Naruista asiaa
Kieli kartalla 3/2019

Minna Salonen

Naruista asiaa

Yleiskielisen naru-sanan lisäksi suomen murteissa on kaksi muuta eri alkuperää olevaa narua. Mitä muodikasta onkaan ollut kengän narussa ja miksi ranteessa olevaa narua on ollut tarpeen hakata kirveellä?

Ennen vanhaan, kun lapset on haluttu saada pois aikuisten jaloista pyörimästä, on lapsia narrattu hakemaan naapurista tai muualta kylästä olemattomia asioita kuten makkaranmittaa tai laukunlestiä. Suutarin kehotuksesta lapset ovat juosseet myös hakemassa kenkiin narua. Tässä sana naru ei viittaakaan kengännauhoihin, vaan se merkitsee ’kenkien narinaa’. Kyseinen merkitys tunnetaan lähinnä Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteissa (ks. kartta).

Muita tällaisia onomatopoeettisia eli ääntä jäljitteleviä ’kengän narinaa’ merkitseviä sanoja ovat nari, narske, narski ja narsku. Sanapesyeisiin kuuluvat myös muun muassa verbit narista ja narskua.

Sille ei kelepuak ku narskukengät

Narisevia kenkiä on lasten ja nuorten keskuudessa entisinä aikoina pidetty hienoina. Esimerkiksi tansseissa narisevissa kengissä kulkeva sai haluttua huomiota. Sotkamossa muistellaan lapsuuden aikoja: Sillon haluttiin sitä naruva kovasti, kengät piti huutooj jokkaesella. Alahärmän naapurista Oravaisista kerrotaan: Vähän aikaa narua ihaalthin, mutta pian siihen kyllästythin ja alethin moittia. Lieneekö muodin päättymisen osasyynä pilkallinen sanonta narisevissa kengissä astuvalle: On suutarin palkka jääny maksamata (Loimaa).

Tuli naru käthen ko sirpillä leikkas

Osassa Etelä- ja Keski-Pohjanmaan murteita naru tunnetaan myös ’rannekipua’ merkitsevän sanan nari yhtenä muotona. Sana nari esiintyy myös muodossa narri. Etelä- ja Keski-Pohjanmaan murteiden lisäksi vaivan nimitys on tunnettu lähinnä lounais- ja hämäläismurteissa. Sana on lainaa nykyruotsin murteiden sanasta knarr.

Nari on seurausta esimerkiksi heinäpellolla tehdystä kovasta työstä. Vaivaa on entisaikaan parannettu uskomuksellisilla hoidoilla. Nakkilasta on kerrottu: Mul olì kerran narri kärèsäni ja Järvempään tätì hakkas stää kirveel kynnyksem pääl. Narin siis uskottiin paranevan, kun kipeän ranteen viereen hakattiin kirveellä useaan otteeseen ja samalla parannettavan oli toistettava kysymystä – Mitäs hakkaat – johon parantaja aina uudelleen vastasi: Naria hakkaan.

Nari on seurausta esimerkiksi heinäpellolla tehdystä kovasta työstä. Vaivaa on entisaikaan parannettu uskomuksellisilla hoidoilla.

Naria on hoidettu myös kasvien avulla. Esimerkiksi nariheinää tai -ruohoa eli suikertavavartista vanamoa on voitu kiertää ”narisevan” ranteen ympärille ranteen kivun lievittämiseksi.

Vet ittes naruhu

Yleiskielen ’ohutta köyttä tai nuoraa’ merkitsevä sana naru tunnetaan suomen murteissa yleisesti. Ainoastaan Vermlannin savolaismurteista sanasta ei ole tietoja.

Suomen murteiden sana-arkiston sanalipuissa sana naru esiintyy murheellisen usein hirttäytymiseen liittyvissä sanonnoissa. Tällaisia sanontatapoja ovat esimerkiksi mennä narun jatkoksi ja vetää naru kaulaansa. Heinolassa on kauhisteltu, kun vanha mies vet naruj jatkoks ittesä, pijanhaa täst maalimast os jo pois piessy ilmankii. Itsetuhoiset ajatukset ovat vaivanneet Halsuallakin: Tympäsee niin kolokosti että tekis mieli vetää naru kaulhansa.

Sana on suomen kielessä lainaa ruotsin sanasta snara ’silmukka, ansa, paula, sadin’. Se että suomessa sana esiintyy edellä mainituissa sanonnoissa ’hirttonuoran’ merkityksessä, selittyy sanan alkuperäisellä ruotsalaisella merkityksellä.


Lue lisää

Häkkinen, Kaisa 2004: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY.

Rautavaara, Toivo 1980: Miten luonto parantaa. Porvoo: WSOY.

Minna Salonen
Kirjoittaja on Suomen murteiden sanakirjan toimittaja.