Neuloa – kutoa – ommella. Käsityöalan sanojen työnjako
Artikkeli 2/1981

Esko Koivusalo

Neuloa – kutoa – ommella. Käsityöalan sanojen työnjako

Helsingin Sanomissa keskusteltiin viime elokuussa siitä, mikä on sanojen kutoa, neuloa ja ommella oikea työnjako.

Keskustelun aloitti nimimerkki ”Ennu V”, jonka mukaan ”ikivanhaa käsitettä ja sanaa ’kutominen’ ei saisi milloinkaan nimittää neulomiseksi.” Ammattikieleen vakiintuneen työnjaon esitteli Helena Ahopelto 3.8.: kangaspuilla kudotaan, ompelukoneella ommellaan ja neulekoneella (samoin kuin puikoilla eli vartailla) neulotaan. Samalla kannalla oli nimimerkki ”Neulekäsityöläinen” (3.8.). Sen sijaan nimimerkki ”Vaari 74 v” (11.8.) halusi, että sukkaa kudotaan ja nappeja neulotaan. ”Yo-merkonomi” (18.8.) puolestaan ilmoitti kantanaan, että puikoilla neulotaan.

Murteiden kanta

Kristina Bergströmin pro gradu ‑tutkielmasta (Helsingin yliopisto 1964) ”Ommella, neuloa ja kutoa ‑sanojen merkitykset suomen kielessä” käy ilmi, että kutoa on merkityksessä ’valmistaa kangasta kangaspuilla’ yleissuomalainen. Varsin laajalti tunnetaan murteissa myös ommella-sanan yleiskielinen merkitys ’valmistaa vaatekappale neulalla ja langalla’, mutta länsimurteissa tässä merkitystehtävässä on myös sana neuloa. Esimerkiksi sukan ja villapaidan valmistamisesta puikoilla käytetään länsimurteissa teonsanaa kutoa, itämurteissa teonsanaa neuloa. Näiden sanojen esiintymisalueet murteissa ilmenevät oheisesta kartasta.

Merkitystehtävässä ’valmistaa langasta vaatekappale puikoilla’ on länsimurteissa kutoa, itämurteissa neuloa. Pohjalaismurteissa esiintyvät myös tikuta ja tikata. Rajalinjaa on kartassa melkoisesti oiottu yleiskuvan selkeyttämiseksi. Kartta viittaa siihen, että vähemmistö on voittanut enemmistön, kun neuloa on päässyt kyseisessä merkityksessä ammatti- ja yleiskieleen. Länsisuomalaisten ei pidä silti huolestua, sillä useimmat kirjakielen piirteiden ja sanojen valintakiistat on ratkaistu länsimurteiden kannan mukaan.

Sanojen työnjako ammattikielessä

Kun naisten käsitöitä ruvettiin opettamaan kansakoulussa ja seminaareissa ja kun alan yleistä valistusta alettiin levittää, kävi tarpeelliseksi sopia yhteisestä kielestä. Koska sukkaa länsimurteissa kudotaan mutta itämurteissa neulotaan, oli päätettävä, kumpi sana otetaan valtakunnalliseen käyttöön. Käsityöalan opetuksen suunnittelijat ovat lähes sata vuotta sitten sopineet sanoille ommella, neuloa ja kutoa sellaisen työnjaon kuin Helena Ahopelto kirjoituksessaan esitteli: vaatteita ommellaan, sukkaa neulotaan, kangasta kudotaan.

Asiaan otti selvän kannan komitea, jonka senaatti määräsi 23.10.1889 laatimaan ohjelman naisten käsityönopetuksen järjestämisestä kansakouluissa. Mietinnön (9/1893) suomennoksen mukaan (s. 10) ensimmäinen ”vuosiosasto” harjoittelee kaupungeissa ”oikean ja nurjan neulomista kahdella puikolla”, maaseudulla kahdella ja viidellä puikolla. Muissakin yhteyksissä komitea käyttää sanaa neuloa tarkoittaessaan vaatekappaleen valmistamista villalangasta puikoilla. Vaatteiden valmistus neulalla ja langalla on komitean mukaan ompelemista. Samalla tavoin käytteli näitä sanoja vuoden 1912 komitea, joka suunnitteli kansakoulun käsityönopetusta (mietintö nro 10/1912).

Käytäntö vakiintui tämän vuosisadan alkukymmenillä. Vuonna 1933 ilmestyneen ”Kotilieden kirjaston” osassa 40 (Kodin neuletyöt, Aino Nissinen) on alkulehdellä seuraava määritelmä: ”Tässä kirjassa puhutaan sukan ja kintaan neulomisesta eikä ’kutomisesta’, koska uudemman ammattisanaston mukaan kutoa-sanaa ja sen johdannaisia käytetään vain kankaan kutomisesta puhuttaessa.”

Tekstiilialalla on määritelty sanat kudos ja neulos: kudos on ”kutomalla vähintään kahdesta peruslankajärjestelmästä (loimesta ja kuteesta) lankaristeilyjen avulla valmistettu kangas”, neulos taas on ”trikootekniikalla valmistettu kangas, jossa yksi tai useampia lankoja ja/tai lankajärjestelmiä on sitoutunut silmukoina toisiinsa yhtenäiseksi kankaaksi” (Tekstiilit, Käsikirja 27, Suomen Standardisoimisliitto 1979, s. 401).

