisiin, mustiin, intialaisiin ja värillisiin; viimeksi mainitulla tarkoitettiin nimenomaan mustan ja valkoisen vanhemman jälkeläisiä. Tämä värillinen-sanan merkitys on siis suppeampi kuin merkitys ’ei-valkoinen’.
Ruskea?
Palataan vielä Rishi Sunakiin. Ison-Britannian pääministerin ulkonäkö ja tausta on toki ollut huomion kohteena ainakin englanninkielisissä Youtube-videoissa, joita on tuotettu Britannian ulkopuolella esimerkiksi Intiassa ja Ranskassa. Muutamissa otsikoissa on käytetty englannin ilmauksia ”the first prime minister of colour” ja ”the first brown prime minister”. Otsikoilla haetaan tietysti huomiota, ja onhan kyse eräänlaisesta ensimmäisyydestä.
Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijoilta kysyttiin vuonna 2020, kuinka luonnehtia Yhdysvaltain varapresidenttiehdokkaan Kamala Harrisin etnistä alkuperää suomenkielisissä yhteyksissä. Aiheesta julkaistiin kirjoitus Kielikellossa. Harrisin tapaus oli suomalaismedian näkökulmasta kuitenkin suoraviivaisempi kuin Sunakin. Harris itsekin tähdensi julkisuudessa, että hänen etninen identiteettinsä on ”Black”. Suomeksi lähin käännösvastine on musta, oman koetun etnisen identiteetin merkityksessä – ei niinkään viittaamassa ihonväriin tai muihin ulkoisen olemuksen piirteisiin. Koska Harris itsekin käytti avoimesti julkisuudessa kyseistä ilmausta, myös median oli helpompi käyttää sitä.
Sunak on julkisuuden henkilönä toisenlainen, eikä sama etnisyyden kuvaus sopisi häneen muutenkaan.
Jos suomen ruskea on hankala ilmaus, niin sellainen on myös englannin brown. Cambridge Dictionaryn mukaan Isossa-Britanniassa brown-sanalla viitataan tyypillisesti väestönosaan, jonka sukujuuret ovat Lähi-idän tai eteläisen Aasian alueella, esimerkiksi Intiassa. Yhdysvalloissa sanalla viitataan myös taustaltaan latinalaisamerikkalaiseen väestönosaan tai henkilöön.
Yhdysvaltalaisen Merriam-Websterin sanakirjan kuvaus brown-sanasta on näkökulmaltaan erilainen. Määritelmässä korostuu jälleen ihon väri: ”of or relating to any of various population groups considered as having medium pigmentation of the skin”. Näkökulma antaa ymmärtää, että brown-sanassa olisi kyse vain ihon tummuusasteesta, niin että sivuutetaan henkilön oma kokemus. Toinen laajalti käytetty lähde Dictionary.com luonnehtii brown-sanaa loukkaavaksi. Tässäkin määritelmässä korostuu ihonväri eikä koettu identiteetti: ”a person whose skin has a light- or dark-brown pigmentation”.
Suomalaisessa sosiaalisessa mediassa ja puheohjelmissa näkee ja kuulee puhuttavan ruskeista tytöistä ja ruskeista henkilöistä enemmänkin identiteetin merkityksessä, kuitenkin niin, että se kytkeytyy myös ulkonäköön. Nämä ilmaukset ovat olleet tietoinen ja merkityksellinen valinta esimerkiksi Ruskeat tytöt -yhdistyksen verkkosivuilla ja blogissa sekä Yle Puhe -kanavan monikulttuurisessa ohjelmassa Mahadura & Özberkan (ilmestyi 2016–2020; kuunneltavissa edelleen podcasteina). Ruskeat tytöt ‑yhdistyksen sivuilla ruskeaa on luonnehdittu seuraavasti:
Ruskea voi olla kuka tahansa Suomessa rodullistetuksi tuleva. Rodullistetuksi tulevat ihmiset nähdään usein ei-suomalaisina ja heihin kohdistuu stereotyyppisiä oletuksia ja ennakkoluuloja ei-valkoisuudesta. Ruskea on valitsemamme sateenvarjotermi ihmisille ja ryhmille, joita kutsutaan Suomessa usein ulkonäkönsä tai nimensä perusteella etnisiksi vähemmistöiksi, ulkomaalaisiksi, ulkomaalaistaustaisiksi, maahanmuuttajiksi, maahanmuuttajataustaisiksi jne. Ruskeus on kuitenkin myös itsemäärittelykysymys. (Ruskeattytot.fi > Meistä, yhdistyksen esittely, viitattu 15.5.2023; esittelyä sittemmin päivitetty.)
