Suomen kielessä on helppo muodostaa sanasta toinen sana johtamalla eli käyttämällä johtimia. Näin esimerkiksi sanasta sana voidaan muodostaa muun muassa johdokset sananen, sanasto, sanastus, sanomus (substantiiveja); sanallinen, sanaton (adjektiiveja); sanailla, sanallistaa, sanastaa, sanoa, sanoittaa (verbejä).
Erilaisia johtimia on kymmenittäin. Joitakin niistä käytetään merkitykseltään samankaltaisten sanojen muodostamiseen; esimerkiksi johtimella -ton on muodostettu adjektiivit sanaton, hajuton, mauton. Toisaalta johdin voi olla myös monikäyttöinen, eli sen avulla voidaan tuottaa merkitykseltään hiukan erityyppisiä uusia sanoja; esimerkiksi johtimella -e tehdään välineen nimityksiä, kuten eriste, peite, side, pyyhe, ja teon tuloksen nimityksiä, kuten jäte, lyhenne, moniste. Lisäksi eri johtimilla voidaan tuottaa myös kutakuinkin synonyymisiä johdoksia, kuten olinpaikan ja tekopaikan nimitykset mummola, kahvila, kylpylä, pesula sekä huoltamo, kustantamo, leipomo, ohjaamo.
Miehen ja naisen luonnehdintoja
Johtamisen monipuolisuus herättää joskus kysymyksiä. Erästä kysyjää kiinnostivat sanat miehekäs ja naisellinen: Miksi merkitykseltään samankaltaiset sanat on muodostettu eri tavoin? Voisiko käyttää myös muotoja miehellinen ja naisekas?
Sekä miehekäs että naisellinen ovat substantiivista johdettuja adjektiiveja, ja niillä on samanlainen merkitys (’naiselle/miehelle ominainen’), vaikka ne on muodostettu eri johtimilla. Monilla -kas, -käs-loppuisilla adjektiiveilla onkin rinnallaan -llinen-loppuinen synonyymi, esimerkiksi menestyksekäs ~ menestyksellinen, parrakas ~ parrallinen, tunteikas ~ tunteellinen, siivekäs ~ siivellinen.
Joskus molemmat johdostyypit ovat periaatteessa mahdollisia, mutta käytännössä toinen muoto on tavallisempi tai yksinomainen: tutumpia muotoja ovat halukas, loistokas, lystikäs (vrt. harvinaisemmat halullinen, loistollinen, lystillinen) sekä edullinen, haaveellinen, hyödyllinen, kuviollinen (vrt. edukas, haaveikas, hyödykäs, kuviokas).
Merkitys voi olla myös enemmän tai vähemmän eriytynyt, eli johdoksilla on eri merkitys, kuten seuraavilla: muodokas – muodollinen, nenäkäs – nenällinen, värikäs – värillinen, älykäs – älyllinen.
Sekä miehellinen että naisekas ovat aivan mahdollisia muodosteita, mutta ne ovat käytössä harvinaisia. Ehkä juuri harvinaisuutensa vuoksi ne tuntuvat hiukan erikoisilta; merkitys ei vaikuta olevan samalla lailla neutraali kuin sanoissa miehekäs ja naisellinen.
Kielitoimiston sanakirja tuntee vain asut miehekäs ja naisellinen. Naisellinen on sanakirjan mukaan ’naiselle erityisesti ominainen, feminiininen’, esimerkiksi naisellinen vartalo, naisellisen näköinen; luonteen naiselliset piirteet. Sanan miehekäs merkitys puolestaan on ’miehelle myönteisessä mielessä ominainen (vahva, rehti, rohkea tms.), tällaisia ominaisuuksia osoittava’. Sanakirjan esimerkkejä ovat muun muassa miehekäs ääni, kädenpuristus; miehekäs ja suora luonne. – Lisäksi omat käyttöalansa on muun muassa johdoksilla miehinen, miehuullinen, miesmäinen ja naismainen, joita tässä tekstissä ei käsitellä.
Murremerkityksiä
Toisin kuin neutraalissa yleiskielessä murteissa on ollut käytössä molemmat adjektiivityypit, siis muodot naisekas ja naisellinen sekä miehekäs ja miehellinen.
