Tulisiko taivuttaa olympiakaupungin Ateenan vai olympiakaupunki Ateenan?
Muun muassa tätä pohdittiin, kun suomen kielen lautakunta käsitteli maaliskuussa 2005 tittelien ja tittelien tapaan käytettyjen erisnimimääritteiden taipumista. Koska sana titteli ei ainakaan nykyään enää täysin kata käsiteltävää ilmiötä, lautakunta päätti ottaa sen sijasta käyttöön termin nimikemäärite, jota käytetään viime vuonna (2004) ilmestyneessä Isossa suomen kieliopissa.
Tähänastiset ohjeet
Tähänastisten kielenhuolto-ohjeiden mukaan nimen edessä olevan arvoa, ammattia tms. tarkoittavan tittelin taipumisen perussäännöt ovat olleet seuraavat:
1. Tittelin taipuminen henkilönnimen edessä
A. Yksinäinen titteli, siis titteli, jolla itsellään ei ole määritettä, on taipumaton: toimitusjohtaja Eino Petäisen. Näihin yksinäisiin titteleihin rinnastuvat eräät moniosaisetkin tittelit, jotka ovat sanaliittoja (ts. joissa määrite on osa titteliä): filosofian tohtori Pekka Mäkisen, vanhempi lehtori Seppo Niemen, eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Pauniolle, tasavallan presidentti Tarja Haloselle.
B. Titteli, jota määrittää jokin attribuutti (esimerkiksi adjektiivi), taipuu pääsanansa (nimen) mukaan: entiselle toimitusjohtajalle Eino Petäiselle, Suomen tasavallan presidentille Tarja Haloselle..
2. Tittelin kaltaisen määritteen taipuminen muun nimen kuin henkilönnimen edessä
Muun kuin henkilön nimen edessä olevan määritteen taivuttamisessa noudatetaan edellä mainittuja periaatteita: yksinäinen määrite ei taivu (aikakauslehti Kanavassa), mutta määritteellinen taipuu (suomalaisessa aikakauslehdessä Kanavassa).
Käytäntö ohi ohjeiden
Asian uuden käsittelyn tarve lähti huomiosta, että yhä useammin tittelin kaltaisia määritteitä jätetään taivuttamatta myös sellaisissa tapauksissa, joissa niiden ohjeiden mukaan pitäisi taipua. Suuntaus taipumattomuuteen ilmenee kahdella taholla: Tittelin kaltaisiksi määritteiksi ja siksi taipumattomiksi mielletään yhä useammanlaisia sanoja, siis muitakin kuin arvo-, ammatti- tai tehtävänimikkeitä (vrt. ohje1 A). Lisäksi sellainenkin nimeen liittyvä määrite, jolla itsellään on määrite, jätetään usein taivuttamatta (vrt. ohje 1 B). Käsitteen titteli merkitys on kaikkiaan laajentunut ja epämääräistynyt. Lautakunta päättikin ottaa tittelin sijasta käyttöön termin nimikemäärite, jota käytetään Isossa suomen kieliopissa.
Jo vuonna 1979 suomen kielen lautakunta oli samaa asiaa käsitellessään pannut merkille tittelien/nimikemääritteiden taivuttamattomuuden lisääntymisen. Ilmiötä pohtiessaan lautakunta totesi, että titteleiksi – ja siten taipumattomiksi – oli alettu käsittää monet sellaisetkin nimen edessä olevat attribuutit, jotka siihenastisen kielenhuoltokäsityksen mukaan eivät sitä olleet. Niinpä lautakunta joutui määrittelemään tittelin käsitteen uudelleen.
Sellaiset tilapäistä, tilanteen mukaan vaihtelevaa asemaa osoittavat henkilönnimen attribuutit kuin alustaja, hakija, edustaja, valtuutettu, kuulusteltava ja anoja oli aiempien ohjeiden mukaan katsottu taipuviksi määritteiksi. Lautakunta totesi silloisessa päätöksessään, että tittelinomaisen ja muun määritteen raja on liukuva. Niinpä ammatti- ja arvonimiin jo tuolloin rinnastettiin myös eräät pysyvää asemaa osoittavat sanat, kuten puheenjohtaja, sihteeri ja valtuutettu. Lisäksi todettiin, että muitakin tilapäistä asemaa osoittavia sanoja – tarkastelussa oli etenkin oikeus- ja hallintoasioihin liittyviä – käytetään tittelin tavoin. Eräänä tittelinomaisuuden kriteerinä pidettiin sitä, että määritettä voidaan käyttää yksinään myös pelkän sukunimen ohella. Tällaisiksi määritteiksi katsottiin esim. asianomistaja, hakija, kuulusteltava, syytetty, vakuutettu ja velkoja. Päätöksen mukaan tällaiset titteleinä käytettävät sanat voitiin joko taivuttaa tai jättää taivuttamatta: asianomistaja(n) Mattilan valitus, kysymys syytetty/syytetylle Pulkkiselle).
