Kysymys: Kuinka monta sijamuotoa on suomen kielessä? Aikoinaan koulussa opetettiin, että niitä on viisitoista. Tähän joukkoon ei kuitenkaan kuulu prolatiivi, joka esiintyy esimerkiksi sanassa sähköpostitse. Toisaalta nykyisin kouluissa kuulemma opetetaan vain neljätoista sijamuotoa.

Vastaus: Suomi on siitä erikoinen kieli useimpiin muihin Euroopassa puhuttaviin kieliin verrattuna, että siinä on paljon sijamuotoja. Mutta kuinka monta?

Pitkään on kouluissa tosiaan opetettu, että suomen kielessä on viisitoista sijamuotoa. Silloin on laskettu mukaan myös akkusatiivi. Moni muistaa lauseenjäsennystehtävistä, että sitä käytettiin kokonaisobjektin sijamuodon ilmoittamisessa. Akkusatiivilla ei ole omaa muotoa, vaan se on nominatiivin (Lue kirja!) tai genetiivin (Hän luki kirjan) kaltainen.

Varsinaisina akkusatiivimuotoina voidaan pitää vain pronominimuotoja minut, sinut, hänet, meidät, teidät, heidät, kenet. Siksi kielentutkijat ja kieliopintekijät ovatkin keskustelleet jo vuosikymmeniä siitä, voidaanko akkusatiivia pitää omana sijamuotonaan. Niinpä monien koulukielioppien sijamuototaulukossa ei enää mainita akkusatiivia, joten niissä todellakin esitetään vain neljätoista sijaa.

Kielioppien sijamuotoluetteloa voisi toisaalta kyllä pidentääkin, jos eräät vain joissain ilmauksissa esiintyvät sijan kaltaiset muodot laskettaisiin varsinaisiksi sijamuodoiksi. Tällöin mukana voisivat olla prolatiivi (maitse, sähköpostitse), vanha tulosija latiivi, joka sisältyy mm. eräisiin partikkeleihin (kauas, lähemmäs, loppukahdennus esim. sanassa taa: talon taako [ääntyy taakko] se meni), sekä eräissä murteissa edelleen esiintyvä eksessiivi (siintä, kotonta). Niitä ei kuitenkaan ole mainittu koulukieliopeissa vanhastaankaan kuin enintään ohimennen.

Toisaalta myös eräät ”virallisetkin” sijamuodot ovat melko vähäkäyttöisiä, kuten instruktiivi (kirjoittaa käsin, selvisi ehjin nahoin, kunnioittaen) ja komitatiivi (presidentti puolisoineen, hakemus palkkatoivomuksineen). Jopa abessiivi tuntuu usein epäluontevalta substantiiveissa (rahatta ja ruoatta > ilman rahaa ja ruokaa). Tavallisempi se on verbi-ilmauksissa (liikkumatta, puhumatta). Saa nähdä, uhkaako näitäkin sijoja joskus akkusatiivin kohtalo.