Nykysuomen sanakirjan ratkaisun tausta

Kysymys oli esillä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kielivaliokunnassa 20.1.1941. Ilmari Kohtamäki oli laatinut asiasta alustuksen, jonka otsikkona oli ”Kielellistä väkivaltaa”. Kohtamäki vastustaa sitä, että neuloa olisi yleiskielessä pääasiallinen ilmaus merkitystehtävässä ’valmistaa kudelmaa puikoilla’. Hänkin toteaa kyllä, että neuloa on ammattiterminä tässä merkityksessä yleinen.

Lautakunnan enemmistö yhtyi alustajan kantaan. ”Kun kuitenkaan ei ollut asiantuntijan mielipidettä tiedossa, päätettiin asia siirtää.” Jyrkkää ratkaisua valiokunta ei pystynyt myöhemminkään tekemään. Kokouksessa 5.6.1941 todettiin, että ammattikirjallisuudessa käytetään laajalti sanaa neuloa merkityksessä valmistaa esim. sukkaa puikoilla, mutta neuloa-verbin käytön tekemistä pakolliseksi valiokunta ei katsonut voivansa puoltaa.

Kielivaliokunnan kantaa heijastelevat Nykysuomen sanakirjan kutoa, neuloa ja ommella ‑artikkelien merkitysten selitteet:

kutoa I. varsin. merk. 1. valmistaa kangasta tms. kangaspuissa tai kutomakoneessa. 2. valmistaa nauhaa palmikoimalla tai vars. erityisillä laudoilla, niisillä tai tiuhdalla; valmistaa helminauhaa erityisissä pujotuspuissa. 3. valmistaa sukkaa tms. kudelmaa toisiinsa punoutuvista lankasilmukoista joko käsin puikoilla eli vartailla tai erityisessä koneessa, neuloa. 4. valmistaa verkkoa, havasta, joko käsin kävyllä ja kalvoimella tai myös koneellisesti. 5. valmistaa konttia, virsua tms. tuohinauhoista, kaisloista tms., punoa; valmistaa koria päreistä.

II. laajentunutta konkr. käyttöä. 1. kans. muurata, holvata, 2. eril. eläimistä puhuen seitin, suojaavan kotelon tms. muodostamisesta.

III. kuv. (= kuvallinen käyttö)

neuloa 1. käs. valmistaa kudelmaa eli neuletta toisiinsa punoutuvista lankasilmukoista joko puikoilla eli vartailla tai koneella, kutoa (I.3.) 2. neulalla ja langalla käsin tai koneella suoritetusta työstä: ommella. 3. kuv. edestakaisesta liikkeestä.

ommella silmällistä neulaa käyttäen kiinnittää, liittää tai kirjoa langalla, valmistaa täten jtak kankaasta, nahasta tms., neuloa; myös vastaavasta konetyöstä; vrt. harsia, kursia, kuroa, tikata, parsia.

Nykysuomen sanakirja ei osoita yksiselitteisesti, mikä on yleiskielessä pääilmaisin merkitystehtävässä ’valmistaa neuletta puikoilla tai koneella’. Suuntaa antavana voi pitää sitä, että kyseinen merkitys mainitaan neuloa-artikkelissa ensimmäisenä, kutoa artikkelin I ryhmässä vasta kolmantena. Tosin lyhenne käs. (= käsityöalalla) osoittaa, että neuloa-sanalla on merkitys ’valmistaa neuletta puikoilla tai koneella’ nimenomaan ammattikielessä. On kuitenkin muistettava, ettei puikoilla neulominen ole varsinainen ammatti vaan erittäin laajalle levinnyttä ”kotiteollisuutta”. Naisten käsitöitä opetetaan oppivelvollisuuskoulussa kaikille tytöille ja vaihtelevalla menestyksellä myös pojille, ja näin alan ammattikieli on tullut tutuksi lähes koko kieliyhteisössä.

Suomen kielen lautakunnan kanta (9.11.1981)

Käsityön opetuksessa ja neuvonnassa sekä vaatteiden teollisessa valmistuksessa ja markkinoinnissa tarvitaan yhtenäistä valtakunnallista sanastoa. Jo viime vuosisadan lopulla vakiintui käsityöalan opetuksessa sanoille neuloa, kutoa ja ommella työnjako, jonka mukaan vaatekappaleen valmistamista puikoilla tai koneella sanotaan neulomiseksi ja kankaan valmistamista kuteista ja loimista kutomiseksi; ommella puolestaan tarkoittaa esimerkiksi neulalla ja langalla tai ompelukoneella työskentelemistä. Samalla tavoin on näitä sanoja käytetty myös tekstiilien teollisessa valmistuksessa ja markkinoinnissa.

Muussa kuin ammattikielessä on kuitenkin edellä mainitun käytännön rinnalla yleinen myös sellainen useimpien murteiden kantaa vastaava käytäntö, että vaatekappaleen valmistamista puikoilla sanotaan kutomiseksi (esim. kutoa sukkaa). Neuloa-verbin yleistymistä tällaisiin tapauksiin on vaikeuttanut sekin, että kantasana neula viittaa toisenlaiseen valmistusmenetelmään kuin puikoilla eli vartailla työskentelyyn.

Lautakunta katsoo, ettei ammattikielessä vakiintunutta sanojen neuloa, kutoa ja ommella työnjakoa, joka edellä on selitetty, ole syytä muuttaa ja että se soveltuu hyvin noudatettavaksi yleiskielessä. Yleisessä kielenkäytössä on kuitenkin edelleen mahdollista puhua myös sukan, villapaidan tms. kutomisesta.

Esko Koivusalo