Kielikellon numerossa 4/2012  oli hieman hämmentävä teksti ja infonurkka nesessiivirakenteiden subjektin sijamuodosta. Ohjeeksi annettiin: ”Kun subjekti on lauseen alussa, sen sija on genetiivi. Kun subjekti on lauseen lopussa, sen sija on nominatiivi tai partitiivi.” (Tarkoitettiin tietysti: predikaatin edellä/jäljessä.) Mutta suomen kielen sanajärjestyshän on varsin vapaa painotuksista riippuen. Aivan hyvin voi sanoa esimerkiksi: Martan täytyy lukea läksynsä. Täytyykö Pekan lukea läksynsä? Pitää ne läksyt lukea Maijankin. Tai: Täytyy olla myös teetä. Kahviakin pitää olla.   Sanajärjestys ei vaikuta näissä lauseissa ns. subjektin sijamuotoon.

Olen itse tarkkaillut pitkään tällaisia nesessiivilauseita ja todennut, että niissä käytetään yleisesti nominatiivia, jos lauseessa oleva olla-verbi mielletään – aivan loogisesti – possessiiviseksi, ei eksistentiaaliseksi. Esimerkiksi: Passin on oltava mukana. / Passi on oltava mukana.

Ensimmäisessä virkkeessä verbi mielletään eksistentiaaliseksi ja passi on genetiivissä oleva subjekti.  Jälkimmäisessä tapauksessa olla-verbiä käytetään possessiivisesti, passi on tällöin nominatiivimuotoinen objekti, ja subjekti on jokin persoonaton olento, jota ei ole pantu näkyviin (turistilla/jokaisella on oltava passi mukana).  Jälkimmäistä rakennetta voisi verrata tuttujen indoeurooppalaisten kielten rakenteisiin, joissa on omistamista ilmaiseva verbi sekä epämääräinen, muodollinen subjekti, jollaista suomessa ei tarvita: man måste ha/ one must have / on doit avoir jne.  Possessiivisuus vielä korostuu, jos olla-verbiin ei liity muita määreitä: Passi on oltava. Passin on oltava voimassa.

Erityisesti merkitykseltään ei-toiminnalliset sanat mielletään näissä rakenteissa helposti objekteiksi ja pannaan nominatiiviin. Varmasti kaikki suomea äidinkielenään puhuvat sanoisivat: Matin on oltava mukana metsällä. Sen sijaan lause ”taskumatin on oltava mukana metsällä” voisi herättää hilpeyttä. Veikkaanpa että moni sanoisi: taskumatti on oltava mukana. Matti on hirvijahdissa aktiivinen toimija, taskumatti passiivinen objekti povitaskussa.  Ja metsästyslupakin on oltava!

Katriina Martikainen-Lauttamus


Kiitos kommentista juttuuni (”Pitääkö oven olla auki?” Kielikello 4/12). On  totta, että infolaatikon ohjeen muotoilu on liian yksinkertaistava. Tarkoitukseni oli antaa siinä tiivis kielenhuollon ohje ikään kuin muistutukseksi artikkelissani esittelemistä asioista. Kuten olemme huomanneet, nominatiivi tuntuu eksistentiaalilauseessa esiintyvän usein lauseenalkuisenkin subjektin sijana niin puhe- kuin kirjoitetussa kielessä. Ilmiö on näyttää niin vahvalta, että genetiiviä ei tahdota joissain tapauksissa nähdä enää edes nominatiivin vaihtoehdoksi.

On hyvä huomio, että possessiivisuus tuntuu vetävän nominatiivia subjektin sijaksi enemmän kuin ”puhdas” eksistentiaalisuus. Tämä ero näkyy lausumissa kyllä sellanen mahdollisuus olis hyvä olla ja kyllä sellasen mahdollisuuden olis hyvä olla olemassa. Ensimmäinen lausuma edustaa tapausta passi on oltava mukana, jossa ilmaistaan possessiivisuutta mutta jossa omistajaa ei mainita. Jälkimmäinen lausuma edustaa varsin selkeää eksistentiaalisuuden ilmaisua.

Ensimmäisessä lausumassa genetiivi tuntuisi subjektin sijana oudolta. Jälkimmäiseen tuntuu sopivan kumpi sija vain. Nominatiivin käyttö ei siis tässä rajaudu possessiivisuuteen. Myös ensimmäisen lausuman subjektin sijaksi voisi sopia kumpi vain, jos lausumaan lisää omistajan. Tässä vaikuttaa sanajärjestys. Nominatiivi on yksinomainen, kun omistajaa ilmaiseva sana on lauseen alussa: kaikilla olis hyvä olla sellanen mahdollisuus. Kun se on lauseen lopussa, molemmat sijat tuntuvat sopivan: kyllä sellasen mahdollisuuden / sellanen mahdollisuus olis hyvä olla kaikilla. Nominatiivi tuntuu tässä luontevammalta muttei yksinomaiselta vaihtoehdolta.

Infolaatikollani olen siis halunnut antaa tiivistetyn ohjeen avuksi ongelmallisuuteen, jota nesessiivirakenteen subjektin sijanvalintaan liittyy. Nominatiivi sopii eksistentiaalilauseen subjektin sijaksi vain silloin, kun subjekti on predikaatin jäljessä ja on tarkoitteeltaan rajallinen. On totta, että ei-eksistentiaalisissa lauseissa sanajärjestys ei sijanvalintaan vaikuta; subjektin sija on niissä suosituksen mukaan aina genetiivi. Esimerkki tällaisesta lauseesta on tekstin paraatipaikalla, otsikossa.

Siina Autio

(Huom.: keskustelun kohteena oleva taulukko on korjattuna Verkko-Kielikellossa.)