Sanojen keli ja sää ero on tullut tutuksi ainakin yleiskielisistä säätiedotuksista: sää on määritelmän mukaan ’ilma, ilmakehän tila jollakin tietyllä paikalla tiettynä aikana’ ja keli ’säästä riippuva teiden tai maaston kulkukelpoisuus’. Yleiskielisessä merkityksessään keli tunnetaan laajalti suomen murteissakin; ainoastaan Vermlannista tiedot sanan tästä merkityksestä puuttuvat.
Murteissa sanalle keli tunnetaan myös merkitys ’sää, ilma, hyvä sää (tai suotuisat olot) jonkin tekemiseen tai tapahtumiseen’. On ainakin osittain murteiden vaikutusta, että nykyään puhekielessä käytetään sanoja keli ja sää toistensa synonyymeinä.
Huonot hiihtokelit
Entisaikoina säästä riippuva teiden tai maaston kulkukelpoisuus on liitetty varsinkin talveen ja sen mukanaan tuomiin hyviin tai huonoihin hiihto- ja rekikeleihin. Vampulassa pitää kevättalvella kiertää Liedon kirkonkylän kautta Turkuun: ”Niitte huanoin kellein aikana joka paikasta täytyy kiärrellä.” Hattulassa lämmin kevätilma ”tekee kelistä kuitin (= lopun) nii”, ja Juvalla iltamiin huonolla kelillä aikovia moititaan: ”Se oj joutavata rientämistä että tuollasta kelijä kuletaa.” Lähinnä Pohjois- ja Kaakkois-Hämeessä sekä eteläisessä Keski-Suomessa voi järvenjää olla kelillä tai kelinä, jolloin järvenjää on ’peilikirkas, lumeton, liukas’.
’Maaston kulkukelpoisuus’ on siis murteissa kelin tunnetuin merkitys, mutta se on myös sen vanhin merkitys. Vanhasta kirjasuomesta on sopivan lumimäärän ja hyvien keliolosuhteiden yhteenkuuluvuudesta kertova esimerkki: ”Cohtalainen Lumi nijn myös hywä keli.” Alkuperältään keli on balttilainen lainasana. Lainanantajataholla liettuassa ja latviassa sanan vastine merkitsee ’tietä’, mikä viittaakin siihen, että nimenomaan ’kulkukelpoisuus’ on kelin vanhin merkitys. Sukukielissämme sana keli tunnetaan karjalan kielessä ja lyydiläismurteissa.
Lähde nyt hyvän kelin aikaan!
Nykyään puhekielessä sanoja keli ja sää käytetään usein toistensa synonyymeinä. Tämä johtuu osittain kielen ja aikojen muuttumisesta, mutta ilmiön taustalla on myös kelin murteissa tuttu merkitys ’sää, ilma, hyvä sää (tai suotuisat olot) jonkin tekemiseen tai tapahtumiseen’. Eniten tietoja tästä merkityksestä on Itä- ja Keski-Suomessa (ks. kartta).
Merkitys on tuttu Länsi-Uudellamaalla Vihdissäkin: ”Ei sihe (peltoon) voik kylvää tämmösel (hyvin kuivalla) kelil.” Lemillä karsittu kaski ”ol siin (maassa) nii kauva ku tul sellaine kel et poltettii”, ja Jäppilässä ”jos ol semmosta hijestävätä keli nii ol likellä ukkosilima.” Äänekoskella kehotetaan: ”Elä hyvä mies lähet tämmösellä kelillä (kalaan) ukkone om pelottanuk kalat kaekki syvvää!” Yleiskielisestä sanontatavasta ”hyvän sään aikana” tunnetaan myös keli-sanan sisältävä versio. Ilmajoella uhataan: ”Mee ny hyvän kelin aikana, muutoon...!”
Miksi murteissa kelille sitten on kehittynyt merkitys ’sää’? Varmaa vastausta ei tähän voi antaa, mutta yhden mahdollisen selityksen tarjoaa ’kelirikkoa’ merkitsevä sana rospuutto, joka venäläisenä lainasanana on alkuaan tunnettu itämurteissa. Kelirikko-sanasta on vanhoja tietoja länsimurteista, lähinnä Pohjois-Hämeestä. Koska idässä on käytetty sanaa rospuutto, on sana keli ollut siellä vapaampi saamaan uuden merkityksen. Toisaalta sanat keli ja sää eivät muutenkaan ole merkitykseltään kovin kaukana toisistaan: ne kertovat samasta asiasta mutta vähän eri näkökulmasta.
Rahalla on hyvä keli
Sanalla keli on murteissa muitakin merkityksiä kuin ’maaston kulkukelpoisuus’ ja ’suotuisat sääolosuhteet’. Etelä-Pohjanmaalla keli tunnetaan merkityksessä ’kohtuus’: Laihialla ”keli pitää olla kaikes, yksin sualan panoskin.” Laihian esimerkissä yhteys sanan edellä esitettyihin päämerkityksiin ei ole yhtä selvä kuin seuraavissa: Rovaniemellä ”rahala on hyä keli (= menekki, kulutus), se on luikas (= nopea) menemhän, siinä on luja piättäminen.” Utajärvellä kelillä on ’särpimen’ merkitys: ” Eipä niitä pottujakkaas saatas syyvväj jos ei niille oh hyvvää keliä.” Entä millaisessa tuiskeessa kulkee mies rajan taakse jääneessä Sakkolassa, kun hän on ”täyves kelis”?
Tällä palstalla esitellään sellaisia murteiden ja nimistön ilmiöitä, jotka asettuvat melko tarkkarajaisille alueille Suomen murrekartalla. Levikkikartat ovat syntyneet Suomen murteiden sanakirjan toimitustyössä.