Joillakin paikkakunnilla on sellaisia kadunnimiä kun Närhintie ja Tilhintie. Onko nämä nimet muodostettu virheellisesti? Eikö pitäisi taivuttaa närhi : närhen ja tilhi : tilhen?

VASTAUS: Kielitoimiston sanakirjan (2006) mukaan sekä närhi että tilhi taipuvat kuten ovi, siis närhen ja tilhen. Nykysuomen sanakirja (1966) hyväksyy e-vartaloisen taivutusmuodon ohella myös i-vartalon, ts. närhin, tilhin. Syynä vaihteluun ovat murteet.

Suomen murteiden sana-arkiston ja Muoto-opin arkiston tietojen mukaan närhi taipuu murteissa tavallisimmin närhin. Muodosta närhen on eniten kirjauksia Keski-Pohjanmaalta, joitakin myös Varsinais-Suomesta, Hämeestä, Etelä-Pohjanmaalta ja Länsipohjasta sekä kaakkois- ja savolaismurteiden alueelta. Joskus närhin ja närhen esiintyvät rinnakkain. Tätä lintua tarkoittava sanakaan ei ole joka puolella Suomea närhi. Hämeessä, Satakunnassa ja Länsi-Uudellamaalla se voi olla myös närri, Kymenlaaksossa näri ja paikoin Etelä-Pohjanmaalla näris (genetiivi närihin). Lisäksi närhistä käytetään murteissa monia kuvallisia ilmauksia (hohharakka, hohkatoppa, peruteeri jne.).

Muoto tilhen on arkistotietojen mukaan yksinomainen pohjoisessa Varsinais-Suomessa ja tilhin Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa, muilla murrealueilla tavataan kumpaakin muotoa. Joissakin pitäjissä ne esiintyvät rinnakkain, joistakin pitäjistä on kirjauksia vain toisesta. Tilhin on yleisempi kuin tilhen. Tilhelläkin on myös kuvallisia nimityksiä, kuten pihlajalintu, silkkihäntä, tupsupäräkkä jne.

Murteissa siis sekä närhin että närhen ja sekä tilhin että tilhen voivat olla oikein. Tällaisia sanoja on kielessämme muitakin, vaikkapa hauen, hauin ja kiisken, kiiskin. Koska sanojen taivutus voi vaihdella murteittain, voi vaihtelu päätyä myös nimistöön. Suomen kartoista löytyvät Kiiskentie ja Kiiskintie, Hauentie ja Hauintie, Tilhentie ja Tilhintie, Närhentie ja Närhintie jne..

Toimituksen lisäys: Kielikellolta on kysytty myös, eikö kadunnimien kielellistä virheettömyyttä tarkisteta missään vaiheessa ja onko mitään tehtävissä virheellisten nimien korjaamiseksi. Tähän aiheeseen palataan Kielikellon seuraavassa numerossa 4/2007.