Ongelmattominta ruskea-sanan käyttö lienee silloin, kun sillä kuvataan erityisesti itseä ja omaa identiteettiä. Sana on viime aikoina yleistynyt suomenkielisissä mediateksteissä. Esimerkiksi Helsingin Sanomien uutisessa, jonka aiheena oli vuokramarkkinoilla tapahtuva syrjintä, käytettiin sanaparia ruskeat ja mustat ihmiset. Tekstissä siteerattiin yhdenvertaisuusvaltuutettua:
Yhdenvertaisuusvaltuutetun saamat yhteydenotot eivät kerro koko totuutta syrjinnästä, sillä kaikki eivät ilmoita kokemuksistaan yhtä aktiivisesti. Syrjintää on todennäköisesti enemmän kuin siitä raportoidaan. ”Ruskeat ja mustat ihmiset kokevat laajasti syrjintää eri elämänalueilla, mutta kaikki asumiseen liittyvä syrjintä ei näy meidän yhteydenotoissamme”, Stenman sanoo. (Helsingin Sanomat 21.8.2021.)
Sekä uusia sanoja että sanojen uudenlaisia käyttötapoja tulee mediateksteihin usein ensin haastateltavien sitaattien kautta. Vähitellen käyttö saattaa laajentua muihinkin yhteyksiin.
Rodullistettu?
Aihepiiriä ymmärtääkseen on syytä tutustua myös sanaan rodullistettu. Sanaa on käytetty Suomessa toisinaan POCin tai ruskean synonyymina, mutta rodullistettuun on suhtauduttu usein varauksellisemmin kuin kahteen muuhun tässä mainittuun sanaan. Miksi näin?
Kansalaisjärjestö Fem-R:n laatiman sanaston mukaan rodullistettu viittaa henkilöön tai ihmisryhmään, joka kokee yhteiskunnassa rodullistamista. Rodullistaminen on järjestön määritelmän mukaan ”sosiaalinen prosessi, jossa valta-asemassa olevat liittävät yksilöön tai ihmisryhmään ennakkoluuloja etnisen taustan, uskonnon ja/tai ihonvärin perusteella”. Yhdenvertaisuusvaltuutetun rasismiaiheisella sivulla rodullistamista luonnehditaan puolestaan näin:
Rodullistamista tapahtuu muun muassa silloin, kun Suomessa syntynyt henkilö kokee ulkonäkönsä vuoksi päivittäisiä tai viikoittaisia ulossulkemisen hetkiä arkisissakin tilanteissa. Se syntyy ajatuksesta, että tietyt piirteet omaavat yksilöt olisivat perustavanlaatuisesti erilaisia valtaväestöön nähden. Monet stereotypiat, joita liitetään ei-valkoiseksi rodullistetun henkilön identiteettiin, ovat usein sellaisia, joista hän ei tunnista itseään. (Syrjinta.fi, viitattu 10.1.2023.)
Rodullistamisen taustalla ovat englanninkieliset sosiologian termit racialization ja ethnicization (suomeksi etnisöinti ~ etnisointi, etnistäminen). Ilmaus rodullistettu korostaa kohteeksi asettamisen tai joutumisen näkökulmaa, ja sitä käyttämällä on pyritty tekemään näkyväksi syrjiviä rakenteita. Termiä on käytetty etenkin omasta ja oman ryhmän kokemuksesta puhumiseen. Kuitenkin esimerkiksi Ruskeat tytöt ‑blogin sivuilla eräs keskustelija toteaa: ”Ymmärrän, että valkoinen voi rodullistaa mut, mutta enhän mä ikinä itseäni rodullistaisi. Siks tuntuu todella typerältä kutsua itseäni tai ystävääni rodullistetuksi.”