Vuonna 1991 kirjoittamassaan artikkelissa Taipuuko titteli? (Kielikello 1/1991, ks. Lue myös) Kielitoimiston silloinen päällikkö Anneli Räikkälä totesi: ”Kymmenessä vuodessa [kielilautakunnan edellisen käsittelyn jälkeen] käytäntö on entistä enemmän vienyt siihen, että nimen edessä oleva tehtävää tai toimintaa kuvaava sana rinnastuu titteliin myös taivutukseltaan: yksinäinen määrite jää taipumatta.” Hän puolustaa suuntausta: ”Tätä yksinäisen, tilapäisenkin, tittelin taipumattomuutta voi pitää sääntöekonomian kannalta tervetulleena kehityksenä – poikkeukset vähenevät.”
Uusien ohjeiden tarve
Toistakymmentä vuotta Räikkälän artikkelin jälkeen voi todeta siinä kuvatun suuntauksen jatkuneen: yhä useampia aiemmin tilapäisiksi katsottuja nimikemääritteitä jätetään nykyään taivuttamatta. Niitä on etenkin urheilukielessä, kuten monet pelaajatehtävää kuvaavat sanat: maalivahti, puolustaja ja hyökkääjä (maalivahti Torreron torjunta, hyökkääjä Juha Lindin ja puolustaja Marko Tuulolan MM-kisapassi). Muita tittelin tapaan käytettyjä sanoja ovat esimerkiksi päävalmentaja, uimahyppääjä, (urheilu)selostaja, juontaja ja kommentaattori.
Sama suuntaus näkyy myös muiden kuin henkilön nimien määritteissä. Niissäkin on runsaasti vaihtelevia, tilapäisiä määritteitä, jotka kuitenkin jätetään yleisesti taivuttamatta. Tähänastisten taivutusohjeiden mukaan taivuttamatta on jätetty lähinnä sellaiset määritteet, jotka kuuluvat kiinteästi nimeen. Terho Itkosen Kielioppaassa on seuraavia esimerkkejä: hotelli Vaakunassa, kantosiipialus Tehillä, urheiluseura Kaipolan Vireessä. Tilapäisestä nimen määritteestä on oppaassa esimerkkinä naapurikaupunki määrittämässä Naantalia; se tulisi ohjeen mukaan taivuttaa: naapurikaupunkiin Naantaliin. Tämän ohjeen sisäistäneet kirjoittajat ovatkin kysyneet kielenhuollon kantaa esimerkiksi seuraavista tapauksista, joissa nimikemäärite on jätetty taivuttamatta. Eivätkö näiden esimerkkien määritteet ole enemmän tai vähemmän tilapäisiä ja siksi taivutettavia? Kumpi ilmaus siis on oikein:
olympiakaupunki Ateenan vai olympiakaupungin Ateenan?
sarjanousija Nurmon Jymyn vai sarjanousijan Nurmon Jymyn?
puheenjohtajavaltio Irlantia vai puheenjohtajavaltiota Irlantia?
Päätös yksinäisistä nimikemääritteistä
Suomen kielen lautakunnan kokouksessa talvella 2005 todettiin, että näyttää olevan entistä vaikeampaa vetää rajaa vakiintuneen ja vakiintumattoman nimikemääritteen välille niin henkilönnimien kuin muidenkaan nimien yhteydessä.Varsinaisten tittelien ja muiden ammattinimikkeiden lisäksi ihmisillä on myös monia institutionaalisia rooleja, jotka saattavat olla varsin pysyviä ja vakiintuneita. On myös selvää, että jos henkilönnimien yhteydessä näkyy yhä enemmän taipumattomia määritteitä, se antaa kirjoitusmallia siihen, että muidenkin nimien edessä olevia määritteitä jätetään taivuttamatta. Niinpä ei enää ole mielekästä tarkastella nimikemääritteinä käytettyjen sanojen vakiintuneisuuden astetta vaan lauseyhteyttä.
