Olion korvaamisesta filosofian kielessä
Keskustelua 4/1995

M. A. Numminen

Olion korvaamisesta filosofian kielessä

Minua on noin 30 vuoden ajan kismittänyt olio-sana filosofisessa kielenkäytössä. Parisen vuotta sitten innostuin kirjoittamaan suomen kielen lautakunnalle, koska luulin keksineeni selvästi olio-sanan arkikäytöstä poikkeavan ilmaisun filosofian tarpeisiin. Kysyin lautakunnan mielipidettä sanastani olenne. Kielteinen vastaus tuli aikanaan, ja sen perusteeksi oli kysytty neuvoa professori Ilkka Niiniluodolta. Kirjoitin professori Niiniluodolle, joka vastauksessaan oli sitä mieltä, että filosofian oliolla ei ole vaaraa tulla sekoitetuksi arkikielen olioon. Niinpä olio on hyvä sana filosofian käytössä; sen rinnalla voidaan kyllä käyttää vierassanaa entiteetti.

Aikaa on kulunut, ja filosofia on tullut yhä suositummaksi myös tavallisen kansan keskuudessa. Muutamat kokemukseni osoittavat kuitenkin, että olio mielletään epämääräiseksi, ”yli hilseen meneväksi”, yritettäessä selittää, mitä olio filosofiassa tarkoittaa. ”Olio on elävä olio”, kansalainen tuumii.

Tämän vuoksi tarjoan kritikoitavaksi johtamaani sanaa olenne. Suomessa ei tunneta verbiä olentaa, mutta se voidaan tietysti kuvitella yhdeksi olla-verbin johdokseksi. Silloin voitaisiin ajatella olentamisen merkitsevän ’olennoksi muodostamista’ tai ’olennoksi ymmärtämistä’. Koska filosofia tarvitsee kuitenkin abstraktimman käsitteen kuin olento – sehän sekoittuisi ’elävään olentoon’ –, niin olentamisesta voitaisiin johtaa olenne. Rakenteeltaan olenne ei ole suomen kielen vastainen. Se vaikuttaisi selvästi sävyltään abstraktilta, mikä tekisi siitä filosofian kielessä käyttökelpoisemman kuin ”kaksimerkityksisestä” olio-sanasta.

M. A. Numminen

*

Edellisen kirjoituksen taustaksi:

Suomen kielen lautakunta käsitteli kokouksessaan 29.5.1989 taiteilija Nummisen ehdotusta ottaa filosofisena terminä käyttöön sana olenne, joka tarkoittaisi ’esineen, asian ja (elävän) olennon yhteiskäsitettä’ ja korvaisi filosofiassa käytetyn termin olio. Professori Ilkka Niiniluodolta pyydettiin kannanottoa. Hänen mukaansa filosofian kielessä on kyseiseen käyttöön jo kolme sanaa: olio, asia ja entiteetti. Jos ei halua puhua abstrakteista olioista, ovat asia ja entiteetti käypiä. Olenne-sana ei selkeytä kielenkäyttöä. Onko lukijoilla mielipiteitä ja ajatuksia asiasta?

Toimitus
M. A. Numminen