Naisekas-sanan merkitys on murteissa muun muassa ’naisiin menevä’:
Se on naisekas mies, oliis vaa naistej jäles. (Jaala)
Naisellinen-sanan yleiskielinen merkitys ’naiselle ominainen, naismainen’ tunnetaan myös murteissa:
Se (mies) kun oli semmonen naesellinen, se itel lypsi ja kirnusi voeta ja möe. (Sotkamo)
Molemmilla adjektiiveilla on murteissa lisäksi merkitys ’naimisissa oleva’, joka siis viittaa mieheen:
A kolmet poikaa on sotamieheen (= sotamiehenä), kolmais on naisekas. (Venjoki)
Siintä pijettiikii tarkkoa lukkuu ken oĺ naisel̆line ja ken ei. (Simpele)
Vastaavasti naimisissa oleva nainen on murteissa miehekäs tai miehellinen:
Leskem posket lekoittaat, miehekkään ei milloinkaan (sananparsi). (Venjoki)
Viiskymmentä vuotta òun ollum miehellisenä tässä. (Kuopio)
Miehekäs- ja miehellinen-adjektiivien tavallisempia merkityksiä murteissa ovat ’miehelle ominainen, miehinen; miehisiä ominaisuuksia osoittava’:
On se tua teirän isäntä miähekäs miäs se hualehtii kaikista köyhistäkin. (Alavus)
Se (poika) on niim miehekäst, aina koittaa tehlä isompiitem peräs. (Hollola)
Se näytti miehelliiselt miehelt, ei polttannut tupakkaakaa. (Jaala)
Toista luakkaa käyp piänten kouluu, mut niin ̮om miähelliin että. (Kymi)
Miehellinen kunniantunto ja naisekas käsi
Nykyistä yleiskieltä kuvaava Kielitoimiston sanakirja esittelee siis vain sanat naisellinen ja miehekäs, mutta 1900-luvun alkupuolen kieltä kuvaavassa Nykysuomen sanakirjassa on myös hakusanat naisekas ja miehellinen.
Miehellinen-sanaa sanakirja luonnehtii harvinaiseksi ja viittaa tavallisempaan muotoon miehinen. Muutama käyttöesimerkki kuitenkin mainitaan, esimerkiksi tällainen:
Se loukkasi hänen miehellistä kunniantuntoaan.
Myös naisekas on Nykysuomen sanakirjan mukaan harvinainen, tavallisempi muoto on naisellinen. Esimerkkejä sanan käytöstä ei ole, mutta sanakirjan lähdeaineiston arkistosta löytyy kuitenkin muutama kirjallisuudesta poimittu tapaus, kuten seuraava:
Usein laski vanha professori hienon, valkoisen, melkein naisekkaan kätensä Leenan kädelle. (Jalmari Finne, Ylioppilaita, 1927)
Merkityksillä leikkimistä
Asiatyylisissä nykyteksteissä ei juuri tapaa muotoa miehellinen ja muoto naisekas tulee vastaan vain satunnaisesti. Silloin kun naisekas-sanaa käytetään, sananvalinta näyttäisi kuitenkin usein olevan kirjoittajan tietoinen valinta. Sanaa käytetään toisinaan tehokeinona leikillisesti tai muuten tyyliltään neutraalista poikkeavasti, osin jopa jossain määrin eri merkityksessä kuin naisellinen-muotoa:
Ihanan pirteä naisekas tuoksu, jota voi suihkutella pitkin päivää! (Asiakasarvio kosmetiikkafirman sivulla, www.kicks.fi)
Lepra [olutmerkki] on miehekäs, samaan aikaan naisekas ja ennen kaikkea trendikäs purkki. (Panimoyhtiö Tuju Facebookissa)
Dannylla on lasissaan miehekkäästi olutta ja Helmillä naisekkaasti kuplivaa, ja sitten skoolataan niin vietävästi. (hymy.fi)
Avarassa aulassa [naisten kuntokeskuksessa] haisi deodorantti ja naisekas hiki. (Vrt. miehekäs hiki; verkkoteksti, kirsipehkonen.net)
Yleiskieleen ovat siis vakiintuneet muodot naisellinen ja miehekäs, mutta mitään erityistä logiikkaa tähän lopputulokseen johtaneessa kehityskulussa ei liene. Muotojen naisekas ja miehellinen käyttäminen on yleiskielessäkin periaatteessa täysin mahdollista, ja edellä olevat esimerkit naisekas-sanan käytöstä osoittavatkin, että tätä mahdollisuutta myös hyödynnetään tarpeen mukaan merkitysten ja sävyjen tuottamiseen.