Suomen kielen lautakunta päätyi suosittamaan yksinäisten nimikemääritteiden taivuttamisesta seuraavaa:
Nimikemääritteet, ts. tittelit, arvot, ammattinimikkeet, asemaa kuvaavat sanat tms., jotka tarkoittavat jotain roolia, ovat yksinäisinä (= määritteettöminä) esiintyessään yleensä taipumattomia. Esimerkkejä: lehtori Pirkko Mäkisen, asianomistaja Mattilalle, hyökkääjä Juha Lindiä, olympiakaupunki Ateenaan, puheenjohtajavaltio Suomea.
Keskustelua määritteellisistä nimikemääritteistä
Suomen kielen lautakunta tarkasteli myös niitä nimikemääritteitä, joilla itsellään on määrite, ja totesi, että nekin jäävät nykyään yhä useammin taivuttamatta, vastoin tähänastista ohjetta (ks. 1 B). Esimerkkejä löytyy mm. median teksteistä runsaasti:
kirje Helsingin yliopiston kansleri Kari Raiviolle
Helsingin Sanomien päätoimittaja Reetta Meriläisen mukaan
lähdettiin puotinharjulaiseen ravintola Olutpankkiin
tunnetun tv-kasvo Arvi Lindin uudet haasteet
Kielitajua arveltiin hämmentävän ainakin sen seikan, etteivät yksinäiset nimikemääritteetkään aina ole yksisanaisia vaan sanaliittoja eli määritteen edessä on sana; se ei kuitenkaan ole määritteen määrite vaan osa nimikemääritettä (joka siis ohjeen mukaan ei taivu, ks. 1 A): lääketieteen ja kirurgian tohtori Seppo Saloselta, vanhempi lehtori Seppo Niemen, tasavallan presidentti Tarja Haloselle.
Rajanveto on jo vanhastaan ollut joissain nimikemääritetapauksissa vaikeaa: Onko sana eduskunnan osa nimikemääritettä vai sen attribuutti, siis taivutetaanko eduskunnan oikeusasiamies Paunion vai eduskunnan oikeusasiamiehen Paunion? Pitkään on kiistelty myös siitä, kuuluuko sana keskinäinen kiinteästi vakuutusyhtiön nimeen vai onko se vakuutusyhtiö-sanan määrite: taivutetaanko siis keskinäinen vakuutusyhtiö Sammon vai keskinäisen vakuutusyhtiön Sammon? (Tähänastisissa oppaissa keskinäinen on tulkittu nimikemääritteen määritteeksi ja nimikemäärite sen tähden taipuvaksi, sanan eduskunnan taas katsotaan muodostavan kiinteän liiton oikeusasiamiehen kanssa.)
Määritteellisen nimikemääritteen taipumattomuuteen saattaa vaikuttaa myös se, että joissain tapauksissa nimikemääritteen edessä oleva sana ei määritäkään nimikemääritettä vaan sen ja nimen kokonaisuutta: tarmokkaasta presidentistä Clintonista, vrt. tarmokkaasta presidentti Clintonista.
Koska rajanveto taipuvien ja taipumattomien määritteiden välillä on tullut käytännössä yhä hankalammaksi, lautakunta katsoi, että rajanvedosta voidaan luopua. Näin yksinkertaistetaan nimiin liittyvien attribuuttien, nimikemääritteiden, käyttöä. On kuitenkin aina mahdollista taivuttaa määritettä myös entisten ohjeiden mukaan.
|
Suomen kielen lautakunta Suomen kielen lautakunta on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen asiantuntijaelin. Sen tehtävänä on päättää kielenkäyttöä koskevista periaatteellisista tai yleisluonteisista kysymyksistä. Lautakunnan jäsenet: professori Harri Mantila, puheenjohtaja Lautakunnan sihteerinä toimii Taru Kolehmainen Kielitoimistosta. Lisäksi kokouksiin osallistuvat Kielitoimiston sanakirjan päätoimittaja Eija-Riitta Grönros ja Kielikellon päätoimittaja Riitta Eronen. |