Ilmauksen yksi hankaluus on, että kun joku viittaa itseensä rodullistettuna eli rodullistamisen kohteena, hän tavallaan asemoi tai asettaa jonkun toisen rodullistajaksi, vähintään implisiittisesti. Jos esimerkiksi keskusteluohjelman muut osallistujat eivät ole tottuneet käyttämään rodullistettu-sanaa eivätkä tunne sen taustaa, sana voi tuntua syyllistävältä tai heitä haastavalta. Toki kuulija – tai tekstin lukija – voi pyrkiä aktiivisesti asettumaan samalle puolelle ja osoittaa tietoisuuttaan siitä, että haitallisia, syrjiviä rakenteita puretaan yhteisvoimin.
Rodullistettu-sanaa saatetaan Suomessa vieroksua myös siksi, että se on johdos rodullistaa-verbistä, jonka lähtökohtana on rotu-sana. Tässä yhteydessä on tarpeen tunnistaa kulttuuriset ja poliittis-historialliset erot eri maiden välillä. Etenkin Yhdysvalloissa rodusta (race) puhuminen on tavallisempaa kuin Suomessa, samoin esimerkiksi luonnehdinnat white, Caucasian (valkoinen) ja non-white (ei-valkoinen). Rodusta kysytään jopa Yhdysvaltojen väestönlaskennassa.
On tarpeen tunnistaa kulttuuriset ja poliittis-historialliset erot eri maiden välillä.
Suomalainen perinne on toisentyyppinen: moni nykysuomalaisista on oppinut jo kouluaikoina, että ”roduista” puhuminen on vanhanaikaista, ehkä myös sivistymätöntä. Yhteisessä muistissa on, että niinkin hiljattain kuin 1900-luvulla Pohjolassakin esiintyi rotuopillista ajattelua, jonka mukaan esimerkiksi ruotsalaiset, suomalaiset, saamelaiset ja romanit olivat keskenään eriarvoisia. Aikakauteen kuului monenlaista kylmäävää, mitä emme mielellämme ajattele, muun muassa kallonmittauksia ja pakkosterilisointeja (ks. esim. Tamminen 2015).
Rotuun viittaavien ilmausten sijaan Pohjois-Euroopassa on viime vuosikymmeninä yleensä puhuttu mieluummin etnisistä vähemmistöistä (ethnic minorities) ja valtaväestöstä, ja esimerkiksi ilmauksen racial profiling tai racialized profiling yleinen vastine suomenkielisissä yhteyksissä on (syrjivä) etninen profilointi. Toisaalta voidaan puhua myös alkuperään liittyvästä syrjinnästä. Esimerkkejä näiden ilmausten käytöstä voi katsoa esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutetun verkkosivuilta (ks. esim. Valonen 2021).
Rodullistamisen sijaan suomeksi on mahdollista käyttää jo mainittuja ilmauksia etnisöinti (etnisointi) tai etnistäminen. Erityisen hyvin nämä sopivat tilanteisiin, joissa stereotypioita ja ennakkoluuloja ei liitetä niinkään rotuun vaan toisella tapaa etniseen taustaan.
Yhdysvalloissa keskusteluissa yleiset ilmaukset multiracial ja mixed race ovat erityisen hankalia kääntää. Suomennokset ”monirotuinen” ja ”sekarotuinen” eivät tunnu korrekteilta – niistä tulee lähinnä mieleen koira tai muu eläin. Suomeksi kirjoitetuissa teksteissä pärjätään usein adjektiivilla monitaustainen, monietninen tai monikulttuurinen. Näkökulma on silloin siis pikemminkin kulttuurissa ja etnisyydessä kuin rodussa.
Uudehko, hieman toisentyyppinen ilmaus on mixed-suomalaiset. Ilmaus ei ole vielä laajalti käytössä eikä yleisesti tunnettu. Sana ja käsite on kuitenkin saanut näkyvyyttä etenkin sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi Instagramissa on yhteisö Mixed Finns – Yhteisö mixed-suomalaisille. Mixed-suomalaisten kokemuksista on hiljattain ilmestynyt myös tietokirja (Jäske, Niemi-Sampan & Waenthongkham 2022).
Ei-alkuiset ilmaukset?
POCin suomennokseksi on ehdotettu myös ilmauksia ei-valkoinen, ei-valkoihoinen ja muu kuin valkoihoinen. Selvää on, että ei-alkuinen ilmaustyyppi on ilmeisen poissulkeva ja esittää valkoisuuden tai valkoihoisuuden vahvana normina, aivan kuten ei-suomalainen esittää suomalaisuuden normina.
Ilmaus ei-valkoinen sopii vain tietynlaisiin erityistarkoituksiin. Lauseessa Kamala Harris oli ensimmäinen ei-valkoinen naispuolinen varapresidenttiehdokas korostetaan juuri poikkeamista valkoihoisuuden normista: ehdokas erottuu aiempien ehdokkaiden luomasta valkoisuuden mallista. Intialaistaustainen somevaikuttaja totesi vastaavasti, että Rishi Sunak on poikkeus pääministerien ”valkoisesta monopolista”.
Poikkeamana kuvaaminen ei tietenkään ole sopivaa kaikenlaisissa yhteyksissä.
Lopuksi
Tämän pohtivan koosteen yksi tärkeä huomio on, että henkilökuvauksissa ei ole kyse vain jonkin yksittäisen sopivan sanan valitsemisesta. Ensimmäinen askel on harkinta: onko etninen tausta tai ihonväri ylipäätään asia, joka pitää mainita – vai olisiko sellainen häiritsevää, epäasiallista, syrjivää tai loukkaavaa?
Suomeksi taustaa on mahdollista kuvata usein neutraalisti viittaamalla maantieteelliseen taustaan tai syntyperään. Moniin eri tilanteisiin sopivia ovat ilmaukset taustaltaan, sukujuuriltaan, syntyjään, syntyperältään sekä vastaavat adjektiivit ‑taustainen ja ‑syntyinen, joiden yhteydessä nimetään maa tai alue (intialaistaustainen, iranilaissyntyinen, taustaltaan jamaikalais-intialainen).
Kääntäjän kädet ovat vahvemmin sidotut kuin kirjoittajan: jos henkilöhahmon etninen tausta tai vaikkapa yhteiskunnan rasistiset jännitteet ovat olennainen näkökulma teoksessa, samaa tavoitellaan suomennoksessakin. Silloin tarvitaan myös ihonvärin, etnisen ryhmän tms. kuvauksia. Toisinaan myös mediajutun aihepiiri voi edellyttää tällaisia kuvauksia.
Luonnehtivat sanavalinnat eivät kerro ainoastaan kuvattavasta henkilöstä. Ne kertovat myös luonnehtijasta itsestään, hänen ajattelutavastaan ja käsitejärjestelmästään, taustayhteisöstään ja aikakaudestaan. Tästä juuri syntyy usein valinnan ja myös tulkinnan vaikeus.
Luonnehtivat sanavalinnat kertovat myös luonnehtijasta itsestään.
Se, että jonkin ryhmän jäsenet käyttävät itsestään jotakin ilmausta, ei tarkoita, että ilmaus olisi kaikkien muiden käyttämänä kaikissa yhteyksissä sopiva. Vaikka joku viittaisi itseensä ja viiteryhmäänsä tottuneesti esimerkiksi ilmauksella POC (engl. person of colour), ruskea tai rodullistettu, joku toinen voi kokea saman ilmauksen huonoksi tai loukkaavaksi.
On myös huomioitava aikajänne. Vuosikymmenten takaisessa kirjallisuudessa, elokuvassa tai uutisessa jokin ilmaus voi esiintyä neutraalisti käytettynä, vaikka nykykielenkäyttäjät kokevat sen vanhentuneeksi tai tyyliltään halventavaksi. Asiaa havainnollistavia esimerkkejä löytyy vanhoista sanakirjoista ja koulujen oppikirjoista; ne tarjoavat aikamatkan sanojen ja ajattelutavan muutokseen. Kielenkäyttö on muuttunut, mutta niin on muuttunut myös yleinen ymmärryksemme esimerkiksi syrjinnästä ja syrjivästä kielenkäytöstä. (Se, mikä tätä juttua kirjoitettaessa tuntui hyvältä ratkaisulta vuonna 2023, ei siis välttämättä ole hyvä enää viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.)
Tilannetajua tarvitaan puhuttaessa ja kirjoitettaessa eri-ikäiselle ja -taustaiselle yleisölle. Aikuinen voi uteliaana lukea vanhaa kirjallisuutta ja päivitellä sen erikoista maailmankuvaa ja sanankäyttöä, kun taas lastenkirjallisuuden kohderyhmällä eli lapsilla ei ole samanlaista kykyä kriittiseen luentaan ilman aikuisen apua.
Tekstin lisäksi kuvilla, kameran käytöllä ja muilla visuaalisilla ratkaisuilla on vaikutusta. Kun mediajutussa julkaistaan kuva puheena olevasta henkilöstä, merkityksellistä on, millaisia puolia hänestä kuvan ja kuvatekstin myötä nostetaan esiin.
Muokattu 14.6.2023. Lisätty Ruskeat tytöt -yhdistyksen esittelytekstin yhteyteen maininta päivityksestä yhdistyksen sivuilla.
Aihepiiriin liittyvää
Afrosuomen historiaa etsimässä. Osa 1: Keitä me olemme ja onko meillä historiaa?(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) Toim. Maija Baijukya. Ruskeat tytöt ‑podcast 2017.
Grady, Constance 2020: Why the term (avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)“BIPOC” is so complicated, explained by linguists.(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) Vox-verkkomedia. Julkaistu 30.6.2020, haettu 22.11.2022.
Hyvärinen, Riitta – Kankaanpää, Salli 2020: Miten viitata varapresidenttiehdokas Harrisin taustaan?(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) Kielikello 3/2020.
Jäske, Alice – Niemi-Sampan, Priska – Waenthongkham, Janina 2022: Mixed – suomalaista elämää kulttuurien risteymässä. Helsinki: Kosmos.
Kansalaisjärjestö Fem-R: Sanasto.(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) Haettu 12.5.2023.
Mahadura & Özberkan. Podcastit 2016–2022.(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) Toim. Susani Mahadura & Yagmur Özberkan. Yle Areena.
Musta kesä ‑ohjelmakokonaisuus = Oscar-voittajien uutuussarja, Samuel L. Jackson ja orjuuden historia – elokuvia, dokumentteja, kulttuuria Teeman Mustassa kesässä.(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) Yle Teema. Julkaistu 24.5.2021, päivitetty 2.7.2021, haettu 3.1.2023.
Noah, Trevor 2020: Laiton lapsi. Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa. Suom. Jaana Iso-Markku (alkuteos Born a Crime. Stories from a South African Childhood, 2016). Jyväskylä: Atena.
Students of Colour: Terminologiasta ja sen vaikeudesta.(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) SOCO-blogi. Ruskeat Tytöt Media. Julkaistu 11.1.2021, haettu 9.1.2023.
Tamminen, Tapio 2015: Kansankodin pimeämpi puoli. Helsinki: Atena.
Valonen, Tiia 2021: Etnisen profiloinnin vastaisia toimia on jatkuvasti kehitettävä.(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) Blogiteksti yhdenvertaisuusvaltuutetun verkkosivuilla. Julkaistu 3.2.2021, haettu 3.1.2023.
Nykykieltä kuvaavia verkkosanakirjoja
(Jutun sanakirjaesimerkit haettu 22.11.2022 ja 21.4.2023.)
Kuvien lähteet